Helsingin ensimmäinen pysyvä suihkulähde

Osana kesän 1876 Yleisen näyttelyn sarjaa olen jo esitellyt (tietääkseni) ensimmäisen suihkulähteen Helsingissä.  Näyttelyä seuranneen vuoden alussa Helsingin hallinnossa piti päättää Esplanadin Kappelin vuokraamisesta. Helmikuun alun kokoukseen mennessä

Entinen metsänhoitaja O. Wetterhoff oli pyytänyt saada 8 vuodeksi arennille n. s. kappelin Esplanadissa, jota hän sitoutui kaunistamaan suihkulähteellä, kukkaspenkereillä, y. m.; (US 9.2.1877)

Kuukautta myöhemmin oli ilmaantunut toinenkin tarjokas.

Hra Nymark halusi arenteerata 10 vuodeksi ja lupasi maksaa siitä vuodessa 8,000 markkaa sekä sitä paitsi tehdä istutuksia ja hoitaa niitä "Vasikkaha'assa", johon muun muassa laitettaisiin kolme suihkukaivoa. Suurimman niistä valmistamiseksi, jota varten neiti Alina Forsman on kaavaellut kuvan, joka raudasta valettuna tulisi maksamaan 9 10,000 markkaa, halusi hra Nymark kaupungilta apurahaa 5000 markkaa, sekä vettä ilmaiseksi viitenä ensimmäisenä vuonna. Jos kaupunki itse tahtoisi tehdä istutustyöt, oli hra Nymark myöntyväinen korottamaan arentimäärän 10,000 markaksi. (SWL 3.3.1877)

Helsingin kaupungin kunnallishallinnon kertomuksesta selviää, että Forsmanin luonnostelema suihkukaivo oli "monumentaalinen", 12 jalkaa korkea. Tätä helsinkiläiset eivät koskaan saaneet nähdä, sillä esteettisiä arvoja tärkeämpää kaupunginisille oli Wetterhoffin aikomus muuttaa paikka "tavallisesta ravintolasta varsinaiseksi virkistyspaikaksi". 

Osa Wetterhoffin kanssa tehdyn vuokrasopimuksen ehtoja oli, että suihkukaivu rakennettaisiin vuokrakauden ensimmäisenä vuonna. Jo kaksi viikkoa vuokrauksen alun jälkeen "Suihkulähde Esplanadissa" oli "ensi kerran toimessa ja kokoili ympärilleen paljon ihmettelijöitä". (US 15.6.1877) Myöhemmin kesällä mainittiin Kappelin edustalla "suihkulähde, joka viskelee vetensä korkealle ilmaan" (US 27.7.1877). Seuraavana vuonna matkakohdetta pohtiva totesi "Mutta mitäpä juuri Helsingissä olisi uutta nähtävää muuta kuin vasikkahaan suihkulähde" ja suuntasi toisaalle (Hämäläinen 20.6.1878).

Nils Wasastjerna/ HKM

C. Riis / HKM

Kaikki helsinkiläisetkään eivät (tietenkään) osanneet uutuutta arvostaa:

... saadaan esplanadissa n. s. "kappelin" edustalla nähdä, kuinka siinä olevasta suihkulähteestä vettä päiväkaudet ruiskutetaan — vesisäiliöön, josta se mitään hyötyä tuottamatta juoksee mereen. Sillä vedellä, joka siinä joka päivä hukkaan menee, voitaisiin jo monta katua kastella. Vaan asian-omaisten mielestä on kai tuommoinen leikkikalu, kuin suihkulähde, kaupunkilaisille paljon hyödyllisempi ja tärkeämpi, varsinkin kun he saavat sitä ihailla silmät täynnä pölyä! (US 3.5.1878)

... kesäaikana suihkulähteestä esplanadissa päiväkaudet läpeensä ilmaiseksi tuhlataan sadottain kannuja vettä, ilman mitään muuta hyötyä, kuin että kappelissa istuvat berrat sen kautta ehkä olisivat tilaisuudessa tehdä vertailevia tutkistelemuksia saavatko he punssin ja viinin höyryjä päässänsä nousemaan yhtä korkealle, kuin vesi suihkulähteestä. (US 14.3.1879)  

Mikään ei ole kaupungissa ikuista ja seuraava Kappelin vuokraaja pyysi jo keväällä 1890 lupaa muutoksiin, joissa suihkulähde purettiin. Sen ehti vielä sanallisesti tallentaa Aaku Raunio Matkamuistelmiinsa 

Huomaittuani ympäristöni, katselen sitte itse Esplanaadia. Sen kahden puolen ovat tavalliset mukulakivillä tasoitetut ajolaadut, sileine sementtisine reunoineen eli jalka käytävineen. Välillä on laaja, hiekoitettu puistokäytävä, jonka molemmin puolin on kaksi riviä matalahkoja vaahteroita, joiden suuret lehdet vienosti heiluvat tuulosen henkäillessä. Puurioin välillä vihertää lyhyeksi leikattu nurmi, tuoksuen raitista, kesäistä lemua. Kauppa-aukion puoleisessa päässä on soittimosuojus ja avonainen katos ravintolaneen; tätä seutua sanovat helsinkiläiset "Kapelliksi." Soittimokojun ja ravintolan välillä suhuttaa kaunis suihkulähde kimaltelevia pisaroita ilmaan, josta ne sitte lentää sirisevät ympärillä olevaan säiliöön. (Maamme 2.10.1890)

HKM