Kohti Kemiä kesällä 1876

Wikimedia

Åbo Underrättelser raportoi 11.8.1876 kaupungissa oleskelevana pastori Henry Lansdellin, joka oli Lontoon irlantilaisen lähetysseuran sihteeri. Hänen oli tarkoitus jatkaa matkaansa Tukholmaan. Lansdellin kirjasta Through Siberia (1882) selviää, että hän oli käynyt Suomessa jo vuonna 1874, mutta kirja keskittyy nimensä mukaisesti Siperian matkaan.

Jossain on kuitenkin julkaistu Lansdellin kertomus matkastaan vuonna 1876, sillä sen ote ilmestyi ruotsiksi Helsingfors Dagbladissa 28.2.1878 alkaen ja suomeksi Pohjois-Suomessa (30.03.1878 no 26 & 03.04.1878 no 27). Ote: 

Ajoneuvoni saapuivat viimein, valjaissa tulinen hepo, joka vei minut ensimmäiseen muuttopaikkaan ilman pahempaa tapaturmaa kuin että kerran puoliavoimesta veräjästä kulkiessamme tämä kovasta kolauksesta särkyi. 

Pian tulin toiselle joelle, vaan en voinut lahjoilla enkä viittauksilla saada lautturia kuljettamaan minua joen poikki; senvuoksi minulla ei muuta neuvoa ollut kuin odottaa iltaa, niinkuin muuan norjalainen parka, joka ennen minua oli sinne saapunut, toivossa että tuuli auringon laskiessa asettuisi. Leipää en ollut muassani tuonut, vaan tahoin nyt valmistaa päivällisen niin hyvin kuin voin. Otin senvuoksi esille "RobRoy" kyökkini lautturin tuvassa, sytytin lamppuni ja keitin kupillisen soppaa, ja tarjosin sitä hämmästyneille suomalaisille, jotka eivät milloinkaan olleet sellaista (!) nähneet. 

Viimein näkyi vene tulevan joen poikki ja minä luulin soutajain käytöksestä ymmärtäväni, että jos heidän kanssa tahtoisin joen ylitse kulkea, voisin saada hevosen toisella rannalla. Tämän tein; vaan ei ollut helppo päästä ylitse eikä sitten hevosta saada, sillä sen omistaja selitti äreästi, ettei hän tahtonut minua kyyditä. Kuitenkin hän muuttui kohteliaaksi ja nöyräksi, kun taputin häntä olalle ja tarjosin hänelle markan ja annoin hänen ymmärtää, että hän saisi sen kokonaan, jos hän tahtoisi viedä minun hollimatkan päähän. 

Ilta oli jo tulossa, kun saavuimme lähimmäiseen muuttopaikkaan, Kemiin, jossa oli kauppapuoti, postikonttori ja sahalaitos. Minun ei ollut koskaan ennen ollut niin vaikea saada ihmisiä ajatuksiani ymmärtämään kuin siellä, vaan käytettyäni kaikkia mahollisia ja pelkäänpä mahottomiakin viittauksia tuli viimein sanomattomaksi ilokseni muuan telegrafisti, joka osasi puhua englannin kieltä. Minä päätin heti jäädä tänne yöksi, erittäinkin senvuoksi, että ystäväni, telegrafisti, minulle kertoi, että sahanhoitaja osasi puhua englannin kieltä ja että hänellä oli useita ruotsalaisia työmiehiä.