Muistiin ja oletuksiin luottamisesta

Viime viikon Jyväskylän keikalla ehdin ennen Kustaa Vaasa -seminaaria tehdä museokierroksen ja muutaman vuoden tauon jälkeen kurkistin yliopiston tiedemuseoonkin. Sieltä lähtöä tehdessä aloin juttelemaan lippukassa/oppaan kanssa ja esittämään muistitietoani mummon "seminaarivuodesta" sodanaikaisessa Jyväskylässä. Oppaalle tuli ensimmäisenä mieleen se, että monet Seminaarinmäen rakennukset olivat armeijan käytössä, eikä hän osannut sanoa missä "seminaari" toimi.

Kerrankin olisin rynnännyt lukemaan valmista tutkimusta, mutta yliopiston kirjaston kappale yliopiston historian ekasta osasta oli korjattavana, mikä osoittanee yleisempää kiinnostusta aiheeseen. Googlailu herätti lisää ristiriitoja muistitietoni kanssa, sillä sodan aikaan "seminaari" oli jo historiaa ja kansakoulunopettajat valmistuivat Jyväskylässä Kasvatusopillisesta korkeakoulusta. Mutta Helmi-mummo puhui aina seminaarista, puhuihan?

Kotiin päästyä olisin voinut kaivella yli vuosikymmenen koskemattomana ollutta kotiarkistoani tai etsiä tietokoneelta historian peruskurssille syksyllä 2010 tekemäni mummotehtävän. Mutta saatoin myös yliopiston tunnareilla tehdä "tutkimusta" Kansalliskirjaston digitoinneissa.

Esimerkiksi Suomen sosiaalidemokraatti kertoi 10.9.1941, että Jyväskylän kasvatusopilliseen korkeakouluun oli kesällä kutsuttu 245 hakijasta 75 ylioppilasta, joiden joukossa oli mummoni. Valmistumisestaan samojen nimien joukossa kertoi esimerkiksi 5.6.1943. Sekä mielikuvani vuoden kurssista että "seminaarista" oli virheellinen? Tässä vaiheessa päätin kuitenkin kaivaa esille mummotehtävän.

Helmi halusi lyhytkestoisen koulutuksen, jolla saisi töitä, ja haki Jyväskylän kasvatusopilliseen korkeakouluun. Hänet hyväksyttiin opiskelijaksi, mutta opetusta aloittavalle vuosikurssille ei järjestetty lukuvuonna 1941/42.[Valtonen 2009 s. 169] Tänä aikana Helmi ehti toimimaan Kokemäellä opettaja Hanna Kinnusen sijaisena sekä auttamaan Köyliön Kepolan koululla, jossa hänen siskonsa oli opettajana.

Kun opiskelu Jyväskylässä käynnistyi syksyllä 1942, paikattiin menetettyä vuotta kirjatenteillä. Opiskelua leimasi puute. Langan vähyyden vuoksi tehtiin käsitöissä vain yksi lapanen ja yksi sukka. Huvittelu ei ollut kuitenkaan täysin mahdotonta. Kurssilla oli pari sodassa vammautunutta poikaa, joista yksi sai myötätunnon osoituksena kannullisen kermaa, josta paistettiin letut koko porukalle.

Elin olin 15 vuotta sitten tiennyt koulun nimen ja aikajanan, mutta käsitys alunperin vuoteen ahdetusta seminaarikurssista oli jäänyt muistiini.

Sanomalehtiin palaten, Keskisuomalainen uutisoi 2.9.1942, että lukuvuoden alkajaistilaisuus oli pidetty edellisenä päivänä korkeakoulun juhlasalissa ja että ensimmäiselle vuosikurssille ilmoittautui 77 ylioppilasta. Sanomalehti julkaisi myös rehtorin puheen, jossa todettiin korkeakoulun rakennuksien olleen osittain muussa käytössä.

Oppilaskunta oli talkootyönä perunannostossa kahden kartanon pelloilla (26.9.1942) ja päivän mottimetsässä (10.10.1942). Naisylioppilaat järjestäytyivät lottien kyläosastoksi (15.10.1942). Itsenäisyyspäivänä pidettiin juhla korkeakoulun juhlasalissa (8.12.1942). Lukuvuoden lopettajaistilaisuus "pidettiin kukkivin tuomenoksin juhla-asuun somistetussa juhlasalissa, jonne opettajakunta ja oppilaat olivat kokoontuneet" (1.6.1943).  

Mitenkähän voisin varmistaa, tarkoitettiinko tuolloisella juhlasalilla nykyistä vanhaa juhlasalia Seminarium-rakennuksessa? Väitöspäivääni nimittäin antoi erityisen sävyn se, että kuvittelin Helmi-mummon joskus olleen samassa tilassa. Vaikuttaisi aika todennäköiseltä eli museolla saamani sätky oli turha. Paitsi opettavaisuudessaan.