Kristian Lencquist määrättiin Lokalahden kappalaiseksi 31.12.1789 ja hän pysyi toimessa kuolemaansa 2.5.1808 asti. Hänestä jäi seurakuntalaisten kerrottavaksi juttuja, jotka tunsi myös 9.1.1848 syntynyt Paul Widemark.
Pastori Lengqvist saarnaili Nummisuutarin Eskon tavoin esikuvain ja tunnusmerkkien kautta. Hän sanoi: "kun tuulee niin havut häilää, kun sataa niin tuohikatto rapisee." Kun hän kerrankin näki Mähkälän Matin tapansa mukaan tulevan saarnan aikana kirkkoon, otti hän esimerkin Taavetista ja Goljatista ja se soveltui hyvin. Matti näet oli päätään pitempi muita miehiä ja muutenkin seurakunnan suurin mies. Hän sanoi. "Taavetti oli niin pieni mies kun minä nyt" — ja kyyristyi saarnatuoliin ettei näkynyt kuin vähän päätä. Nousi siitä ja sanoi: "se Goljatti oli niin suuri mies kuin tuo Mähkälän Matti ja vielä paljoa suurempi". Matti astui paraillaan pitkin käytävää. (Vakka-Suomi 22.04.1913)
Muinoinen pastori Lenkqvist käytti saarnoissaan hyvin havainnollisia esimerkkejä, saadakseen yksinkertaisen kuulijakuntansa paremmin selitettävän asian käsittämään. Häntä pidettiinkin jotenkin hyvänä saarnamiehenä, vaikka jokapäiväisessä elämässään liiaksi leikillisenä joten tuli kanteita häntä vastaan. Sanottiin "viranpäälle käyneen" senkin kun hän erään kuudetta käskyä vastaan rikkoneen naisen otti kirkkoon pappilassa, joka oli vastoin kirkkolakia. Kun hän siitä tai muista syistä luuli "mistanneensa" virkansa, piti hän eräänä vapunpäivän jälkeisenä sunnuntaina lähtösaarnan, jossa m. m. mainitsi kuinka monta vuotta hän oli seurakunnan paimensauvaa pidellyt, mutta tänäpäivänä laskee sen käsistään. Kirkossa olijat ihmeissään kyselivät toisiltaan että minne pastori menee kun niin kauniin lähtösaarnan piti. vaan sitä ei kukaan tietänyt. Kirkosta tultuaan ja päivällistä syötyään oli pastori sanonut että hän tarvitsee levätä ja kieltänyt itseään herättämästä. Sitten meni hän kamariinsa, lukitsi oven, pani saappaansa ja kalossinsa uunin hiilustan päälle ja kävi sänkyyn lepäämään. Kun hän ei noussut eikä kolkutuksestakaan apua tullut, murrettiin vihdoin ovi auki. Huone oli käryä ja häkää täysi ja pastori kuolleena sängyssään. — Rouva sai sen vuoden pitää apulaista ja vielä yhden armovuoden. (Vakka-Suomi 29.05.1913)
Lencquistin jälkeen Lokalahden kappalaisena oli vuosina 1811-1845 Erik Landell. Pitkästä ajasta huolimatta hänestä ei ollut kerrottavaa eikä Widemark edes muistanut sukunimeään oikein.
Pitempiaikaisena pappina Lokalassa sen jälkeen lienee ollut Sandell, vaan papillisia toimia hän itse ei juuri ollenkaan tehnyt, piti vaan apulaisia. vaan sen sijaan oli hän uuttera maanviljelijä ja karjanhoitaja. Hänen hallussaan lienee ollut koko Lokalan kirkonkylä. (Vakka-Suomi 29.05.1913)
Vuonna 1848 kappalaisen toimessa aloitti Johan Henrik Björkman, joka jatkoi kunnes kuoli 10.11.1883. Hänet Widemark on siis tuntenut henkilökohtaisesti.
Pitempiaikaisena pappina sen jälkeen oli Björkman, joka oli uskonnollinen, vakava, todellinen pappismies. — Kun papin palkankorotuksesta pidettiin kirkonkokous jumalanpalveluksen päätyttyä ja luettiin seurakunnalle palkankorotusehdotus, niin pyysi Jäppilän leskiemäntä puheenvuoroa ja selväsanaisesti kertoi, mitenkä hyvästi pastori Björkman aina virkaansa toimittaa ja miten hän kaikista kunnan asioista pitää tarkkaa huolta ja niin mitättömän pienestä palkasta. Sen lisäksi vielä kirkonkylän maat kun sellaisia santamaita ovat, ettei tuollainen puustellikaan suuria tuloja anna kun palkatulla väellä sen työt tehdään, niin katsoi palkankorotuksen oikeuden ja kohtuuden mukaiseksi, vieläpä toivoi ettei koko seurakunnassa löytyisi sellaista isäntää, joka tätä kysymystä vastustaisi. Isäntien ja koko kirkkoväen katse oli kohdistunut Jäppilän äitiin, joka näin selvin sanoin toi mielipiteensä ilmi. Tähän kaikki läsnäolijat yhtyivätkin niin ettei ainoaakaan soraääntä kuulunut. Björkman eli vielä kauan sen jälkeen seurakuntalaisten suurta kunnioitusta nauttien. (Vakka-Suomi 29.05.1913)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti