Kesäretkeni helmeksi muodostui Heinolan taidemuseon näyttely Arvid Liljelundin tuotannosta. Pari tauluista oli tuttuja, mutta häpeäkseni en olisi osannut yhdistää niihin tekijän nimeä tai tiennyt hänestä yhtään mitään. Tilanne korjaantui epätavallisen informatiivisilla näyttelyteksteillä, jotka perustuivat Marianne Koskimies-Envallin väitöskirjaan Vaurastuva kansakunta kuvina 1869-1899 : Arvid Liljelund, hänen laatukuvamaalauksensa, niiden todellisuuspohja ja vastaanotto (1998).
Liljelund oli oleskellut Heinolassa ja odotukseni mukaisesti näyttelystä löytyi taulut, joista kaupunginmuseossa oli vain tekstit.
Turkulaisessa markkinaprojektissa esiinnostettu kellojen vaihto sai Liljelundilta kuvallisen muodon.
Lääninkivalteri Aschanin talossa pääsi fiilistelemään aitoa 1700-luvun tunnelmaa. Ei ollut ihan yhtä hienoa kuin Kristiinankaupungin Lebellin talossa, mutta samaa tunnelmaa. Keittiön roiskemaalatuista seinistä puolestaan tuli mieleen Porvoon Holmin talo. Olisiko lääninkivalteria voinut tuoda reippaammin esille? Plussaa esinetiedoista, joissa oli epätavallisen runsaasti tietoa alkuperästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti