"Seuraavana projektinaan Google pitää maailman kaikkien kirjojen digitoimista. Kunnianhimoinen hanke on jo käynnistynyt: koko Michiganin yliopisto on nyt skannattu."Täytyi oikein kannesta tarkistaa, että kyseessä oli numero 9/2012.
Hesarin kaupunkisivuilla 10.10.2012 oli pätkä päiväkotilaisista, joille Kiasman ilo oli näkymä Linnanmäen ohella Mannerheimin patsaalle. "Yksi ja toinen esitelmöi marsalkasta toverilleen, eikä keskustelua selvästikään johda opettaja." Esitelmien sisällöstä ei kerrottu mitään, valitettavasti.
Museoviraston museoiden uusia pyörittäjiä käsittelivät Hesarin jutut 10.10. ja 22.10. Hieman vaikea on ymmärtää Urajärven kartanomuseon neljän vuoden remonttia rekonstruoituja tekstiilejä myöden, kun museota ei ole varaa pitää auki.
Hesarissa 22.10. oli myös epätavallinen "paljastusjuttu" taloushistorioitsijoiden kirjakiistasta. Pitkän tutkimuksesta on tehty lyhennelmä ja yksi alkuperäisistä kirjoittajista kokee, ettei nimensä ole siinä tarpeeksi selvästi esillä.
Sorruin ostamaan Populär historian numeron 11/2012 sillä kannessa luvattiin asiantuntijan neuvoja sukututkimukseen kotoa käsin. Olisi kannattanut ennen kassaa katsoa lehden sisään, kyseinen juttu oli yksi aukeama, jossa toinen sivu oli kuvaa. Mutta tutun sisällön joukossa oli ruotsalaista erikoisuutta. Lähtökohdaksi tarjottiin cd-levyjä Ruotsin väestöstä 1880, 1890 ja 1900 (henkikirjoista?) sekä kuolleiden luetteloa 1901-2009.
Lehdessä oli luonnollisesti sukututkimusaiheisia mainoksia. Ancestry.se neuvoi miten sivustollaan rakennetaan sukupuu, jonka voi jakaa sukulaistenkin kanssa. Vihreiden lehtien luvattiin kertovan tarjolla olevasta lisätiedosta, mutta ei mainittu ollenkaan sen maksullisuutta. Niin sitä pitää. Tai siis ei.
Hesarin Nyt-liitteessä 26.10. Anu Silfverberg sivusi kolumnissaan menneisyyden hallintaa:
Hän oli silpunnut nuoruuden päiväkirjansa pari vuotta sitten. Hänestä oli alkanut tuntua, että "kaikkien niiden kirjainten raahaaminen muakana" oli taakka. Eivätkä ne tarinat olleet enää edes totta. Ihminen valehtelee itselleen, etenkin nuoruuden päiväkirjoissa. Hän halusi eroon semmoisesta.
1 kommentti:
Urajärven museon ummehtumaan jättäminen jo korpesi minua eikä tämä korjausaskartelu paljon lohduta. Kävin kerran, vein porukkaakin ja menisin mieluusti toistekin.
Nuoruuden päiväkirjoista (1960-luvulta) puheenollen minulla on niitä kasa tallessa, niiden päällä röykkiö keski-ikäisen päiväkirjoja ja vanhuuden kommentointia ainakin aluksi,kaikkiaan noin 60 opusta. Takkaan taidan panna kaikki, mitäs minä niillä, sen kirjoitin minkä kirjoitin.
Lähetä kommentti