AS20: Turkansaaressa

Kemistä etelään jatkaessani en kääntynyt Iin Haminan tai Kierikkikeskuksen viittojen kohdalla, sillä ne näin vuonna 2012. Tuolloin kiersin myös Oulun keskustaa (Oulusta, Pohjois-Pohjanmaan museo, OMA-testaus, Oulun hautausmaalla), mutta en päässyt kaupungin ulkopuolella olevaan ulkomuseoon, joten tein nyt pysäyksen siellä eli Turkansaarella.

Turkansaari on ihan historiallinen paikka, sillä melko vähäeleisesti yhdessä taulussa kerrottiin, että vuonna 1490 talonpoikien tekemästä valituksesta selviää etä kruunu oli "kieltänyt venäläisiä laskeutumasta Oulujoella Turkansaaren alapuolelle. Tämän kiellon seurauksena Turkankylästä ja Turkansaaresta kehittyi varsinainen markkinapaikka ja Turkansaaresta tuli epävirallinen rajapiste Venäjän ja Ruotsin välille". Kiitos Diplomataricum Fennicumin karttaominaisuuksien, kyseinen dokumentti oli helposti löydettävissä. Luulisin tehdyn arkeologista tutkimustakin?

Ulkomuseo saaresta tuli 1900-luvun alkupuolella läheisen tilanomistaja Östen Elfvingin harrastuksena. Hän m.m. huomasi vanhasta kartasta merkinnän, että Turkansaaressa oli 1700-luvulla rukoushuone. Hän onnistui jäljittämään sen Oulusta, jossa se oli uusiokäytössä varastorakennuksena. Pienen fiksailun jälkeen se näyttää nyt tältä ulkoa.

Sisustus oli tietenkin varastorakennuksena riisuttu, mutta esillä on "koristeleikkaukset, toinen kuoripylväs, virsitaulunjalka ja eteisen ovi" Enontekiön Markkinan vuonna 1661 rakennetusta kirkosta.

Sen, että varastorakennus todella oli entinen rukoushuone on ilmeisesti vahvistanut hirsiin tehdyt merkinnät, joiden jäljennökset Elfving on 1922 tehnyt ulkoseiniltä

ja sisäseiniltä.

1710-luvulla kaadetuista hirsistä tehty asuinrakennus esitti pappilaa.

Muut ulkomuseon rakennukset olivat tutumpia. Aitat olivat huomattavasti isompia kuin Pöljällä.

Edelleen kesänavettojen aluetta

Olki- tai ruokokatto tervanpolttopaikalla ihmetytti, mutta pienellä rakennuksella ei ollut kylttiä tietoa jakamassa.

Tavanomaisen ulkomuseon lisäksi museoon kuuluu erillinen "metsä- ja uittomuseo". Onneksi olin Lapin metsämuseossa nähnyt vesireellä nimen vesipasa, joten jalaksessa roikkuva lappu "pasareki" ei hämmentänyt. Tässä museossa sen metsätyöhön liittyvästä käytöstä ei saanut mitään tietoa.

Nähtyäni aiemmin päivällä reikätuolit Keminmaalla ja Kemin savupirtissä en ollut hirvittävän yllättynyt, kun ulkomuseon pirtissä sellainen oli tälläkin. Mutta oli aika koristeellinen hirsiarinalle (!) rakennetun uunin viereen. Rakennuksissa oli muutamien sivujen esittely, mutta ei esinekylttejä eikä tietoja.

(Muistaessa muistiin esinetutkimusidea: mitataan reikätuolien korkeuksia ja reiän kokoa ja arvioidaan seisomaan opetelleiden lasten koon ajallista ja maantieteellistä vaihtelua.)

Eli täälläkään ei selvinnyt jo Keminmaalla mietityttänyt moninkertaisen rullatuolin tausta. Tavallisestihan näissä on vain paikka kahdelle rullalle.