Otto Fleming Viaporissa ja Lontoossa

T. K.:n teksti Otto Flemingin vaiheista jatkuu.

Koska Otto Flemingiä alkoi kyllästyttää yliopistossa tulokseton opiskelu, niin hän astui palvelukseen joulukuussa 1804 vänrikkinä Jägerhornin rykmenttiin, joka oli sijoitettu Viaporiin. Tapahtuipa sitten eräänä kauniina päivänä, että-hän vahtiparaatissa antoi komppanianpäällikölleen, Tigerstedtille, aika korvapuustin, niin että tämä kaatui maahan. Tästä hänet tuomittiin kolmen vuoden vankeusrangaistukseen sekä maanpakoon.

KA. Dahlströmin kortisto

[Sampsa Hatakka gradussaan viittaa Hans Hirnin tutkimukseen ja tiivistää, että vuoden 1806 katselmuksen aikaan Viaporissa pidätettynä ollutta "Flemingiä syytettiin siitä, että hän oli kadulla hakannut opiskelijoita, solvannut muita upseereita ja käyttänyt sopimatonta ilmausta kuninkaasta. Ollessaan vankina hän oli lisäksi vahingoittanut vankilan ovia. Hänet tuomittiin vuonna 1807 kahden vuoden vankeuteen linnoituksessa.] 

Samalla hänet eroitettiin rykmentistä, jonka tuomion Kustaa IV Aadolf vahvisti vuonna 1807. Vuoden 1808 sodan syttyessä Viaporin surullisen kuuluisa komendantti, vara-amiraali Carl Olof Cronstedt, määräsi hänet vankina erään linnakkeen päälliköksi. Tässä luottamustoimessaan hän osoitti loistavalla tavalla valppautta ja urheutta laukaisten m.m. itse hänelle uskotut kanuunat, saavuttaen esimiestensä arvonannon ja sotilaittensa suosion.

Mutta vankeudessaankaan ei hän voinut hillitä luontoaan. Eräs hänen pahoinpitelemänsä upseeri vaati Flemingin asettamista sotaoikeuden eteen. Amiraali Cronstedt pyysi tältä, ettei Flemingiä tehtäisi entistä onnettomammaksi, ja asia järjestettiinkin sitten niin, että »Vahva Parooni» oli pakoitettu pyytämään käytöstään anteeksi vahtiparaatin aikana.

The New York Public Libary: Digital collections

Viaporin antautumisessa hän kesti kohtalokkaan tapahtuman osatovereittensa kanssa. Hetkeksi hän asettui nyt rauhallisena asumaan kotiseudulleen. Sitten hän jälleen heittäytyi seikkailujen pyörteeseen. Hän aikoi ruveta hurjaksi viikingiksi, mutta hänestä tulikin merirosvo, vaikkakin »kunniallisessa sodassa».

1809 rauhanteon jälkeen vilisi Itämerellä englantilaisia sotalaivoja ja kaappaaja-aluksia. Sen ajan maailma oli jakaantunut kahteen toisiaan vastaan taistelevaan leiriin. Suomessakin oli mannermaajärjestelmän puoltajia ja vastustajia. Oli nimittäin kysymys Englannin ylivallasta maailman kaupassa. Toisista tuntui Englannin valta-asema vahingolliselta, toiset taas puolustivat »Punapartaa, tuota suurta tervan ostajaa».

Otto Fleming oli edellämainitulta velipuoleltaan, eversti Herman Flemingiltä, perinyt vaatimattoman omaisuuden. Häri osti ja varusti näillä varoilla pienen laivan, jolla hän kuletteli omia ja toisten liiketavaroita uhmaten tuhansia vaaroja Tukholman, Kööpenhaminan ja Turun väliä. Hänen aluksensa joutui kuitenkin vihdoin tosin ankaran vastarinnan jälkeen englantilaisten käsiin, ja Otto Fleming vietiin sotavankina Lontooseen. Täällä hänet suljettiin joksikin aikaa kuuluisaan Towern-vankilaan.

Päästyään vapauteen Otto Fleming pääsi suureen loistoon ja maineeseen Lontoossa. Englannin pääkaupungissa oli kansallinen nyrkkeily puhjennut kauneimpaan kukkaansa. Tämä leikki oli kuin luotu vahvaa Flemingiä varten. Hän otteli harva se päivä, eivätkä paraat englantilaiset nyrkkeilijät voineet hänelle yhtään mitään. Senaikuiset paikkakunnan urheilulehdet kertovat hänen nyrkkeilyvoitoistaan jälkimaailmalle. Niinpä niissä mainitaan, että Lontoon kuuluisimmat mestarit sortuivat maahan vahvan paroonin yhdestä ainoasta nyrkiniskusta. Lisäksi kerrotaan, että kun hän liikkui Lontoon kaduilla, hänet tunnettiin kaikkialla; päät paljastuivat ja eläköötä huudettiin kovasti. Myöskin lukuisat urheilujärjestöt lähettivät hänelle onnitteluja ja kunnian osoituksia; korkeita vetoja lyötiin hänestä, ja kun hän esiintyi nyrkkeilykilpailuissa, silloinkos juhlittiin!

Kirjasta Gallery of comicalities (1880)