No, tästähän piti tietenkin kotiin päästyä tehdä sanomalehtihutkimus. Varhaisin löytämäni maininta venytti historian hyvin pitkäksi, sillä Pliniuksen mukaan germaanit elivät pelkällä kaurapuurolla. "Aivan kuten nyt asukkaat Skandinavian ja Skotlannin pohjoisimmissa osissa elävät ohra- ja kauraleivällä", todettiin FAT:ssa 14.2.1852. Ylellisyyttä vastustavassa kirjoituksessa puolestaan mainoslauseen omaisesti kerrotaan, että "Islannin sankarisatuissa mainittavat ruokalajit ovat kaurapuuro, maito, voi, juusto, kala, kotieläinten liha ja olu juomana" (OWS 18.2.1860). Vahva viite kauran syöntiin on venäläis-turkkilaisen sodan 1877-78 muistelmassa: "Monikin Suomen salamailla kasvanut ja herne- ja kauravelliin tottunut, sai tässä ensikerran elämässään voissa keitettyä riisipuuroa maistaa." (Savo 10.4.1890)
Opastus kauran käyttöön näyttää alkaneen vuonna 1891. Tuolloin todettiin isännille, että "Suuren proteiinin ja rasvanpitoisuutensa vuoksi ovat kaurat, tahi oikeammin niistä valmistetut ruo'at, ei ainoastansa ravitsevia mutta myöskin terveellisiä", vaikka ensisijaisti kaura laskettiin "eläinten ravintoaineiden luokkaan" (Peltomiehen kotikoulu 2/1891). Emännille puolestaan kerrottiin, että "Yhä enemmän alkavat ihmiset käsittää, että kaurat kelpaavat heillekin ravinnoksi, eikä kuten tähän saakka pääasiallisesti hevosille."
Kauraryynejä voi keittää vedessä eli maidossa, miten mikin tahtoo. Pelkässä maidossa keitettynä tulee niistä melkein liian voimakas puuro eli velli. Useimmat pitävät parempana veteen keitettyä ja syövät sen sitte kylmän kerman kanssa eli sen puutteessa maidon kanssa. Kaurajauhovelli on melkein parasta veteen keitettynä. Pikku lapsille ehkä kuitenkin sopii panna puoleksi vettä ja puoleksi maitoa. Itsepähän emännät parhaiten tiedätte!(Keski-Suomi 29.1.1891)
Åbo tidning 9.2.1894 |
Köyhimmällekin äidille kävisi helpoksi tarjota pienokaisellensa kupillisen kauravelliä, ennenkuin hän menee kouluun, kahvin sijasta, mikä ei sisällä sanottavasti mitään ravitsevaa. Vähän kaurajauhoja ja hiukkasen sokuria ja niin on meillä maullinen juoma. Koettakaapas hyvät äidit vaan pari kuukautta ja varmaankin lapsenne siihen juomaan mielistyvät ja punaposkisiksi muuttuvat.
Ja tätä valistustyötä jatkoivat myöhemmin kauraryynien myyjät ja 1920-luvulla Markus-setä lastenradiossa.
1 kommentti:
Kiitos Kaisa tästä! Mainiota että paneuduit asiaan ja avasit kenttää.
Kysymys kauran käytöstä ihmisravintona kiinnostaa. Kaura on ns. kuorellinen vilja, ts. se on kuorittava ennen kuin se kelpaa ihmisravinnoksi. Toki kaura voidaan jauhaa esim. kiviparilla, mutta jauho on 'tikkuista', koska siinä on akanat mukana; ne kun eivät helpolla jauhaannu. Kaurajauhon seulominen taas on työlästä, koska jauho on kauran rasvan vuoksi takkuista, ja olisi tarvittu iso seula.
Eräs teknologinen ratkaisu tähän oli ns. karjalaisen kaurakiisselin valmistus. Siinähän kuorineen jauhettu tikkuinen kaurajauho sekoitetaan veteen ja lisätään taikinajuuri ja annetaan seoksen käydä, jolloin akanat nousevat pintaan ja ne on helppo kuoria pois.
Mutta kauran käyttöä ihmisravintona on siis varmasti haitannut kauran kuorellisuus, siis ennen kuin kauran kuorimakoneita oli käytettävissä joskus 1800-luvun jälkipuoliskolta (?) alkaen.
Mahtaisiko ' sanomalehtihutkimus' avata tätä yhtään?
t Hannu Salovaara
Lähetä kommentti