Puoluemiesten pikakuvia, osa 7

Vuonna 1893 ilmestyneessä Nuori Suomi : kirjallistaiteellinen joulualbumi julkaistu runo Puoluemiesten pikakuvia loppuu tähän:

Nyt toki lauluni lopetan,
Viimein virteni väsytän
Suljen lauselippahani:
Eipä laulaja hyvänen
Laula tyyni taitoansa.
Heitän toiset tuonnemmaksi,
Heitän Langin laulamatta,
Vellmannit vetelemättä,
Teenruutit ja Leteheenit,
Perpuumit ja Pranteritkin,
Liliuksen ja Liikasenkin.

Kun lähet kotikin tuonne
Salosi sisähän synkän,
Korven poika pikkarainen,
Metsän tyttö tuiretuinen,
Elä lähde itkusuulla,
Mielen murhetta pitäen,
Kerro kaiken kansan kuullen
Laula näillä lausehilla:
"Eipä sorru Suomen pirtti,
Kaadu ei palatsi kansan,
Kun on pylvästen pitäjät,
Kurkihirren kannattajat,
Hallitsijat harjavuolen,
Kaiken vanhan vahtimiehet".

Puoluemiesten pikakuvia, osa 6

Runo Puoluemiesten pikakuvia vuonna 1893 ilmestyneestä Nuori Suomi : kirjallistaiteellinen joulualbumi jatkuu miehellä, joka on tunnistettavissa. Karl Emil Ferdinand Ignatiuksen muotokuva Kyläkirjaston Kuvalehden numerosta 15.09.1882 lisäksi mukana.

Suuni jo sulkea pitäisi,
Kiinni kieleni sitoa,
Laata virren laulannasta,
Urhojen ylistännästä.

Viel' on yksi Ikna-tiius,
Rässin ruhjoja roteva,
Tilastojen tietelijä,
Näppärä numeroherra,
Maan on tietojen tekijä,
Vaan ei teiden taivaltaja:
Lähti pohjolan pitoihin,
"Louhen" joukon juominkeihin,
Veti purjehen punasen,
Itse laivahan lasekse —
Hepo juoksi maita pitkin,
Reki rantoja rasasi.

Puoluemiesten pikakuvia, osa 5

Runo vuonna 1893 ilmestyneessä Nuori Suomi : kirjallistaiteellinen joulualbumi jatkuu. Vaikka kolmesta seuraavasta miehestä annetaan lupaavan oloisia nimiä ja faktan puolikkaita, en pysty heitä tunnistamaan. Sana on kommenttiloodassa vapaa.

Katso häntä hellin silmin!
Hän on nopsa Nyyrikkimme,
Taneli Tapion poika,
Mies puhas, punakka poski.
Laukovi terävät nuolet,
Sanat tarkat sihtoaapi —
Yks' on työ urohon työtä,
Miesten miekan mittelöä:
Näytti vääräks Viedomostin,
Eljet Ordinin osotti.

Ei ole vielä virsi kaikki
Eikä lauluni lopussa:
Viel' on Kuha kiittämättä
Eeneper ylistämättä —

Yks' on allakan tekijä,
Ajantiion taitelija,
Pitkä pilvien pitäjä,
Kaotti kuun, pimensi päivän,
Tähet taivaalta tiputti —
Äsken kaatoi suuren kasken,
Itse kaatui Kaskisissa —

Toinen on komea koolta,
Sekä vahva varreltansa,
Älyltänsä ensimmäinen,
Tulvien sanat tulevat,
Puheparret pulpatellen.

Puoluemiesten pikakuvia, osa 4

Vuonna 1893 ilmestyneen Nuori Suomi : kirjallistaiteellinen joulualbumi runon Puoluemiesten pikakuvia teksti jatkuu. Pitkä pätkä vaikuttaisi kaikki kuuluvan yhteen kuvaan ja mieheen, jota en tunnista.

Viel' on Matti mainittava
Jalava jalosukuinen
Oiva Antero Vipunen,
Mi makavi mannun alla
Kellarkerrassa asuvi —
Viikon nukkui nurmen alla,
Sunnuntait sotahan nousi.
Sill' on kurkku kuutta syltä,
Kitasia kymmenettä,
Minne mahtuis viinamiehet,
Rakastajat raittiuden,
Mahtuis vallat, virkamiehet
Rikkahat, rahattomatkin —
Yht' ei ottoa uhannut
Kansan vallan "Valvojata".

Jeppe jousen jännitteli,
Varusti sanaisen viinen,
Toki läksi, ei totellut.
Astui päivän helkytteli
Naisten neulojen neniä,
Astui toisen tipsutteli
Miesten miekan tutkaimia,
Kolmannenkin koikutteli
Otavaisen olkapäitä.
Syösti rautaisen vasaman
Suuhun Antero Vipusen:
"Nouse pois inehmon orja,
Mada Matti maan povesta
Viikon unta ottamasta"!
Tuossa Jepen jousiniekan
Suun ovella seistessänsä
Jalka toinen torkahtavi
Suuhun Antero Vipusen.
Tuop' on virsikäs Vipunen
Tunsi koskevan kovasti,
Itse tuon sanoiksi virkki
Kakistellen kurkkuansa:
"Jo olen jotakin syönyt,
Syönyt uuhta, syönyt vuohta
Syönyt lehmeä mahoa,
Syönyt karjua sikoa,
En ole ennen mointa syönyt,
En tämän palan makuista".

Puoluemiesten pikakuvia, osa 3

Koskisten jälkeen vuonna 1893 ilmestyneessä Nuori Suomi : kirjallistaiteellinen joulualbumi runossa Puoluemiesten pikakuvia nimimerkki Timo esitteli kaksi kävelijää. Ensimmäisen tunnistan Agathon Meurmaniksi ja toisen identiteetistä saa esittää arvauksia.

Vaan kenpä tulevi tuolta,
Tepastaapi tietä myöten
Alta kulmien katellen?
Se on karhu Kangasalta,
Vielä veitikka vikevä,
Iki nuori irvihammas —
Vaikk' on vanha vuosiltansa,
On soassa ensimmäinen,
Taitorikas tappeloissa,
Kynäkähmässä kipakka,
Sanapainissa parahin,
Aina riski riitelöissä,
Päivälehden pahin peikko,
Nuoren Suomen sortelija,
Kova kauhu Kastreeninkin —
Kun mörähti,maa tärähti,
Kauvas kaikos' kiusamiehet.

Häll' on Viktor vierellänsä,
Mies matala varreltansa,
Vaan on tiukka tuumiltansa,
Nopsa kärppä kääntehiltä,
Milloin puussa, milloin maassa
Kymmennä kiven kolossa —
Se on seppo Suomettaren,
Tiedon taitava takoja,
Kielikellon kalkuttaja,
Jolla soittavi saloille,
Kaiuttaapi korpimaille:
Kansa päänsä paljastavi,
Aina antavi amenen —
Sois ei muiden soittelevan,
Nuoren puolueen puhuvan —
Nyt on vyötty riemun vöillä,
Riemun rintaseppeleillä.

Puoluemiesten pikakuvia, osa 2

Ensimmäisenä vuonna 1893 ilmestyneessä Nuori Suomi : kirjallistaiteellinen joulualbumi runossa Puoluemiesten pikakuvia nimimerkki Timo esitteli Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen, Jaakko Forsmanin ja kolmannen suvun edustajan, jolle tarjotut tunnusmerkit eivät riitä varmaan tunnistukseen minun tiedoillani. Mutta joku blogin lukija varmaankin tietää paremmin ja laittaa oikean vastauksen kommenttilaatikkoon. Kuvienkin kanssa on epävarmuutta, mutta mielestäni neljäskin kuva kuuluu tähän runon osaan. Kakkos-Koskisesta kaksi kuvaa?

Jo tulee jokunen tuolta
Hiljallehen hiihätellen?
Tunnen ryhdin rauvennehen,
Sekä hapset harmennehet,
Se on Yrjö ylimmäinen,
Vanhan joukon vahvin turva.
Kova mies on Koskehinen,
Kuohut laski, kivet kiersi,
Tuulet tarpoi, nujut nousi,
Suomen purren maihin sousi.
Viikinkien vallan mursi,
Voitti juonet Joukahaisten,
Lauloi suohon suita myöten,
Niittyhyn nivuslihoista,
Kankahasen kainaloista.
Vanhat taiat poikki taittoi,
Uudetkin sijahan laittoi.
Viel' on vanha voimissahan,
Aattehiltansa etevä,
Ohjelmiltansa ovela. —
Ei ota oppia omilta,
Neuvokkia nuoremmilta,
Itse päästävi parollit,
Tunnussanat tuumittavi,
Syntysanat suunnittavi,
Jota kaikki kuuntelevat
Vahtimiehet, -mestaritkin
Suomen suuressa salissa —
Ei oo laulut lapsen laulut,
Lasten laulut, naisten naurut
Vain on partasuun urohon,
Tiplomaatin taitavimman.

Vaan on verta verrallakin,
Jyrilläkin Jaakko toinen,
Mi on juurelta jykevä,
Tervaskanto kaatumaton,
Joka neuvoja jakavi,
Pykälöitä pitkin poikin. —
Ei ole ovissa ollut,
Vallan rappuja ravannut,
Vaan on ollut ohjaksissa,
Suunnan antaja sumussa,
Valon luoja, tai'on tuoja
Pimennoissa pappissäädyn,
Mustan seinän sokkeloissa.

Viel' on kolmas Koskisista
Nuorin suuresta suvusta,
Tasamaiden taivaltaja,
Sopusointuinen sorea,
Hienopartainen pireä —
Tuumiansa en mä tunne,
Arvaja en aikehia.
Hänkin on nätti nähdäksemme,
Tonneri totinen miesi,
Tietoniekka, taitoniekka,
Kieliniekka, kaiken niekka,
Sävyisä ja säädyllinen
Tasapuolinen tavoilta,
Edusmiessä oivallinen,
Toinen pylväs pappissäädyn.

Puoluemiesten pikakuvia, osa 1

Valtiopäiväteema jatkuu vielä sunnuntaisarjalla, johon pilkon vuonna 1893 ilmestyneen Nuori Suomi : kirjallistaiteellinen joulualbumi nimimerkki Timon Kalevalan runomitalla esittämät puoluemiesten pikakuvat. Aloitetaan sijoittamalla miehet maisemaan...

Kaks' on tietä tunnettua,
Mainittua matkatietä
Hienoimmassa Helsingissä,
Pääkylässä kuuluisassa:
Yks' on itse Esplanaati
Kämpin kahvilan kohalla,
Jota astuu joutomiehet,
Virkamiehet, viikingitkin,
Nuoret naiset naurusuulla,
Jota omnipus ajavi,
Rautareki riioavi —
Toinen on totisen kansan,
Vanhan joukon vakavimman
Eteläinen Esplanaati,
Sanottuna "Suomi tieksi"
"Finn" on "spängiksi" vihitty.

Käy nyt kanssa kulkemahan
Saa kera samoamahan,
Salon poika pikkarainen,
Metsän tyttö tuiretuinen,
Näytän sulle Suomen suuret,
Maani mahtavat osotan,
Kansani tänäisen turvan,
Huomisetkin hoitomiehet,
Va'at vanhat Väinämöiset,
Tietäjät ijänikuiset
"Suomi tien" on taivaltajat.

Istu tähän vierelleni,
Rautapenkille paneite,
Kasvot iske aivoihisi,
Paina merkit mielehesi
Kertoaksesi kotona
Illan pitkän istujille,
Kysyjille kuulumisten.