torstai 4. huhtikuuta 2019

Muutama sana muutamista sanasista naisista

Autoiltuani toissasunnuntaina Loimaalle asti oli järkevää jatkaa matkaa Turun linnaan, jossa oli katsastettavana yhtä tuore näyttely. Näyttely, jonka tekemisessä on ollut avainhenkilönä hyvä tuttavani Veli Pekka Toropainen ja mukana myös kaksi museotuttuani, mutta yritän silti kirjoittaa tavanomaisen subjektiivis-kriittisen katsauksen. (Olen muuten sitä mieltä, että yllä olevan kuvan oikeassa reunassa näkyvät kaksi aitoa 1600-luvun muotokuvaa ovat turhan riskialttiissa paikassa.)

Mainosjulisteita myöden näyttelyn malli on naistenlehdistä. Feministinä tähän pitäisi varmaan esittää valitusta siitä, miten vain naisten historia esitetään kevyesti. Mutta ratkaisu toimi erinomaisesti, kun kokonaisuudessa ei ollut yhtenäistä narratiivia. Ja kosketusnäytöiltä luettavat "lehtijutut" olivat hauskoja ja sopivan pituisia. Eli suosittelen huumorin käyttöä muihinkin museonäyttelyihin.

Aikakauslehtien monipuolisuutta muistutti myös näyttelyn multimediameininki. Oli pukureproduktioita, videonäyttöjä, jo mainittuja kosketusnäyttöjä ja (jopa!) ihan oikeita esineitä sekä arkeologisia löytöjäkin. Epäonnistunein oli salin keskellä oleva äänimaailma, jota olisin tuskin huomannut, ellen olisi aloittanut (edellä mainitusta syystä) tekijätiedoista. Näyttely on esillä vielä vuoden, joten kuunnelmalle voitaneen vielä tehdä teknisiä korjauksia.
1600-luvun esineitä ei ole mielin määrin, mutta hyvin niitä oli onnistuttu löytämään kuvittamaan kerrottuja piian,
porvarisvaimojen
ja aatelisrouvan elämää. Vain hautajaispainatteita jäin kaipaamaan. Niin ja naisten joukosta käsityöläisiä.

Huumorihenki kantoi aikuisia kävijöitä näköjään jopa käyttämään pukeutumispistettä. Itse en innostunut, kun olin liikkeellä yksin ja ilman selfietikkua, joten aikaansaannos olisi jäänyt ikuistamatta. Mutta piste kiinnitti huomioni siinä määrin, että melkein missasin takahuoneen, jossa kerrottiin mykkäfilminä surullinen rikostarina. Toivottavasti näyttelyn päätyttyä tämä ja muut filmit saavat jotain jatkokäyttöä esim. youtube-kanavalle ladattuina.
En voi väittää oppineeni mitään uutta, mutta tuskin olen tässä mielessä näyttelyn varsinaista kohderyhmää. Toivottavasti sen löytävät kävijät, joille 1600-luku ja naisten toimijuus ovat oudompia juttuja.

P. S. Videoista puheenollen Turun museokeskuksen YouTube-kanavalle ladattiin tällä viikolla video runsaan viikon käytössä olleesta Turku 1812 -virtuaalikokemuksesta. Videolla vilahtaa historiantutkija Panu Savolainen, arkeologian professori Visa Immonen ja Turun museokeskuksen tutkija Lauri Viinikkala eli ihan rivikävijöitä eivät taida olla muutkaan. Mutta niin suuren kiinnostuksen tila herätti, että se rakennetaan kesäksi (1.6.–31.8.2019) Turun linnaan, jossa on silloin siis kaksi hyvää syytä vierailla. Virtuaalijutskaan todennäköisesti kannattaa hankia ennakkolippu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti