Ensinnäkin sain blogitekstin ja Twitter-jaon johdosta avuntarjouksen historian proffalta, jota en ole koskaan tavannut. Minua auttoi jo eteenpäin se, että kirjoitin hänelle "tyhjältä pöydältä" kuvauksen siitä, minkä olen kokenut työssä ongelmalliseksi. Ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että joku oli moisesta kiinnostunut.
Ja kas, heti kun olin lähettänyt hänelle käsikirjoituksen menemään ja samassa innossa tuttavalle, joka oli joulukuussa valitusmonologin kuunneltuaan (jälleen kerran) tarjoutunut auttamaan, niin puuttuvien osien työstö alkoi sujua. Ajatus- ja kirjoitusprosessia en (taaskaan) dokumentoinut kunnolla, joten se hahmottuu hieman kaoottisena ahaa-elämysten sarjana.
- Aloitukseen olin hetken melkein tyytyväinen, mutta FB:ssä vinkattu Larry McEnerneyn luento sai huomaamaan, että ajattelu oli jäänyt puolitiehen... itse asiassa tarvittiin versio siitä väite-esityksestä, johon joulukuussa lukemani The Princeton Guide to Historical Research (osa 1, osa 2, osa 3, osa 4 ja osa 5) kehotti. (Olisinko pystynyt muotoilemaan saman sisällön helmikuussa 2020, kun seminaarisession ylimääräinen vastaväittäjä tenttasi väitettäni? En, mutta samat elementit ovat olleet koko ajan mukana.)
- Metodia kuvatessani huomasin, kuinka paljon aikaa ja vaivaa olin käyttänyt vaiheeseen, joka osoittautui tuloksiltaan merkityksettömäksi. Oliko siis tarpeen esitellä kyseisiä tuloksia kahdessa alaluvussa, jotka eivät missään vaiheessa olleet oikeasti istuneet dispositioon (tahtoo sanoa esityksen rakenteeseen)? Voisiko olennaisen tiedon rajata ja tiivistää kuitenkin toisaalle? Muistelematta, sitä, millä tuskalla kyseiset alaluvut tuli aikanaan muodostettua...
- Metodiosuudesta oli käytettävissä ohjaajien kommentit kesän 2021 lopulta. Hieman kryptinen huomautus digitaalisen humanismin menetelmien mainitsemisesta, vaikka näitä en työssäni käytä, johdatti lukemaan toiseen kertaan tuoreen Kulttuurihistorian tutkimus (2022) opuksen sanomalehtiartikkelin. Ehkä siitä lainattu modernimpi sanasto tekee kuvauksestani akateemisesti uskottavamman?
- Käsittelylukuihin tarvitaankin otsikoidut yhteenvedot... hei, voin käyttää otsikkoihin innovatiivista sanastoa, jota kokosin loppuyhteenvedon rungoksi... Ja kun päällimmäiset johtopäätökset tulevat noihin, voin "säästää" pisimmälle kurottavat johtopäätökset loppuun.
- Saatuani kolmannelta esilukijalta kommentit alkusivuihin tajusin, että viiden sivun jakso pitää vääntää ja kääntää ihan toiseen asentoon. Johan siihen ehdinkin olla tyytyväinen pari viikkoa.
Touhussani syntyi into tehdä nopeasti valmiiksi siisti versio, jonka voisi lähettää ohjaajille. Onneksi kuun alun käsisversion luettavakseen ottaneet olivat kiireisiä eli oli pakko odottaa. Ja lukea ja kirjoittaa ja lukea ja kirjoittaa. Yrittäen ylläpitää optimistista illuusiota siitä, että loppu häämöttää, vaikka oikeasti tietää, että ei. Kuitenkin uskaltaen roudata hyödyttömimpiä kirjoja takaisin kirjastoon niin, että kämpässä oli alle 200 kirjastokirjaa ekaa kertaa kolmeen vuoteen.
Edellä linkattua McEnerneyn luentoa suosittelen muuten lämpimästi valaisemaan sitä, mistä akateemisessa kirjoittamisessa on kyse. Eli yhteisön suosioon pyrkimisestä. Suurin osa teemoista oli (jo) (sentään) tuttuja, mutta McEnerney kärjisti niin, ettei jäänyt epäselvyyden varaa. Näkemyksensä tehokkaasta aloituksesta rimmasi jännästi amerikkalaisen oppaan ohella syksyn SLS-tilaisuuden ruotsalaiskonsultin esitykseen, vaikka tämä (muistaakseni) korosti puhuvansa vain populaarista tiedeviestinnästä.
Loppukuusta olo oli taas melko stressaantunut ja eilinen käsiksen lähettäminen "kokonaisena" ohjaajille vaati pientä väkivaltaa ja reipasta luisua laatuvaatimuksista. Olin silti hetken vapautuneen iloinen. Kunnes kohtasin kaupungilla tuttavani, joka aloitti artikkeliväikkärin teon puolitoista vuotta minun jälkeeni. Ja hän kertoi, että kolmaskin artikkelinsa oli jo prosessissa. Kyllä kannattaa hakeutua itseään fiksumpien seuraan niin, voi tuntea olonsa jatkuvasti luuseriksi...
Linkitysosuus. Bernadottelandiassa Gustav Holmberg vinkkasi historiantutkija My Hellsingin blogitekstin väitöskirjoista, jossa mielenkiintoisinta oli kv-perspektiivi, josta on ollut FB:n Akateemisessa ompeluseurassa ihmettelyä. Varsinkin tässä kuussa, kun jostain oli lähtenyt liikkeelle ajatus väitöskirjan teon lyhentäminen kolmeen vuoteen Suomessakin.
En fransk avhandling i historia bör vara ett slags empiriskt inventarium med så många facetter som möjligt av ett ämne. Minimum är 500 sidor, men ju fler desto bättre. Gärna två volymer och en volym med tillhörande appendix. Avhandlingen är på det sättet en katalog att återkomma till senare i karriären för att bygga föredrag, kapitel och artiklar utifrån. I Storbritannien och i Danmark bör avhandlingen däremot helst bör skrivas färdigt på tre år. Den liknar en längre uppsats.
Samaan teemaan brittiläinen näkökulma Espanjaan:
...the usual word limit for a UK doctoral thesis is 100,000 words and with a bibliography that usually comes out at around 250 pages of double-spaced 12-point A4. I admit, mine was 308 including an appendix. But Xavi’s is 723, and that’s just the volume which now sits weightily on my bookshelves. I say ‘just’ because there was also an electronic component, a CD-R including a further 67 pages of PDF, which go to explain the 6002-fiche database of monastic sites he had compiled to source the actual thesis.
Hellsingin kirjallisuuslistassa on Åsa Burmanin kirja Bli klar i tid - och må bra på vägen: handbok för doktorander (2017), josta en ollut aiemmin tietoinen. Suomessahan julkaistaan nyt kesän edellä Annemaria Karjalaisen, Tiina Mäkelän ja Tuulikki Ukkonen-Mikkolan kirja Miten tulla tohtoriksi : akateemista aherrusta ja arjen valintoja. Helpoiten saa käsiinsä Holmbergin mainitseman Howard S.Beckerin kirjan Writing for Social Scientists: How to Start and Finish Your Thesis, Book, or Article, sillä se löytyy Internet Archiven lainattavista kirjoista, jotka vaativat vain rekisteröitymisen. Olen väikkärin alusta alkaen lukenut Beckerin kirjaa Tricks of the Trade, mutta tuohon toiseen klassikkoon tutustuminen on jäänyt. Oli niin hyvä, että ostin Kindle-version alta aikayksikön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti