Mutta koska Hiljasen työssä on mukana minulle läheisiä elementtejä, muutama kriittisempi huomio niistä. Kirkkoherroja käsitelläkseen Hiljanen on (täysin järjellisesti) koonnut tiedot papeista taulukoksi, jota hän haluaa kutsua tietokannaksi. Annettujen tietojen perusteella tietokannaksi se olisi muodostunut, jos sihen olisi pappien tunnusnmeroiden avulla yhdistetty papiston henkilökohtaisesta taloudesta kerätyt tiedot, mutta näitä Hiljanen kutsuu erilliseksi tietokannakseen (s. 49). (Wikipediakin todistaa, että yksittäinen taulukko voi olla tietokanta, mutta minusta sanan käyttö kuullostaa todellisuuden kaunistelulta.)
"Pappitietokantaansa" Hiljanen on käyttänyt päälähteenään Biografiakeskuksen julkaisemaa Turun hiippakunnan paimenmuistoa 1554–1721. Väitöskirjan sanoin "Joukon kokoamisessa on tukeuduttu pitkälti paimenmuiston tietoihin." ja "Tämän lisäksi on käytetty Suomen sukututkimusseuran Hiski-tietokantaa (http://hiski.genealogia.fi/hiski/91a0k6?fi, viitattu 9.5.2018), mistä löytyy muun muassa seurakuntien pappisluettelot sekä muuta tietoa seurakunnista." (s. 46). Tämä yllätti, sillä olin aiemmin kiinnittänyt huomiota Hiljasen väitöskirjan yhden artikkelin viittauksiin omaan tietokantaansa ja olettanut sen koostuvan useammista lähteistä. Mutta ilmeisesti Hiljanen olisi yhtä hyvin voinut viitata yleisesti saatavilla olevaan Väänäsen matrikkeliin luomatta (virheellistä?) kuvaa tuottamastaan lisäarvosta. (Aiheesta lisää tekstissäni Kun lähdeviitteenä on "tietokanta"...)
HisKin pappisluettelojen lähdekritiikkiin Hiljanen ei uhraa sanaakaan, mikä minusta on hieman outoa, kun sivustolla ei kerrota mitään siitä, mistä ne ovat peräisin. En muista mainitaanko tietojen kokoajaa/-jia edes missään HisKin tekemistä muistelevassa artikkelissa. Vaikka olen pappislistoja toki blogitekstejä väsätessä lähteenä käyttänyt, luulisin, että en olisi mihinkään kirjaani sieltä virkavuosia poiminut.
Mistä päästään Väänäsen paimenmuistoon, josta ajatukseni eivät ole teksteistä Hetki tuoreen paimenmuiston parissa (2011) ja Entisajan papit ja lähdemerkinnät (2011) olennaisesti muuttuneet. Esimerkiksi tehdessäni harkkatyötä 1500-luvun papista (osa 1 ja osa 2) viittasin vain Leinbergiin, jonka lähdeviitteet auttoivat löytämään lisädokumentteja. Näin, vaikka Hiljasen mukaan lähdeviittauksien poisjättö on osa "paimenmuistokirjallisuuden perinnettä" (s. 38).
Johdanto-osassaan Hiljanen ei mainitse Leinbergin matrikkelia ollenkaan. Hän kertoo, että "Kun [Väänäsen paimenmuiston] rakenteen oppii tuntemaan, löytää pian lähteet, joista tiedot on koottu, vaikka varsinaisia viittauksia ei olekaan." Kumarruksen paikka. Henkilökohtaisesti en kyllä osaisi arpoa oikeaa voudintiliä sivuineen. Tosin Hiljasen ilmaisu jättää tulkinnanvaraiseksi, missä määrin hän on alkuperäislähteisiin tutustunut. Kuin myös edellä mainittu artikkelissa käytetty viittaus omaan tietokantaansa.
Väänäsen paimenmuistoon Hiljanen toki kohdistaa monipuolista lähdekritiikkiä, jonka osana on alaviite "Esimerkiksi Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkeli on viitoitettu siten, että tietoja on mahdollista varmistaa muista lähteistä ja ristiriitaisia tietoja voi vertailla. Ks. http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/. Viitattu 20.12.2014" (s. 39). Kun kyseisellä sivustolla annettu viittausmalli sisältää Yrjö Kotivuoren nimen täytyy (jälleen kerran!) ihmetellä miksi tämä matrikkeli tulee esitellyksi passiivia käyttäen.
Hiljasen työn otsikkoon nähden Väänäsen paimenmuistossa on merkittävä puute, jota ei johdanto-osissa tuoda selkeästi esille. Paimenmuistohan kattaa vain Turun hiippakunnan, josta otsikon alkuvuosikymmenenä lohkaistiin irti Viipurin hiippakunta, jossa palveli myös "suomalaisia kirkkoherroja". Alaviitteiden perusteella nimenomaan sen papit on kerätty Hiskistä eli jääneet varsin niukoin tiedoin varustetuiksi edellä esitetyn perusteella. En aio väitöstilaisuutta Jyväskylään lähteä kuuntelemaan, mutta olisin huomattavan ihmeissäni, ellei vastaväittäjä esitä kysymystä vaihtoehtoisesta rajauksesta pelkkään Turun hiippakuntaan. Joka on monissa Hiljasen artikkeleissa tehtykin (s. 62).
Lopuksi vielä perinteinen nipotuksen aihe eli tietokannan jatkokäyttö/julkaisu. Hiljanen tavanomaisen jakolupauksen sijaan ilmoittaa olevansa "valmis luovuttamaan tämän tutkimuksen valmistuttua tietokannat tai osia niistä tutkimuskäyttöön muille tutkijoille, arkistoida tietokannat tai osia niistä vapaasti käytettäväksi esimerkiksi Tietoarkistoon tai julkaista ne vapaaseen käyttöön esimerkiksi Jyväskylän yliopiston Avoimen tiedon keskuksen kautta." (s. 48) Ei huono muotoilu ottaen huomioon, että muiden tekemät lupaukset (erinäisistä syistä) ovat toteutumatta.
Kuva British Libraryn digitoimasta kirjasta London and Paris through Indian Spectacles (1897).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti