Kansan Lehdessä 19.8.1886 julkaistu Jussin Kirje Kyösti-veikolle sisältää matkakuvauksen:
Olimme kolme viisasta miestä, jotka kesäkuun loppupuolella johdimme kulkumme Vaasasta itäänpäin. Ensin läksimme kuorskuvalla höyryhevosella Seinäjoelle ja sieltä me matkustimme jalkapatikassa eli "apostolein hevosilla" Nurmon ja Lapuan kautta Kauhavalle. Mainittavia seikkoja ei tapahtunut matkalla. Pienet paimenpojat rautatien vierestä nyykäyttivät kummastellen, mutta tyytyväisesti päätänsä vastaukseksi, kun me vaunuikkunoista tervehdimme heitä. Muuten emme paljoa kerjenneet nähdä rautatiematkalla.
Mutta jalkamatkalla sitävastoin oli meillä hyvä tilaisuus katsella peltoja, vainioita ja niittyjä. Kaikki näytti kauniilta — niin kauniilta, kuin tuonto näyttää ainoastaan Suomen ihanana kesäaikana. Lauhkea länsituuli hyväili meitä, laululintujen säveleet viehättivät meitä, auringon suudelmat lämmittivät, aamukaste vilpoitti.
Kun näin Lapuan ison ja komean kirkonkylän, lensivät ajatukseni takaisin siihen aikaan, jolloin täällä kaksi vihollista taisteli toinen toistaan vastaan. Tämä oli siis se paikka, jossa tuo verinen tappelu tapahtui heinäkuun 14 p:nä 1808; von Döbeln porilaisineen valloitti silloin tämän Isonkylän, ja venäläisen sotajoukon, jonka jääkärii lymysivät ruispelloissa ja kaatoivat monta urhollista miestä, täytyi peräytyä Liuhtarin kylää kohden, joka sytytettiin palamaan. — Mutta satis de hoc."
Kauhavalla ollessani koetin tutkia kaikkia sen oloja ja kohtia. Maanviljelys on mielestäni yleensä hyvällä kannalla. Moni talonpoika käyttää jo uudemmanaikaisia maanviljelystyökaluja, esim. niittokoneita. Suoviljelykset ovat täälläkin muuttaneet ja muuttavat vähitellen laajat nevat viljaviksi pelloiksi. — Metsät ovat hyvin kulutetut. — Mitä niittyjen hoitoon tulee, niin sitä ei myöskään sovi moittia; päinvastorn sitä harjoitetaan innokkaasti. Kaikkialla pitäjässä koetetaan edistää niittyjen heinänkasvua kylvysiemenillä.
Kävin katsomassa höyrymyllyä Pernaan kylässä. Siellä sahattiin lautoja jauhettiin jauhoja ja — tehtiin voita. Siinä on, näet, myöskin meijeri eli maitotalo, jossa oli suuri liike. Hevosia tuli, hevosia meni, tuoden maitoa ja vieden sitä kermottuna takaisin. Sanottiin, että monena päivänä sinne oli viety kolmetoistasataa kannua. — Paitsi tätä meijeriä on Kauhavalla kaksi toista tekeillä.
Kauhavan vanhaa kirkkoa korjataan tällä haavaa aikalailla. Lehteriä on siihen rakennettu: sitä maalataan ja kullataan j. n. e. Urkuja vielä kyllä tarvittaisiin. Kirkon kaksi kelloa ovat, niiden ruotsalaisen päällekirjoituksen mukaan, valetut Tukholmassa „Cavhauan" seurakunnalle anno 1723, kaksi vuotta sen perästä, kun „Jumala antoi kuningas Friedrich'ille rauhan venäläisen kanssa." Olihan minulla tarkoitus kirjoittaa vielä kaikellaisista asioista ja muista matkoistani, mutta olkoon nyt tässä jo kyllä yhdeksi kerraksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti