Sarkofagin lahjoittaja ja romanttisen tarinan sankari

Edellisissä teksteissä vilahtanut Louis Guillamo eli Ludwig William Devienne syntyi 7.4.1835 Tallinnassa eli hän oli 10-vuotias perheensä muuttaessa Helsinkiin.[1] Hän kävi Helsingin lyseota vuosina 1845-50 ennen lähtöään merille.[2] Krimin sodan aikana hän "liittyi aliluutnantiksi 1. suomalaiseen (27.) ekipaasiin kesäkuussa 1855. Osallistui Viaporin puolustukseen 28.–29.7.1855 ja sai siitä 4. luokan Annan urheudesta lokakuussa 1855. Osallistui Hankoniemen luo upotettujen aseiden nostoon talvella 1856 ja sai siitä kenraalikuvernöörin kiitoksen toukokuussa"[2]

Amalia Catharina [20]

Sodan päätyttyä Ludwig William Devienne oli purjehduskauden 1857 höyrylaiva Fultonin kapteeni ja ajoi reittiliikennettä Helsingin ja Tukholman välillä.[3] Kaupunkien välillä sijaitsevasta Tammisaaresta oli marraskuussa vierailulla Ludwig William Deviennen vanhempien luona Helsingissä mamselli Björkbom.[4] Kyseessä oli Amalia Catharina Björkbom (s. 4.12.1837 Tammisaari), sillä samana viikonloppuna luettiin kuulutus avioliitolleen Ludwig William Deviennen kanssa. Liitto solmittiin Helsingissä 6.12.1857.[5] Sisarentyttären myöhemmän kertomuksen perusteella Amalia Catharina oli karannut kotoaan, jossa isä oli liittoa vastaan. [20]

Suomenlahdella sahaus jäi yhteen vuoteen, sillä Ludwig William Devienne "pelasti Välimerellä Bonifacion salmessa kuusi kreikkalaista uppoavasta proomusta 1858 ja sai siitä hopeamitalin Vladimirin nauhaan 1862".[2] Vuonna 1865 "kapteeni Devienne" oli kapteenina aluksella Boug, joka liikennöi  Välimerelle ja Mustalle merelle osana höyrylaivaosakeyhtiötä, joka tunnetaan englanniksi nimellä The Russian Steam Navigation and Trading Company.[6] Konstantinopolista raportoitiin 8.12.1865, että kapteeni Devienne oli höyryaluksellaan Lazareff joutunut Lontoosta tullessaan huonoihin sääolosuhteisiin. Lasti oli kärsinyt vaurioita ja yksi masto menetetty.[7] Lazareff kuului myös venäläiselle yhtiölle.[8]

Liikkumiseen Välimerellä sopii se, että "Yliopiston kansallis-kaluston" syksyn 1860 lahjoituslistassa on  "laivaston luutnantilta L. Devienne: egyptiläisen muinaisen ruumiin kunnia-arkun".[9] Tämän sarkofagin kohtalosta on kerrottu erilaisia versioita. Vuonna 1874 museon amanuenssi maisteri Färling tiesi kertoa, että sarkofagin oli valinnut Georg August Wallin Aleksandriassa, mistä Devienne oli tuonut sen Suomeen hävittäen matkalla sarkofagin sisällä olleen muumion.[10] Koska Wallin kuoli jo vuonna 1852, esityksessä on isohko aukko. Sitä ei yritetty tukkia tuoreessakaan tekstissä, jossa todetaan 

Arkun vaiheista tiedetään melko vähän. Suomalainen professori ja tutkimusmatkailija Georg August Wallin hankki arkun Aleksandriasta, kun hän matkusti Egyptissä ja Lähi-idässä 1840-luvulla tutkimuksiaan tehden. Arkku on ilmeisesti peräisin muinaisen Egyptin pääkaupungista Thebasta, mutta tarkempaa löytöpaikkaa ei ole tiedossa.
Alkuperäisissä luettelointitiedoissa kerrotaan, että arkun sisällä oli muumio, mutta matkalla Suomeen se oli kadonnut. Ehkäpä muumio heitettiin laidan yli, kun meriluutnantti Devienne kuljetti arkun meritse Suomeen vuonna 1860. Kostea meri-ilma sai kenties muumiossa aikaan epämiellyttäviä reaktioita.[11]

Vaihtoehtoisesti sarkofagi kulki meritse Aleksanriasta Odessaan, jossa "lastautti suomalainen tiedemies kaikki Itämailta keräämänsä aarteet junaan, jonka tuli Venäjän läpi kuljettaa nuo kallisarvoiset kokoelmat Suomeen."[12] Toimintaa ei haitannut mitenkään se, että Odessaan tuli rautatie vasta vuonna 1865. Vuoden 2022 sanomalehtijutussa 12 vuoden väliä selitetään Krimin sodalla.[13] 

Kenellekään ei näytä tulleen mieleen selitys, että sarkofagilla ei olisi mitään tekemistä Wallinin kanssa. Tähän viittaa vahvasti Helsingfors Tidningarin etusivu 25.10.1860, jossa lyhyesti kerrotaan Aleksandriasta Yliopiston kansatieteellisiin kokoelmiin lähetetystä sarkofagista ja erikseen pidemmälti käsitellään Wallinin kuolinpäivän muistojuhlaa.

Kauppakapteeni Devienne lahjoitti syksyyn 1863 mennessä tarkemmin määrittelemättömänä ajankohtana yliopiston kokoelmiin myös 11 hopearahaa, 590 kuparirahaa ja 12 tinajäljennöstä (?). [14] Suomalaisen merimiesseuran museoon hän lahjoitti kullalla ja hopealla kirjaillun japanilaisen vaatteen.[15]

Marinkapten L. Devienne,
Åbo Akademis bildsamlingar

Amalia Catharina Devienne (s. s. Björkbom) kuoli ulkomaan matkalla 4.10.1866 ja haudattiin sveitsiläiseen Clarens-kylään lähellä Montreauxia.[20] 

Ludwig William Devienne kuoli pitkällisen kärsimyksen jälkeen 38-vuotiaana 22.10.1873 Beyruthissa, millä lienee tarkoitettu Beirutia. Häntä jäivät kuolinilmoituksen mukaan kaipaamaan leski ja kolme lasta.[16] 

Tyttärensä Ellen Adéle (s. 11.8.1863 Tammisaari) kuoli 25-vuotiaana Loviisassa 11.5.1889 Brynolf Rosendalin vaimona.[17] Vuonna 1875 elossa ollut tytär Amalia Matilda on kuollut vuoteen 1897 mennessä, sillä äidinäitinsä testamenttia vahvistettaessa kaivattiin vain merimies Ludvig Deviennea.[18] Noin kuukautta ennen Ellenin häitä Ludvig oli saapunut Venäjältä Loviisaan ja tämän jälkeen hänestä ei ole havaintoja.[19]

[1] Tallinnan Pyhän Olavin seurakunnan kasteet 1834-1856
[2] Mirko Harjula: Finland-based officers in Russian imperial military service 1717-1917 - a catalogue
[3] Ajan suomalaiset ja ruotsalaiset sanomalehdet, esim. Åbo Tidningar 5.5.1857
[4] Finlands Allmänna Tidning 16.11.1857
[5] KA. Tammisaaren srk. RK 1855-61, 16
[6] Bradshaw's railway &c. 1865. Reittikartan lähde Anna Sydorenko: The Russian Steam Navigation and Trading Company: The Transition from Sail to Steam in the Russian Black Sea (1856–1914). Kirjassa Mediterranean Seafarers in Transition (2022) 
[7] Helsingfors Tidningar 2.1.1866 
[8] Lloyd's Register of British and Foreign Shipping. From 1st July, 1869, to the 30th June, 1870. 1869
[9] Suomen julkisia sanomia 6.12.1860; Museovirasto KM14560:660
[10] Morgonbladet 24.11.1874
[11] Jutta Kuitunen: Sarkofagi saapui Suomeen 1860 – muumio katosi matkalla. Kulttuurista perinnöksi 2019
[12] Arne Koski: Rakennusmestari Ankefenamonin ruumisarkku. Seura 14/1936
[13] Minna Vilkuna: Näyttely: Minne hävisi puisen sargofagin muumio matkalla Egyptistä Suomeen? Suur-Jyväskylän lehti 13.11.2022
[14] Redogörelse för Kejserliga Alexanders-Universitetets i Finland förvaltning och verksamhet samt derstädes inträffade förändringar ifrån den 1 September år 1860 till samma dag 1863. 1863
[15] Åbo Underrättelser 27.4.1867
[16] Helsingfors Dagblad 4.12.1873
[17] Hufvudstadsbladet 15.5.1889; KA. Loviisan srk. RK1880-1889, 256, 315
[18] FAT 29.12.1897
[19] Östra Nyland 5.12.1883

[20] Jonatan Reuter: "Ett stycke ekenäsromantik" kirjassa Ekenäs Stad och bygd II, näköispainos 1990, 135-140; Maija Dahlgren: Niin väkevä on rakkaus. Kuusi kuuluisaa ja romanttista tositarinaa. Atena 2001, 155-172