Epätavallisen ikävä aloitus konferenssille

Minä kuuntelemassa
keynotea
Ote Jari Elorannan
ottamasta valokuvasta,
jota käytettiin
markkinointiin.

Konferenssien keynote-esityksille ei ole omaksuttu suomenkielistä termiä. Sanan alkuperäinen merkitys on perussävel, mikä viittaa siihen, että kutsuttujen puhuvien on tarkoitus antaa yhteinen pohja tilaisuudelle.

Eilisessä Baltic Connectionsissa soi perussävel, josta käymässäni keskustelussa käytettiin sanoja fasismi, rasismi ja eugeniikka. Eikä siinä mielessä, että puhuja olisi näitä vastustanut.

Jo Gregory Clarkin otsikko Immobile Britannia: Why it has been impossible to increase social mobility rates in England 1754-2025, and why that is good news kertoi, että viestinsä on ajatusmaailmani ulkopuolelta. Oma yhteiskunnallinen asemani on osin isovanhempieni luokkaretken ansiota, joten minulla on syytä nähdä sosiaalinen liikkuvuus positiivisena asiana. 

Heti aluksi Clark kertoi, että esitys perustuu tulevaan kirjaansa, jonka nimessä on sana bell curve. Hälytyskello kilahti ja kuten jatkosta selvisi, syystä. Pointtina kun oli, että yhteiskunnallisen aseman ratkaisee genetiikka eikä yhteiskunnallisilla ratkaisuilla kuten koulutuksella voida tätä muuttaa. 

Nyt jälkikäteen vasta tajuan, ettei Clark missään vaiheessa selittänyt miksi sosiaalinen liikkumattomuus tai nimenomaisesti Ison-Britannian talous tai yhteiskunta ovat erinomaisia ja tavoiteltavia. Enemmän aikaa Clark käytti todistelemalla sitä, että genetiikka vaikuttaa yhteiskunnalliseen asemaan enemmän kuin kasvuympäristö. Koska tämä oli niin kaukana omista käsityksistäni, todisteiden olisi pitänyt olla vahvempia. Se, että hugenottien jälkeläiset opiskelevat Oxbridgessa, on geenien ohella selitettävissä myös sosiaalisella ja taloudellisella pääomalla, jotka perityvät samoja reittejä kuin geenit.

Elämänkulusta mallissaan määräytyi "60%" genetiikalla ja "40%" sattumalla, eikä mieleensä ilmeisesti edes tullut, että sattumat riippuvat vahvasti sosiaalisesta asemasta ja yhteiskunnan rakenteista eli tekijöistä, joiden merkityksettömyyttä hän yritti todistaa.  

Clark perusti näkemyksensä suureen sukututkimustietokantaan, jonka muodostuksesta hän ei kertonut enempää, sekä vielä isompaan sukututkijoiden keräämään avioliittotietokantaan. Keskeinen havaintonsa siitä, että avioliitot on pääsääntöisesti solmittu saman yhteiskuntaluokan sisällä, oli tietenkin oikea. Mutta askeleet, jotka johtivat tästä tosiasiasta suosituksiin yleisen koulutuksen lopettamiseen ja lisääntymisen ohjaamisesta "oikeisiin ihmisiin", eivät olleet vakuuttavia. Toki ajan hengessä kiinni olevia, sillä molemmat ovat Yhdysvaltain nykyhallinnon tavoitteita.

Tuttavani älysi jo esityksen aikana googlata ja löysi Wikipedia-sivun, jossa muun muassa kerrottiin, että Clarkin esitys samasta aiheesta peruttiin vuonna 2021 Glasgown yliopistossa, kun sen eugeniikkaa tukevista ajatuksista heräsi kohu. Kritiikkiä esitettiin myös tutkimuksen metodista, ei ainoastaan sen johtopäätöksistä.

Minusta yliopistoissa pitää voida esittää valtavirrasta poikkeavia ajatuksia, mutta ei kuitenkaan huonoa tiedettä. Jo kerran aiemmin Baltic Connectionsin keynote on jäänyt mieleen surkeana historianesityksenä, joten yritän jatkossa muistaa olla ilmoittautumatta konferenssiin ja säästää osallistumismaksut muihin tilaisuuksiin.