Ehkä vuoden 1846 alkaessa Johan Bäckwäll lausui ääneen runonsa Uuden Vuoden Aamuna (Joukahainen II. 1845)? Viimeistään tuolloin hän alkoi seurata lämpömittaria järjestelmällisesti. Tekemänsä kirjaukset hän lähetti vuosittain tiedeseuralle ja tapa jatkui seuraavina vuosina. (FAT 15.5.1850) Juuri tästä syystä epäilen edellisissä osissa mainittuja Rovaniemen lämpötiloja maininneita paikalliskirjeitä Johan Bäckwallin teksteiksi.
Maamiehen ystävässä ilmestyi 03.01.1846 Runebergin runon Idyll och Epigram suomennos Ruman walitus. Edellisenä vuonna alkanut Kaksi renkiä vietiin päätökseen (06.12.1845, 20.12.1845, 10.01.1846, 17.01.1846). Kuten jo nimestä voi arvata opettavaisessa tarinassa oli hyvin ja pahis, mutta myös reipas ryöstö. Artikkeli Käsitöistä (14.03.1846) patisti taitojen oppimiseen ja mainosti Mustialaa.
Runo Palveleva Neito (21.03.1846) oli suomennos, mutta talollisen poikana Johan ehkä sai totuudellisuutta omaan runoonsa Talonpojan tuuma herroista (04.04.1846), joka on tosin luettavissa myös opettavaisena. Jollainen oli kiistatta teksti Asia riidelköön, elkää miehet riidelkö! (08.08.1846), jonka mukaan oli yleistä, että
Kun esimerkiksi yhteisissä kokouksissa keskustellaan yhteisesti vaarantavasta asiasta, josta on usioilla erinäinen ajatus. Ymmärtävin selittää tämän parhaan ajatuksensa ja tiedonsa jälkeen; mutta toisella puolella on joku tälle yysyrjänen, joka ei oikein tunne asiata, vaan pahasta sisusta äyhkäsee vastaan; tähän yhdistyy nyt muita, jotka eivät koskaan ole opetelleet ensin ajattelemaan ja sitte puhumaan, ja vielä ovat siitä laadusta että menevät sinne kuhun totuuden vastustajatki: kas tästäkös juttua jatkuu! selvimmätkään todistukset, eivät tahdo näitä voida saattaa oikiaan. Sillä tavalla käännetään yhteinen asia keskinäiseksi riidaksi, jossa pistellään ja herjätään toisiansa, joka aina on häijyin tapa.
Kotona Rovaniemellä kaksostyttäret olivat puolitoistavuotiaita, kun pikkuveli Frans Oskar syntyi 22.7.1846.
Vuodenvaihteessa ilmestynyt Nurkkasaksa. Paha työ, pahempi palkka (12.12.1846 ja;02.01.1847) kertoi puoliherrasta, kuten nimestäkin arvaa, mutta mukana oli rikollisuutta ja jännittäviä käänteitä. Samaa ei voi sanoa artikkelista Palanen Kirkonlaista (03.04.1847). Jatkokertomus Matti Metsäsen eli Mäntysen elämästä (17.07.1847, 24.07.1847, 25.09.1847, 09.10.1847, 16.10.1847, 06.11.1847, 11.12.1847, 18.12.1847) puolestaan yllätti yhteiskuntakriittisyydellään. Tarinassa virkamiehet olivat lahjuksia vaativia pahiksia ja elinkeinorajoitusten myötä tilattomilla ei ollut mahdollisuuksia edetä maailmassa, olivat sitten kuinka ahkeria ja hyveellisiä tahansa.
Alkuvuodesta 1847 Johan Bäckwallin esimies ja appi oli pyrkinyt Ala-Tornion kirkkoherran virkaan ja päässyt vaalitilalle (MY 3.4.1847). Valituksi hän ei tullut, joten elämä Rovaniemellä jatkui ilmeisesti edellisistä vuosista tuttuun malliin. Kaikki ei toki pysynyt entisellään vaan kesällä 1847 vaimon pikkuveli Anton Teodor pääsi ylioppilaaksi ja tätä nuorempi Viktor Fredrik jätti Oulun triviaalikoulun ja aloitti Vaasan lukiossa. Viktor oli aloittanut koulunkäynnin 8-vuotiaana, joten varmaankin myös Frans Alexander ja Otto Axel olivat jo koulussa Rovaniemen ulkopuolella.
Vuonna 1847 ilmestyi vielä Johan Bäckwallin runo Kukka (Suometar 24.08.1847) ja artikkeli Hevoisalan parannuksesta (13.11.1847 no 46 ja 27.11.1847), jonka alussa hän eksyi neuvomaan karjanhoitoa.
Monikin maamies haluaa ja hankki suuremman karjan kun hyvästi voipi hoitaa, ja saapi siitä monikertaisen tapon. Mitä ja mistä lypsää esimerkiksi laiha lehmä? Jos, hyvä emäntä, sen talvenkin yli saattaisit, onpa jo keväillä pelko sen kompastumisesta ja uupumisesta pieniinki rappakko-rommakoihin. Sen myös tiedät, kun lehmäsi laihana pidät, minkä verran se lypsää, mutta etpä arvaa, jos et ole koetellut, mitä lypsäisi sama lehmä hyvällä ruualla ja lihavana. Eikä vahinko vielä pysähdy talvimaidonkaan vähyyteen. Arvaathan, emäntä, lihastaan tehmän lypsävän eikä sarvestaan. Aikaahan siis laiha lehmä tarvitsee kesälläkin ennenkun lihoo; se syöpi siis lihakseen ison osan kesää eikä maidokseen. Muita kun lehmä on jo keväillä ulospäästessään lihava, heruu se heti uudelta ruoholta. Ajattele'pas tätä, emäntä, talvelle lähteissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti