Palaten turkulaisen Tattun tarinoista kotkalaisen kirjoittajan mainintaan: kuka oli "Gullknoppen" (Aspegren)? Osittainen vastaus löytyy Aili Salli Ahde-Kjäldmanin (s. 1892) lapsuudenmuistelmasta Kotini vuosisadan lopun Helsingissä (1964)
Esplanaadilla seisoi silloin melkein joka päivä Kämpin porttikäytävän suussa nuori herra, hyvin keikarimainen, "pinsneet" (silmälasit) nenällä. Kehysten sivussa olevasta metallisilmukasta läksi sankojen asemasta varmistuksena silmiinpistävä musta nyöri kiertämään oikean korvan takaa leuan alitsi vasemmalla olkapäällä olevaan koukkuun. Hänellä oli kädessään kultanuppinen keppi, ja hän nojasi huolettomasti, jalat ristissä seisten portinpieleen. Hän kuului silloin kerta kaikkiaan kaupunkikuvaan. Häntä kutsuttiin nimeltä "gullknoppen". Hänen oikea nimensä oli kylläkin Aspegren ja sanottiin, että hän oli näyttelijäpari Aurora ja August Aspegrenin vähäjärkinen poika. Mutta hän oli varmasti vaaraton ja hyväntahtoinen hullu, pappa ainakin sanoi, ettei häntä tarvinnut pelätä. Ei hän ketään häirinnyt, ja ehkä juuri siksi hänkin sai siellä häiriintymättä seisoskella. Mamma vain mumisi Naimalle: "Da steht er wieder!" Niin taisi moni ajatuksissaan tuumia. (s. 151-152)
Olisiko lapsi mieltänyt Aspegrenien vuonna 1863 syntyneen kasvattipojan nuoreksi herraksi?
Muita erikoisina pidettyjä helsinkiläisiä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti