Reformaation vaikutuksista

Eilisen yllättävän hedelmällisen luennon jälkeen rohkaistuin jatkamaan uskonnollisella linjalla ja lähdin kuuntelemaan yhden session symposiumista Legacy of the Reformation: Law, Democracy, Education.

Siinä puhui ensimmäiseksi Brad Gregory niin monimutkaisin sanankääntein, etten ollut ainoa, jolla oli ymmärtämisessä vaikeuksia. Jos sain oikeasta pointista kiinni, niin Gregory argumentoi, että tiedon ja yliopistojen sekularisoituminen ei ole kehittyneen tieteen ja relativistisen ajattelun heräämisen tulosta, kuten usein väitetään. Hänestä olennainen käänne oli reformaatio, joka muutti valtion suhteen yliopistoihin, joiden ulkopuolella kehittyi tieteelliset innovaatiot. Tai jotain. Kirjastaan The Unintended Reformation: How a Religious Revolution Secularized Society saanee parhaimman tiedon.

Patrik Hagman puhui luterilaisuuden ja Lutherin ajatusten näkymisestä tai näkymättömyydestä nykyajan Skandinaviassa ja Suomessa. Hän rohkeni väittää, ettei ole "luterilaisuuden" jatkumoa 1500-luvulta tähän päivään, vaan että Lutheria alettiin totisesti lukea ja tutkia vasta 1900-luvulla. Tähän esitettiin keskustelussa vastalauseita ja ainakin se on totta, että Suomessa Luther-kiinnostus heräsi jo 1840-luvulla. Sekä täällä että Saksassa osa nationalismia?

Reformaation näkyvän vaikutuksen Hagman puristi kahteen asiaan. Ensinnäkin virsikirjoihin, jotka olivat osa kansan kirjallistumista ja muodostivat yhtenäiskulttuurin. (Tosin Ruotsin valtakunnassa kaksi erillistä, kielten mukaan.) Toiseksi Lutherin luostarikritiikin mahdollistamaan luostarilaitoksen purkuun, joka vahvisti kruunun (sekä kirkon, joka oli omalta osaltaan kiinni kruunussa) suhdetta kansaan, kun ei ollut enää väliintulijoita. Tämä, Hagmanin mukaan, johti Ruotsin ja Suomen yhteiskunnan homoganisoitumiseen ja mukautumispaineeseen, jota voi kuvata jopa painostavana.

Viimeiseksi Kirsi Salonen kuvasi sitä, miten reformaatiota on itsenäisyyden ajalla kuvattu suomalaisissa oppikirjoissa ja suurelle yleisölle suunnatuissa kirjoissa. Esitys kuullosti hyvin tutulta, mikä selittyikin sillä, että Salosen mukaan stoori on ollut koko ajan olennaisesti sama, jokaisessa julkaisussa. Agricola aina esillä, Särkilahti toisinaan ja Juusteen on niin marginaalissa, ettei ollut edes Salosen kalvoilla, vaikka tuli kyllä mainituksi. Puhumattakaan muista Saksassa opiskelleista ja Suomeen palanneista. Lopuksi Salonen kannusti suomalaisia historioitsijoita tarkastelemaan aihetta uudelleen. Kauankohan minun pitää uutta tutkimusta odottaa, ennenkuin uskallan kirjoittaa oman versioni Paavali Juustenin elämästä?

Symposiumi oli osa reformaation merkkivuotta 2017, jolla on jo verkkosivusto. Lähtiessäni kuulin tätä esiteltävän toteavan, että blogin on tarkoitus tuoda sinne moniäänisyyttä.

Kuva: Konst och Nyhetsmagasin för medborgare af alla klasser 1818. Wikimedia Commons