Tänä aamuna odottelin hyvissä ajoin Tukholman kaupunginarkiston avautumista (niinkuin muutama muukin). Huomasin muutama aika sitten kauan lukemastani artikkelista, että viitteenä oli perunkirjoitus Tukholmassa. Kyseisessä kappaleessa ei ollut yhtäkään Tukholmassa kuollutta, joten luvassa oli täysi yllätys.
Parempi kuin hyvä sellainen! Olin pudota tuolilta, kun luin luettelosta, että perunkirjoitus kuului Petter Sundin leskelle. Siinä olivat lapset (olettettavasti ikä-)järjestyksessä, mainittiin ensimmäisestä avioliitosta syntynyt poika... Kaiken kukkaraksi osottautui, että itse perunkirjoitus oli mikrokortilla samassa laatikossa. Lisää arvokkaita yksityiskohtia. Ja pitkähkö tuokio kopiokoneen ääressä.
Aikaisemmasta suunnitelmasta poiketen olin näin armeijamuseossa vasta puoli kahdelta. En jaksanut keskittyä vaan napsin vain valokuvat olennaisimmista esineistä ja malleista mahdolliseksi tutkimuskuvitukseksi.
Vielä Historiska museetiin päästyäkään mieleni ei ollut rauhoittunut. Viikinkejä ja keskiaikaa sivuava tekstini on jo painossa, joten ei huvittanut saada selville asioita, joista olen mahdollisesti kirjoittanut täysin päin vastoin.
Työkaverilta saatu (vanhentumassa ollut) lahjakortin käyttö tuli kuitenkin juuri sopivan päivän päätteeksi. Nostin maljan Petter Sundille ja lupasin, että palaan hänen historiansa dokumentointiin kunhan pääsen kotimaahan. (Perunkirjoituksen kopiota voi jo sitä ennen lukea hotellihuoneessa?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti