lauantai 6. huhtikuuta 2019

Aurinkoinen torstai Hämeenlinnassa

Stenfelt-projektin puitteissa saan tehdä kotimaan arkistomatkailua, jonka aloitin torstaina Hämeenlinnasta, jonne Kansallisarkisto on viisaudessaan sijoittanut renovoidut kämnerinoikeuksien pöytäkirjat. En uskaltanut niiden kanssa vitkastella, sillä ne ovat osa KA:n tämän vuoden digitointiohjelmaa eli tarkistin etukäteen, että ne olivat edelleen hyllyissään.

Hämeenlinnan toimipisteeseen on ollut harvoin asiaa enkä tälläkään kertaa joutunut odottamaan tilaustani niin kauan, että olisin lukusalin hyllyjä ehtinyt kunnolla katsomaan. Lainhuutojen hakemiston ja 1900-luvun kulkukauppiaiden kortiston, eli varmasti muutakin mielenkiintoista olisi löytynyt. Mutta tilaukseni kolmen oikeusjutun lukemiseen ja muistiinpanoihin meni enemmän aikaa kuin olin luullut, joten lähdin pois tohinalla unohtaen lisätutustumiset.

En oikein osannut rauhoittua Hämeenlinnan taidemuseossakaan, joka parhaillaan hemmottelee historian ystävää kahdella näyttelyllä. Lyhyemmän aikaa on esillä Hämeenlinnaa esittävää taidetta, josta paikan päällä Twitteriin totesin "Hämeenlinnan taidemuseossa historiallinen katsaus alkaa painokuvilla, jotka eivät kaikki olleet ennestään tuttuja. Täysin "uusia" Carl Olof Ullbergin neljä työtä vuodelta 1854." Ullbergin työt edustivat jopa lähes samaa aikaa, jolloin Stenfelt kaupungissa käväisi.


Taidemuseon toisessa rakennuksessa on pidempään esillä Fortumin kokoelmista Kotimaamme kasvot kultakauden taiteilijoiden esittäminä.
Taidehistorian ohella kulttuurihistoriaa, kuvassa Fredrik Ahlstedtin Nuori äiti (1894) ja Nina Ahlstedtin Tien vieressä (1888).

Taidemuseo oli tuttu paikka, mutta seuraavaksi menin ensivierailulle Museo Militariaan, jonka olin kuvitellut olevan paljon kauempana eikä aivan Hämeen linnan vieressä. Muistan hämmästyneeni kun tuttavani Museoholisti-blogissaan kertoi museossa innostuneensa ja halunneensa sinne palata. Voisiko tykistön ja pioneerijoukkojen historiaa esittelevä museo todellakin olla mielenkiintoinen?

No, ei minusta. Seinillä oli tolkuttomasti rutikuivaa tekstiä ja kronologisesti edettiin vahvalla toisen maailmansodan painotuksella. Edes henkilöhistoria ei herättänyt kuin kysymyksen "Voisiko @NatLibFi auttaa @MuseoMilitaria faktantarkistuksessa, kun käsikirjoittajalla on voima loppunut kesken. Vai onko tarina hauskempi kuin totuus, jälleen kerran?"

Kansalliskirjaston Juha Rautiainen vastasi kirtuaaliseen huutooni ja raportoi, että "9.3.1883 Savo-lehdessä on kuvaukseen sopiva ilmoitus - lainaus ei tosin näytäisi olevan aivan tarkka :)" Ja näköjään painettu kahteen muuhunkin Itä-Suomen lehteen, joten löytäminen ei ollut mitenkään mahdotonta edes käsipelillä.

Yritin kyllä löytää museosta jotain mielenkiintoista. "Uusi esinetuttavuus @MuseoMilitaria : Viestikyyhkyn kuljetuskori. Sisälläoleva ei taida enää lentoon päästä."

Mutta en innostunut (edes) pukeutumispisteestä.

Käynnin helmi oli loppujen lopuksi aivan lopussa eli ulkorakennuksen vaihtuva näyttely "Kaarlo Kivekäs – Kolmen armeijan kenraali”. Oli kiva nähdä Venäjällä toimineena värikkäänä upseerina joku muu kuin Mannerheim. Jolla tietenkin oli oma osionsa perusnäyttelyssä.

Sitten olikin jo kiire linnalle kakkujonoon.

Museovirasto tarjosi todella hyvää kakkua ja kahvia sen kunniaksi, että Hämeen linna on ollut yleisölle auki 40 vuotta. Tähän liittyi myös juhlaseminaari, josta kuuntelin restaurointityötä tehneen Päivi Luppian ja linnan arkeologisia löytöjä gradussaan tutkineen Terhi Mikkolan esitykset. Joko olen aktiivisesti unohtanut tai "kukaan ei ole koskaan kertonut", että linna on suurelta osalta rekonstruktio, jossa "aitoa" on lähinnä ulkoseinät. Jotka nekin kokivat muutoksia 1970-luvun töissä kun reunustavista rakennuksista revittiin kokonaisia kerroksia.

Suurempi yllätys oli se, että Juhani Kostet alkusanoissaan toi esiin "korjaus"töissä käytetyn vankityövoiman. Kuulostaa keskiaikaiselta (tai paremminkin 1800-luvulta), mutta Luppia vahvisti omassa osiossaan, että näin oli. Tuodaankohan tätä esiin toukokuussa linnan vieressä jälleen avautuvassa Vankilamuseossa? (Jostain alkupuheenvuorosta kävi ilmi, että Vankilamuseon avaus on vaiheittainen ja kokonaan/täydellisenä se on auki vasta ensi vuonna.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti