Mikko Heikura syntyi Nurmeksessa 16.4.1820. Uudessa Kuvalehdessä 11-12/1901 kerrotun mukaan hän oli vain 13-vuotias isänsä kuollessa ja joutui ottamaan kotitalonsa pidon vastuulleen. Toimiinsa kuului suolan hakeminen Oulusta, josta ostettiin myös muita välttämättömyyksiä kuten rautaa ja siniväriä.
Tämä ensimäinen retki 13-vuotiaalle pojalle oli sentään koko koetus. "Huiman eväät ne ensin syödään", kuuluu näiltä retkiltä säilynyt sananparsi. Ja niin se kävi "pienelle Mikollekin". Retket tehtiin suurissa joukoissa eli karavaaneissa ja matka kesti useampia viikkoja, joten evästä kysyttiin paljo. Jotkut koiranhampaat narrasivat Mikon panemaan eväänsä yhtiöön ja söivät ne niin, että pojalle jäi vaan "liisteet" jälelle.
Kun paluumatkalla muutamassa talossa Utajärvellä ruvettiin iltasta syömään, veti Mikko esiin kuivia kukonkuoriaan. Mutta talon nuori tytär saatuaan kuulla, mitä koiruutta oli pienimmälle tehty, vei Mikon kamariin ja kestitsi hänet hyvän kylläiseksi sekä varusti tarpeellisilla matkaeväillä. Mutta ohrasemmasti kävi pettureille itselleen: sika söi jo seuraavassa syöttöpaikassa heidän eväänsä. Kovasti nauroivat matkakumppanit ja talonväki, kun Mikko toimessaan kertoi "nostattaneensa" siat "konnien eväille". Tämä muuten olikin viimeinen kerta, kun Mikon eväät ensiksi syötiin.
Kolmena ensimmäisenä isännyysvuotenaan Mikko Heikuran piti turvautua pitäjänmakasiiniin. Tämän jälkeen tähän ei ollut tarvetta "eikä ole silti nälkärupeemaa nähty, eikä ryöstömiehen laukku ole talossa käynyt". Myöhemmin Heikura näki menestyksensä avaimina
"1:o kova lannan teko, 2:o taatun siemenen valinta ja 3:o oikea kylvyaika. Jos isäntä nämä kolme asiaa pitää mielessään, niin ei myös pelto leikkuun aikana petä."
Tuulispään 8/1911 kuvan viljelijä ei näitä oppeja ole tuntenut?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti