Porthanin tiedot Paavali Juusteenin perheestä

Poikkesin pitkästä aikaa SukuForumille, jossa kyseltiin lähdekritiikin kestäviä tietoja Paavali Juusenin tyttären Anna Juustenin lapsista. Kysyjä oli saanut muutamia "kyllähän ne on jo tutkittu" -vastauksia, mutta tosiasia on, että Suomen sukututkimusseuran varhaisissa julkaisuissa ei käytetty lähdeviitteitä eli työtä on tekemättä.

Jossain vaiheessa kuvittelin, että työhön riittäisi minun muskelini, mutta olen tullut järkiini. Innostuin kuitenkin kurkkaamaan keräämääni materiaalikokoelmaan ja katseeni kiinnittyi nykyisten 1700-luvun intressien ohjaamana Porthanin nimeen.

Vuonna 1873 julkaistuun Henrik Gabriel Porthanin tekstikokoelman Opera selectan osaan 5 sisältyy teksti Anmärkning rörande framl. Biskopens i Åbo M. Paul Juustens Adelskap och efterkommande. Siinä Porthan paikkaa vuonna 1775 julkaisemaansa väitöskirjaa. Tällä hän tarkoittaa kolmiosaista työtä Dissertationis academicae, narrationem r. v. Pauli Juusten episcopi Aboensis de legatione sua Russica, jota puolustivat Gustavus Wilh. Rydman, Herm. Julius Aeimelaeus ja Sveno Abraham. Fontell, mutta heillä ei siis ollut osaa eikä arpaa tiedonmuodostukseen.

Väitöskirjan esipuheessa Porthan oli ollut epätietoisuudessa sekä käytössään olleen aatelisvaakunan kuvan alkuperästä että Paavali Juustenin mahdollisista jälkeläisistä. Sittemmin saman vaakunakuvan oli löytänyt arkkipiispa Mennander paikasta "K. Antiquitets Archivo", joten ensimmäinen kysymys oli tullut ratkaistuksi.

Jälkimmäisen kysymyksen esittäminen antaa ymmärtää, että pari sataa vuotta piispa Paavali Juustenin kuoleman jälkeen Turun kaduilla ei liikkunut kyseisellä esi-isällä ylpeilijöitä. Ottaen huomioon Juustenin jälkeläisten nykyisen määrän sukututkijoiden joukossa, tuntuu vaikealta uskoa, ettei Porthan olisi tuntenut yhtään kappaletta, mutta kyse voi olla myös mieslinjaisesta sukutulkinnasta. 

Eivätkä Porthanin tiedot olleet täydentyneet kuulopuheella vaan kirjallisuudella. Hän oli ensinnäkin huomannut, että von Stiernmanin aatelismatrikkelissa (jo sammuneen) Rosencroël-suvun (n:o 595) kantaisän sanottiin ottaneen äidinisänsä Paavali Juustenin vaakuna. Kyseinen matrikkeli oli ilmestynyt jo vuonna 1754, mutta miksipä Porthan olisi sen läpiselannut Juustenin Venäjän reissusta kirjoittaessaan.

Toiseksi tohtori Spegelin Ruotsin kirkkohistorian ensimmäisestä osasta (VII B. III Cap. s. 406) oli selvinnyt, että piispa Juustenin poika Paul Juustenista oli tullut kapteeni ja tämän pojasta ratsumestari, joka oli aateloitu nimellä Starkhaupt. Tämä oli kuitenkin ristiriidassa von Stiernmanin matrikkelin kakkososassa Starkhufvud-suvun (n:o 1380, s. 1011) kohdalla esitetyn kanssa. 

En muista koskaan nähneeni tätä jo 1750-luvulla kyseenalaistettua tietoa missään sukutaulussa, mutta kun nyt googlasin se ei ollut ainoastaan Genissä piispa Paavali Juustenin vaihtoehtoisena nimenä (AARGH!!!) vaan myös (AAAAARRRGGGHHH!!!) vuonna 2020 julkaistun Peter Holmbergin ja Johan Stenin kirjan Att observera, mäta och räkna : blickar på den matematisk-naturvetenskapliga forskningens historia i Finland (Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 211, pdf) sivulla 124 ilmoitetaan, että Abraham Thauvonius sisaruksineen "På mödernet härstammade [...] således från den Justénska släkten där morfadern var ryttmästare Johan Justén som adlades under namnet Starkhaupt, och morfarsfar var Paulus Juusten, biskop i Viborg och sedan i Åbo". Starkhaupt-aatelointi on yhdistetty pojanpojan sijaan poikaan eikä mukana mitään lähdeviitettä, tietenkään. Sukututkimushan on kiistatonta faktaa...

Palataan Porthaniin. Kolmanneksi von Stiernmanin kirjan Aboa literata sivuilla 80 ja 81 kerrottiin, että Viipurin piispa Abraham Thauvoniuksen äiti Catharina Juusten (Halikon kirkkoherran Georg Thauvoniuksen vaimo) oli piispa Paavali Juustenin pojantytär ja että isänsä oli ollut ratsumestari. Tämä tieto oli peräisin piispa Thavoniukselle Erik Stenbergin vuonna 1679 pitämästä latinankielisestä parentaatiosta. 

Neljänneksi Porthan esitti Juusten-aateloinnista vahvistavan tiedon Johan Ketarmannuksen opinnäyttestä vuodelta 1649. 

Viidenneksi Porthan käsitteli Juustenin aateloinnista/perinnöstä käytyä oikeusjuttua hovioikeudessa 1630. Käsittelyn asiakirjoista oli säilynyt vain osa, mutta niistä ja asiakirjasta vuodelta 1634 Porthan veti johtopäätöksen, että tuolloin mainittu ja elossa ollut Påfvel Juusten oli piispa Juustenin jälkeläinen, mutta ei välttämättä tämän poika. Kyseessä ollut Paavali Juusten palveli vänrikkinä ratsumestari Ernst Lindelöfin alla. Todennäköisesti kyse on Juusten-taulustossa piispa Paavalin Hans-pojan poikana vuonna 1640 kuolleesta Paavalista, jonka on tiedetty olleen luutnantti. (Jully Ramsay on löytänyt tiedon Ernst Lindelöfin Preussin keikasta 1634 KA:n tilistä 1901. Todennäköisesti kyse on maininnasta veronkeruun lomassa eikä miehistöluettelosta.)

Eli kun kaivaisi kaiken mahdollisen asiakirja-aineiston 1500- ja 1600-luvulta ja sitten kävisi kriittisesti läpi kirjallisuuden neljältä sadalta vuodelta, niin eiköhän tästä joskus tolkkua tulisi.