SNS-lehti 16.7.1947 |
Emilia Wilhelmina Vilenius syntyi Porvoossa 14.11.1876 vanhempinaan kultasepän kisälli Johan Alfred Wilenius (s. 19.9.1854) ja Emelia Braf (s. 15.3.1852) (RK 1877-86, 219). Hänen 75-vuotispäivänsä yhteydessä kerrottiin, että hän
joutui kahden muun sisaruksensa kanssa varhain orvoksi. Helsinkiin hän muutti jo nuorena tyttönä ja toimi täällä mm. ompelijana. Sulmittuaan avioliiton Arthur Blomqvistin kanssa osallistui Emilia Blomqvist aktiivisesti Helsingin ruotsinkieliseen työväenliikkeeseen, jonka perustavia jäseniä hän miehensä kanssa oli. Emilia Blomqvistin toimintasarkana on kautta vuosien ollut järjestökulttuuri ja työväenliikkeen naistoiminta on ollut lähellä hänen sydäntään. (Työkansan sanomat 14.11.1951)
Täytyi taas hankkia uusi asunto. Tällä kertaa onnistuttiin se saamaan Töölössä erään »toveri» B:n luona. Tämä lapseton pariskunta otti Leninin suojaansa ja piti häntä mitä parhaiten kestittynä. Suurinta vaikeutta tuotti kuitenkin se, ettei pariskunnasta kumpikaan puoliso osannut venäjää eikä ranskaa, kun Lenin taas ei osannut suomea kuin muutaman sanan. Puhelu muodostuikin vain »käsillä puhumiseksi». Töölössä asuikin Lenin sitten lokakuun alkuun saakka, jolloin hän taas siirtyi Viipurin kautta Pietariin ja jonkun aikaa sen jälkeen otti diktatuuriohjakset käsiinsä.
Ny Tid 6.7.1948 |
Kolme päivää aiemmin Emilia Blomqvist täytti 75 vuotta. Syntymäpäivänä Työkansan sanomat teki tavanomaisen henkilöjutun ja kaksi päivää myöhemmin raportoi, että
kunnioitti Neuvostoliiton täkäläinen lähetystö häntä kukkatervehdyksin. Tervehdyskäynnillä hänen luonaan olivat mm. SNDLn edustajat ja Sörnäisten Naiset ryn johtokunta, jonka osaston kunniajäsen Emilia Blomqvist on. Tervehtimässä kävivät lisäksi Vallilan naisten, osaston edustajat, ruotsalaisen osaston edustajat, lukuisat ystävät ja tuttavat. (Työkansan sanomat 16.11.1951)
Viisi vuotta myöhemmin pyöreästä syntymäpäivästä riitti lyhyempi maininta, mutta Lenin mahtui mukaan (Ny Tid 15.11.1956). Kun Emilia Blomqvist täytti 85 vuotta Neuvostoliiton lähetystö ei muistanut pelkin kukkasin, vaan myös edustajallaan.
Kansan uutiset 15.11.1961 |
- Hur han hamnade hos oss? Det kommer jag nu inte riktigt ihåg, men det var väl genom min mans politiska förbindelser, han var en aktiv socialist. Annars blev det nog ett minne för livet, att ha Lenin i kammaren ... säger fru Blomqvist.
Min man var lokförare men hade fått sparken av politiska skäl, så han arbetade i stället vid Tölö sockerbruk och vi bodde där nära Lenin installerades i vår kammare, och han var så anspråkslös och förnöjsam nöjd med vad jag än ställde fram på bordet, och det var inte lätt att skaffa någon mat, allting var ju på kort.
- Ja, anspråkslös var han, alldeles som en vanlig bondmänniska ... Vad han sysslade med? Mest gick han bara av och an i rummet, han hade väl sitt att tänka på, det var ju med hjärnan han arbetade.
- Vi gick också ut och promenerade ibland, bara Lenin och jag. Min man kunde inte gå med, för honom kände gendarmerna men mig kände de inte. Det stod fullt med detektiver kring våra knutar hela tiden. Men Lenin och jag, vi spatserade mitt för näsan på dem, alltid i armkrok, och jag pratade svenska högt medan han var tyst och de fattade inga misstankar.
Var inte makarna Blomqvist lite rädda ändå när de hyste en så eftersökt herre i sitt hus?
- Vi var inte lite rädda, vi var mycket rädda också! Men aldrig ångrade vi att vi hjälpte honom. Han sa att han inte skulle kunna skriva och tacka oss efteråt, för att inte bereda oss tråkigheter, men på omvägar fick vi senare bevis på hans erkänsla. Och förresten så tackade han så vackert innan han reste, ja, han kysste mig riktigt på kinden till avsked!
Emilia Blomqvist sai viettää vielä 90. syntymäpäivänsäkin juhlallisesti.
Kansan uutiset 15.11.1966 |
Folktidningen Ny tid 18.11.1966 |
Emilia Blomqvist kuoli 3.2.1969 (Hbl 12.2.1969).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti