Tarinoita

Varhain aamulla noustuansa löysi mies, veljensä vielä maatessa, raha-kukkaron maan tieldä, josta hän oli iloinen ja näyttäin sitä mainitsi myöhemmin heränneelle: katsos, mitä varhain nousnut löytää. Hyvä kyllä, sanoi toinen; vaan jos sekin, jonga kukkaro katosi, olisi vuoteella viipynyt, ei olisi hänelle niin varhain vahingo tapahtunut.

Valtakunnan Hovissa aterialle istuttaissa kielsi Kuningas, pilalla, panemasta lusikkaa yhdelle herralle, jonga hän tiesi sukkelaksi mieheksi, ja kuin liemi-ruokaa eteen annettiin sanoi hän: se on konna, joka ei liendä syö. Herra ei huolinut lusikkaa vaatia, vaan teki sen itsellensä leivän kuoresta, jonga hän myös söi ja sitte mainitsi: se on mies, joka lusikkansa syö.

Juostessansa kaupungin turulla kaatoi poika akalda omena-korin. Tule tänne, poika-nulkki! minä annan sinulle korvapuustin, huusi akka. En sittekän, vaikka kaksi lupaisitte, vastasi poika.

Jak. Juteini: Tarina- ja Kummituskirja (1858)