Sienet hirsiseinissä ja ruosteen syömät lattiat

Ruotsin 1700-luvun lehdissä on paljon hämmentävää. Yksi aihe, joka paljasti oman vinoutuneen historia-ajatteluni, oli hirsisten asuinrakennusten "sienet" (svamp), joista eroon pääsyyn kysyttiin ja tarjottiin apua. Vuosikymmeniä 1800-luvun alun hirsirakenteessa asunut mummoni naureskeli toisinaan puhetta entisajan rakennusten erinomaisuudesta, sillä hän muisti hyvin kylmyyden ja vedon. Tästä huolimatta olen itse omaksunut nostalgiset ajatukset siitä, että "kyllä ennen vanhaan osattiin Suomessa rakentaa". Vaikka Suomen 1800-luvun - puhumattakaan aikaisemmista vuosisadoista - rakennuskannasta on jäänyt jäljelle vain pikkuriikkinen näyte, joista suurin osa on asumattomina ulkomuseoissa tai muuten kesäkäytössä eli autenttista asumiskokemusta ei tunne juuri kukaan. (Mummoni lapsuudenkodissa asutaan edelleen, mutta talo remontoitiin perusteellisesti hänen poismuuttonsa jälkeen.)

Kirjoittelu 1700-luvulla ei paljasta minkälaisista "sienistä" on kyse. Useissa näissä kirjoituksissa ei kerrota lähetyspaikkaa, mutta ainakin yksi oli Suomesta eli ei voi tuudittautua ajatukseen, että sienet olisivat olleet vain varsinaisen Ruotsin ongelma. Erilaisia ratkaisukeinoja tunnettiin ja esitettiin, joten ehkä 1800-luvulla sieniä ei enää muistetukaan? Vastausta tähän kysymykseen lähdin tietenkin hakemaan Kansalliskirjaston digitoimista suomalaisista lehdistä. 

Ruotsiksi niissä esiintyi hussvamp ja träsvamp. Vasabladet tarjoaa 16.12.1871 tarjoaa jälkimmäisen tavanomaisesta olemuksesta kuvauksen "ett hwitt mjöligt stoft, synnerligast då den ännu är i sitt utvecklingsstadium". Biologia ei ole alaani, mutta kuullostaa nykyaikaiselta homeelta. Tätä epäilin 1700-luvunkin osalta. SAOBin mukaan mögel esiintyi tuolloin vain ruokatavarassa. Vastaavasta ulkonäöstä huolimatta kasvusto puupinnoilla on saanut toisen sanan? 

Keinoja hävitykseen tarvittiin siis 1800-luvullakin, vaikka usein todetaan, että mikään ei oikein auta (Esim Bihang till Tidning för Bonde-Ståndet 31/1836, Teknologen 2/1847). Valitettavasti yhdellekään ei löytynyt suomennosta, josta olisin päässyt kiinni suomeksi käytettyyn sanaan. Suomen teollisuuslehdessä 10/1885 on artikkelissa Hirsimätä asuinrakennuksissa viitattu sienilajiin Merulius lacyrmans, jonka englanninkielinen Wikipedia-sivu nykyaikaistaa muotoon Serpula lacrymans, joka puolestaan on nykysuomeksi lattiasieni.

Europaeuksen sanakirjassa golfsvamp on sillan-alus-sieni, mutta tällä ei digitoidusta materiaalista saa osumia. Lattiasieni on otettu käyttöön viimeistään vuonna 1907, jolloin Pellervo vastaa kysymykseen "Lattiasienen hävittämisestä". Nimimerkki Kaakkoiskarjalainen on kuitenkin sanatarkasti kysynyt "Kun asuinhuoneiden lattioihin nousee n. k. ruoste, joka lahottaa lattiat kahden ja kolmen vuoden kuluessa, niin pyydän kysyä, olisiko mitään keinoa sen estämiseksi?" 

Toinen "Tietoa kaipaava" oli Pellervossa 22/1923: "Asunnossani tekee ruostesieni hävitystä lattioille, seinille ja vieläpä huonekaluillekin, nousten keltaisena homeena aina kattoon saakka. Mikä on parhain keino moisen tuhon ehkäisemiseksi?". Toimitus on yhdistänyt vastaukseen "nuoren maamiehen" kysymyksen, joka alkaa "Rakennutin taloni uuteen paikkaan noin 4 vuotta sitten. Nyt on ruoste (tai miksikä sitä sanoisin) syönyt tai polttanut hiileksi alaosan asuinrakennuksesta paikotellen pilalle." Pellervon 24/1938 katsauksessa "Lattiasieni tekee vielä suurta tuhoa" todetaan aluksi "Lattiasienen esiintymistä asuinrakennuksissa kutsutaan kansan keskuudessa sattuvasti "ruosteeksi" ja kun kuulee isäntien selittävän, että "ruoste on syönyt lattian", tietää olevan kysymyksessä lattiasienen tihutyöt."

Ruoste on ollut suomeksi niin yleispätevä materian tuhoaja, että en yritä lisähakuja. Kerätty tieto on vakuuttanut siitä, että Suomessa talot ovat olleen homeessa yhtä kauan kuin niissä on asuttu. Epäselväksi jää se, missä määrin niissä on kasvanut sienimäisempiä olioita.

Kuvakollaasin tupa Tietosanakirjasta (1909) ja lattiasienen on kuvannut Epp (Wikimedia, CC BY-SA 3.0)