Matkoistaan Pohjanmaalla kirjoittanut raportoi Nivalaan päästyään (Louhi 29.12.1895 no 153 B):
Pakolan kestikievarissa pysähdyin ensikerran ja puhuttelin isantää. Jotain merkillistä olikin isännällä kerrottavaa. Hän kertoi Pakolan synnystä:
Minun ukkovaarini Heikki Pakola, vanhan sotamiehen poika Nivalasta, tuli vapunpäivä aamuna 1797 tähän Pakolan paikalle. Tämä oli silloin aivan kirveen käymätön korpi. Hän oli silloin kahdenkymmenen vuotias. Lehmänsä sitoi hän kuusen tyveen ja teki kodan ja sitten pian saunan.
Ennenkuin ukkovaarini kuoli, oli tässä neljäkymmentä nautaeläintä ja viisi hevoista sekä uhkea talo. Vaarini sai tästä hyvästä edistymisestään kruunulta hopeaisen kunniarahan, joka painoi lähes niin paljon kun kaksi ruplan rahaa painaa, jutteli hän.
Matkan aikaan elossa oli vielä isäntä Heikki Matinpoika Pakola (s. 7.2.1828 Nivala/Pielisjärvi k. 4.11.1897), joka on rippikirjaan merkitty ensin lautamieheksi ja myöhemmin seksmanniksi eli kuudennusmieheksi (RK Nivala 1855-64, 228; 1866-75, 312; 1876-1885, 305; 1881-1891, 266; 1891-1900, 274).
Heikki oli ollut 25-vuotias, kun isänisänsä Heikki Heikinpoika Pakola (5.1.1777 Haapavesi, k. 29.4.1853 Nivala) kuoli, joten kertomansa muistitieto perustui varmaankin useaan kertaan kuultuun tarinointiin. Saamansa palkinto lienee tosiaan tullut "kruunulta", sillä Talousseuran julkaistuista palkintolistoista nimeänsä ei löydy. Eikä myöskään haravoimistani keisarin antamista mitaleista.
Tallennettu tarina jättää mahdollisuuden siihen, että palkinnon sai Heikin isä Matti Heikinpoika Pakola (s. 2.12.1802 k. 27.12.1866). Hänen isännyysaikansa jäi kuitenkin lyhyeksi ja kirkonkirjoihin merkittiin tuomio sunnuntaisesta humala tilasta vuonna 1844.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti