Täydennysosia

1) Yllä on kartasta Vanhempi kartta- ja piirroskokoelma > Venäläiset kartat ja piirustukset > Asemapiirustukset >VKP-2/4:23 [Töölö, asemakaava][ven.] (--) ote, jossa näkyy Hakasalmen huvila sivurakennuksineen. näkyvissä on myös suoristettu tie sekä jäänne vanhasta linjauksesta, joka kiersi suunnilleen nykyisen Kansallismuseon tonti. Menneisyyden teille ei ole paluuta, kuten taannoin kirjoitin, mutta teiden häviämiseen menee aikansa. (Vielä enemmän Töölön karttojen vertailusta tuoreessa tekstissäni Kaksi paikkaa Helsingin historiallisten karttojen vertailuun.)

2) Kari Hintsala kirjoitti Finna-linkin saatteena FB:hen "Kamariherra ja liikemies Hjalmar Linderiä pidettiin aikoinaan Suomen rikkaimpana miehenä. Vähemmän tunnettua on että hän keräsi myös muinaisesineitä, joista esihistorialliset kiviesineet päätyivät Turun kaupungin historialliseen museoon jo 1898. Nämä lähinnä läntiseltä Uudeltamaalta peräisin olevat esineet löytyvät nyt digitoituina Finnasta." Kamariherran isän karhusta oli täällä äskettäin muistitietoa.

3) Kun viime joulukuussa vedin yhteen löytämiäni tarinoita köyhinä esiintyneistä, jotka paljastuivat varakkaiksi, muistia kutitteli joku-jossain-nähty-mutta-unohtunut. Kyseessä  oli Inrikes Tidningarissa (eli väitöskirjatutkimukseni aineistossa) 6.4.1761 julkaisu selostus Kongsbackasta.  Entisen pursimiehen toinen käsi oli halvaantunut ja hän oli kulkenut kerjäämässä 30 vuotta. Kuolemansa jälkeen tyttärensä löysi isän sängyn luota hietaan ja multaan haudattuna 120 kuparitaaleria plootuina, 159 taaletia lantteina sekä 84 taaleria "valkoisena rahana" eli hopeana.

4) Keuruun lukkari Matthias Saxberg ei uskonut sanomalehden voimaan ainoastaan tilanmyynnissä, vaan hän oli aikaisemmin - ja ehkä onnistuneemmin - hakenut sanomalehti-ilmoituksella Turun Wiikko-Sanomissa 3.7.1830 itselleen sijaista.

5) Käydessäni läpi Turun historiallisen museon saamia lahjoituksia innostuin pieneen de la Myle/Myhle suvun selvitykseen, mutta jäi huomaamatta sukuun kuuluva Agatha, jonka Suomen sukututkimusseuran blogissa Pirjo Terho esitteli Rymättylän runoilijattarena. 

Ote painokuvasta. HKM CC BY 4.0

6) Ihmettelin aikanaan suomenkielisiä nimiä 1800-luvun alussa. Tein pienimuotoista hakua varhaisiin höyrylaivoihin innoituksenani tuttavani esittämä Kalevala-hypoteesi. Se sopiikin ajoituksiin ihan hyvin. Kaksi ensimmäistä versiota Kalevalasta ilmestyivät vuonna 1833 ja Puhoksella tehty Ilmarinen valmistui elokuussa 1833. Helsingissä liikennöinyt Lentäjä ostettiin Tukholmasta ja sai varmaankin uuden nimen kesällä 1837 (HT 17.6.1837).