Täydennysosia

 

1) Toukokuussa esittelin kaksi paikkaa Helsingin historiallisten karttojen vertailuun. Sittemmin Geoserver näyttää degeneroituneen käyttökelvottomaksi. Tilalle on ilman suurta markkinointia tullut Historia Helsinkin Historiakartta. Kyseiseen portaaliin en ollut ihastunut toukokuussa 2022 enkä ole tykästynyt myöhemminkään. Karttaosuus toimii melkein kuin Stockholmskällanissa eli on toistaiseksi parasta antia. Toivottavasti mukaan saadaan lisää 1800-luvun karttoja.

2) Karttavertailuista puheen ollen, jostain tuli vastaan Juuso Koposen vanha blogipostaus Helsingin kartta vuodelta 1770 + nykyinen rantaviiva, jossa hän oli piirtänyt otsikon mukaisesti vanhaan karttaan nykyisen rannan.

3) Tekstiin Metodeista eli sekä aidasta että aidanseipäistä ei todellakaan mahtunut kaikki kahtena päivänä sanottu. Jossain vaiheessa mainittiin kronologia historiantutkimuksen metodina, mikä palasi mieleen kun luin David Larsson Heidenbladin blogitekstiä Den kronologiska metodens förtjänster och fallgropar. 

Jag tycker det gäller att ha koll på kronologiska förlopp och omedelbart relevanta kontexter. Därefter kan man börja blicka uppåt och bortåt. Gör man det i den motsatta ordningen så är risken att ens resultat och slutsatser aldrig nuddar marken.

Näin toimin väitöskirjaa tehdessä, mutta älysinkö selittää kronologisuutta metodiosiossa? Ehei.  

4) Pähkinäsaaren rauha -koosteeni tein jälkijunassa, mutta vielä myöhemmin pidettiin Jyväskylässä yleisöluento Keskinen Suomi ja Pähkinäsaaren rauha 700 vuotta ja Kotkassa Samu Niskanen puhui otsikolla Pähkinäsaaren rauha ja sen vaikutukset.

5) Vuonna 2019 kirjoitin Keskisarjan lapsille tarkoitetun Suomen ihmisten historian odotuksesta. Huomasin 21.8.2023, että WSOYn sivuilla julkaisuajankohta oli syyskuussa 2023. Tätä kirjoittaessani WSOY:n sivulla on ilmestymisaikana lokakuu 2025. Seuranta jatkukoon.

6) Yritin hahmotella Helsingin maitokauppaa 1880-luvulla. Valmista tekstiä löytyi sittemmin Yhteishyvästä 15/1913. Tuolloin

Tänne saapuu päivittäin suuria maitomääriä, jotka ilman valvontaa ja saamatta osakseen mitään puhdistusmenettelyä tulevat suoraan lypsypaikalta; tai mikä vielä pahempi, että maito on kulkenut valvontaa vailla olevien välikäsien kautta, on kuletettu tarkastamattomissa astioissa ja nämä taasen sopimattomissa rautatievaunuissa, jotka talvella ovat liian kylmiä ja kesällä liian lämpimiä. Viimeinen vaara maidon väärennysten muodossa uhkaa sitten maidon käyttäjiä lukemattomissa pienissä maitomyymälöissä. Maito kuoritaan tai lisätään siihen vettä. Missä maito myydään joku penni huokeammalla, sinne kiiruhtavat kuluttajat ostamaan sitä ottamatta tarkempaa selkoa tavaran laadusta ja ravintoarvosta. Tällainen petollinen kauppa kannattaa siitä huolimattakin, että maito väärennykset tulevat ilmi ja maidon myyjiä sakotetaan, sillä sakkoa antavat hyvänahkaset viranomaiset varsin pieniä eriä. Jonkun kerran lienee sakkosumma noussut viidenkymmenen markan korville, mutta silloin onkin jo saanut olla asianomaisiakohtaan sangen raskauttavia syytöksiä. Myönnettävä tosin on, että sakkorangaistuksia hyvin useastikin annetaan maidon väärennyksistä. Eräskin maitoliike sai verraten lyhyen ajan kuluessa sakkoa tekemistään maitoväärennyksistä parikymmentä kertaa. Tämä on ollut tulos terveyspoliisin toiminnasta, joka on ainoa muoto, minkä avulla maitokauppaa valvotaan.

[...] Eikä suinkaan vain pieniä maitomääriä päivittäin Helsinkiin tuoteta. Maidon kuletus on viime vuosina tavattomasti kasvanut. Töölössä sijaitsevalle maitoasemalle tulee joka päivä huomattavia maitomääriä. Keskimäärin saapuu sitä päivittäin n. 80.000 litraa ja kevätaikaan nousee tämä määrä vieläkin suuremmaksi.