Koirannahkaturkit ja "koiraturkit"

Malmöstä kotiin päästyä piti "tietenkin" kuullut esityksen inspiroimana hakea sanomalehdistä koiraturkkeja. Saalis oli huomattavasti niukempi ja samalla moniselitteisempi kuin kissanturkkihutkimuksessani. Marginaalikin pitää siis ottaa mukaan:

Tapporahaa koirista. Eräs mies Säkkijärvellä oli äskettäin tuonut kuntakokoukseen sudennahan, saadaksensa tapporahaa otuksestaan. vaan kun nahkaa tarkemmin tutkittiin, huomattiin se koiranturkiksi, jonka käpälistä kynnet olivat karsitut pois. Jos petos olisi menestynyt, olisi koira kunnalle tullut maksamaan noin 200 mrk. (SWL 9.10.1875)

Samaan aikaan ainakin Torniossa oli myynnissä "Suden, - majavan, bisami-, lampaan- ja koirannahkaturkkeja" (OWS 13.11.1875). Kempeleläinen mies menetti petollisessa hevoskaupassa "punaisen hallahtavan koirannahkaturkin mustalla kauluksella ja mörkkiharmaalla kangas-päällisellä" (Pohjois-Suomi 2.1.1878). Oulun ilmoituslehti uutisoi 12.1.1887, että

Nowosti-lehteen kirjoitetaan, miten turkkurit Pietarissa kaupitsevat värjätyistä koirannahkoista valmistettuja turkkeja muka kallis-arvoisista turkisnahoista tehtyinä. Joka päivä onnistuu heille puijata joku outo ostaja. Nämä monta sataa ruplaa maksavat turkit kadottavat nahkainsa värin ensi sateella, vaan petturein edesvastaukseen saattaminen on useinkin varsin epävarma. Parhaimmat koirannahka-turkit eivät maksa 35 ruplaa enempää. 

"Harmajapäällinen, musta koirannahkaturkki" putosi maantielle (Kaiku 6.11.1893), Tammelasta markkinoille lähteneellä torpparilla oli "mustat koirannahka-turkit harmaalla päällisellä" (Aura 20.2.1894)

Peräpohjalainen 14.9.1909

Vaatekappaleet olivat siis koirannahkaturkkeja ja koira(n)turkit tulevat käyttöön vasta 1900-luvun alussa ja sanalla oli toinen merkitys tätä ennen. Morgonbladetissa jaettiin 8.7.1876 perimätietona, että Kuusamon tienoilla kysyttiin etelästä tulleilta

1) Onko rauha maassa?

2) Vieläkö piispa elää?

3) Vieläkö se koiraturkki kristittyjä rasittaa?

Koiraturkki viittasi tässä turkkilaisiin eikä vaatteina käytettyihin turkkeihin. Vastaava merkitys löytyy toisesta ajan lehtijutusta (Karjalatar 23.11.1877). Jonkinlainen kuvainnollinen merkitys lienee myös kertomuksessa, jossa kosiamiesjoukko otti lainausmerkeissä "koiranturkin" ylleen (Työ 5.2.1912).

Hyvin konkreettinen uutinen julkaistiin Savon sanomissa 13.2.1919:

On nimittäin ruvettu pitämään ammattina toisten koirain tappamista. Tietysti tarkoituksella käyttää niiden nahkoja kuolevaisen tomumajansa suojana Pohjolan purevia tuulia vastaan. Ei sillä hyvä, että oman kylän piskit menettävät turkkinsa näiden "koiralahtarikaartilaisten" olemuksen ympärille, vaan niiden toimintapiiri on ulottunut aina Rautavaaralle asti. Asia tuli ilmi sillä tavalla, että eräs nahkalähetys oli matkalla Syvärinlahden nahkatehtaalle joutunut matkalla kiikkiin. Omistajat tunsivat koirainsa nahat ja jättivät ne viranomaisen huostaan odottamaan lisäselvitystä. Epäilykset johtivat siihen, että hävinneiden koirain omistajat löysivät koirainsa maallisia jäännöksiä eräästä talosta ja sen ympäristöltä.