Suoraan laivalta menin Riksarkivetiin. Siirtyminen metroasemalta arkistoon sujui nyt sujuvammin ja lyhyemmin, mutta itse arkistokäynti oli 4 tuntia sekoilua. Olin toki lähettänyt tiedusteluja (saamatta vastausta ennen matkaa) ja yrittänyt itse selvittää (ymmärtämättä tarttua RA:n julkaisusarjaan). Tiskin takana oli sama Mats kuin viime syksynä Slottsarkivetissa ja edellisellä kerralla RA:ssa. Pahoin pelkään, että olen jättänyt muistijäljen.
Paikan päällä yritetty järjestelmällisyys ei tuottanut juuri mitään, joten turvauduin vanhoihin konsteihin. Hakeuduin luettelohuoneen niteiden ääreen, selailin hetken ja kas, viiteet kahteen kuninkaalle lähetettyyn kirjeeseen. Nämä tilasin luettavaksi ja kirjaan tulee uusi tyylikäs rivi lähdeluetteloon tuomaan (valheellista) kuvaa perusteellisesta ja osaavasta lähdetyöskentelystä. Hih!
Iltaa en ollut suunnitellut, mutta matkalla arkistoon huomasin mainoksen Nordiska Museetin ilmaisesta aukioloillasta eli hotelilla poikettua sinne.
Saavuin paikan päälle juuri kun opastus vaihtuvaan näyttelyyn Nordiska ljus oli alkamassa. Yritin kuunnella, mutta kaikki kuullosti tutulta, sillä olin laivamatkalla sattunut kuuntelemaan Vetenskapsradion historia jakson När vi kom ut ur mörkret. Eikä siinäkään ollut päreen lyhyen polttoajan lisäksi uutta tietoa. Opastamattomana poimin museolta faktan, että talikynttilöille tarvittiin säilytyslaatikko, sillä rotat olisivat muuten syöneet ne.
Mutta kieltämättä menneisyyden pimeys on jotain, joka pitää sähkövalossa eläneen tietoisesti palauttaa mieleen. Miten ihana ja hieno näky oli kynttilöin varustettu kirkko joulun pimeydessä, kun vastaavaa valomerta ei muulloin nähnyt! NM:n näyttelyssä valaistus oli osa kerrontaa ja kulku kävi pimeydestä valoon.
Näyttelyyn kuului "maaginen kynttilä", jolla kävijä sai joka huoneessa esiin tehtävän, joka suoritettiin koskettamalla sopivaa paikkaa. Kai. Meni yli ymmärrykseni. Sillä lapsille.
Kiertelin sitten yläkerran läpi kun kerran oli aikaa ja mahdollisuus. Koska perinteet ovat tärkeitä saamelaisten näyttelyssä laitoin musiikkipainikkeista Mari Boinen biisin soimaan. Kuten aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti