Ensimmäinen tai varhainen sanan purukumi esiintymä löytyy (tietenkin) amerikkalaisen elämän kuvauksesta (Uusimaa 29.10.1897). Vaikka tuotetta ei olisi koskaan nähty tai maistettu, sitä käytettiin sitten kielikuvana: "kuin purukumi, sitä kelpaa porvarillisten pureksia pureksimasta päästyäänkin eikä se koskaan heitä kyllästytä" (Työmies 26.1.1907), "märehditään kuin amerikalaiset prukumin kappaletta, alituisesti ja herkeämättä" (Uusi päivä 7.9.1918).
Kaikkien ei kuitenkaan oletettu tietävän, mitä purukumi on, sillä matkakirjeen kirjoittaja näki vuonna 1922 tarpeelliseksi selostuksen:
Jo kaksi vuotta myöhemmin amerikkalaista purukumia mainostettiin Uudessa Suomessa 4.5.1924. Ajoitus sopii kuvaukseen tekijänimellä Robert Medill julkaistussa kirjassa Finland and its people (1925)Mitä heillä on suussa? saat kuulla, että syövät n. s. "purukumia", jota saa ostaa varsinkin erilaisista automaattisista laitoksista. Se on pieni pala, mutta suussa imeytyessään saa se venyvän muodon jo voi sitä venyttää lähes metrinkin pituiseksi. Miksi sitten tuota kumia "purraan"? Suurimmaksi osaksi kai tottumuksesta huvin vuoksi, ehkä siksikin että alituinen pöly tahtoo tukahduttaa kurkkua. Jos amerikalaiset todella tietäisivät, miten epäesteettiseltä tuo toimitus europalaisen silmiin näyttää, niin he varmasti sylkisivät kumit pois suustaan. (Satakunnan kansa 19.3.1922)
A young Finnish manufacturer from Tammerfors, traveling with me in the interior of the country, pulled out his package of American chewing gum after smoking and when tramping the country and helped himself to a tablet, finding in it the same solace that meny people at home enjoy. I asked him where he obtained so exotic a commodity.
"I got my dealer to order it," he replied, "and now he stocks it regularly. He finds sale enough to make it worth his while.
Iltalehti 6.10.1924 |
1 kommentti:
Sodan aikana, ja vähän sen jälkeenkin myytiin purukumin korviketta. Siinä oli pieniä porkkanan hiutaleita jotka oli makeutettu sakariinilla, ja niitä myytiin pienissä paperipuseissa. Hetken aikaa makeus tuntui suussa, sitten mauton töhnä vähitellen pehmeni ja sitä saattoi pureskella ja niellä. Se oli aivan kamalaa tavaraa!
Lähetä kommentti