Sukututkijan loppuvuosi: Vielä yksi loppuvuosi?

Albert Gebhard
Tuulispää 1/1926 kansi

Koronavuosi 2020 meni itseltäni varsin hyvin. Ei suunnitellusti, mutta se on elämässäni normaalia. Kuten jossain jatko-opiskelun kuukausirapsassa (*) taisin todetakin ohjelmattomuus palveli aineiston läpikäyntiä ja kirjoittamistakin. Syksyllä käyntiin saadut etäseminaarit antoivat tehopakkauksen, johon en olisi päässyt Opinahjossa paikan päällä toteutetuissa istunnoissa matka-aikoja ja -kustannuksia minimoidessani.

Suunnittelematonta oli myös se, että sain ensimmäiseksi Melkein Oikeaksi Julkaisukseni keskustelupuheenvuoron Historiallisessa Aikakauskirjassa 4/2020 . Sillä sen verran pitää (huonoa) mainetta ylläpitää, että esittää valituksensa julkisesti aina kun siihen on mahdollisuus. Mukavampia yllätyksiä oli löytää omia tekstejäni kahden kovakantisen kirjan lähdeluetteloista ja jopa yhdestä väitöskirjasta! Vuoden lopuksi minua pyydettiin uutuuskirjan arvostelijaksi, sillä "Sinulta löytyisi tähän erinomaista näkemystä ja sopivaa osaamista". Uuuu...! Tietenkin suostuin, en minä fiksun ihmisen esittämälle imartelulle immuuni ole.

Mutta blogin pito kärsi viime vuonna. Osittain siksi, että väikkäri (ainakin toisinaan) imi ajatukset ja voimat. Oleellisemmin siksi, että en koronan takia päässyt kirjoittamaan museoista, retkistä ja tilaisuuksista. Eli sisältö alkoi olla pelkkiä lainauksia 1800-luvun lehdistä ja ajautui kohti kakkosblogiani, jossa ei muuta kuin lainauksia ole alun jälkeen ollutkaan. Aiheita kirjoittamiseen olisi toki ollut, virtuaalisia tapahtumia järjestettiin enemmän kuin ehti osallistumaan ja selaimen kirjainmerkeissä on edelleen pino Ylen kuuntelematonta historiaohjelmaa. En vaan saanut aikaiseksi.

Blogin kirjoitus (tai toimittaminen lainatusta materiaalista) toimi kuitenkin ajanvietteenä, kun muu ei sujunut. Vastaavia hetkiä on varmasti jatkossakin, joten tästäkin tulee sukututkijan loppuvuosi. Luvassa on alkuvuonna pari päivää sitten aloitettu Ruotsin koululaisille suunnatun materiaalin läpikäynti ja perinteiseen tapaan opinnäytelinkitystä, 1700-luvun leikkeitä ja 1800-luvun ihmiskohtaloita. Sekä vielä muutama juttu Töölön historiasta ja ehkä Turun linnan vankeja, kun tuli aihetunnistekin jo tehtyä ja materiaalia on kasassa. Helsingin kaupunginarkiston digitoinnit pitäisi käydä kunnolla läpi ja ...

Muut vuoden tavoitteet liittyvät väikkärin edistämiseen. Kaikki tämän vuoden isot historia-alan tapahtumat siirrettiin vuoteen 2022, joten kirjoitusajasta ei ole pulaa. Luvassa ei siis ole kovin monipuolista toimintaa, mutta aion edelleen kertoa siitä kuukausiraportein.

(*) Kertauksena vuodesta 2020 nämäkin

perjantai 1. tammikuuta 2021

Vielä yksi loppuvuosi?

1 kommentti: