maanantai 19. joulukuuta 2022

Talvitie Savosta Kokkolaan ja oikean kirkkoherran muistaminen

Kälviällä on Suomen ainoa Sotavainio, joka on tallennettu Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen paikannimikokoelmaan.  Vuonna 1955 tehdyssä muistiinpanossa nimen tausta selitetään lyhyesti: "rovasti Ingman teetti pellon. Sen yli kulki talvitie, ja kun nimismies esti kulun siitä, alettiin vainiota kutsua sotavainioksi." Johanthan Ingman oli Kälviän kirkkoherrana vuodet 1885-97.

Sotavainion sijainti Nimisammon kartalla.

Pidempi selostus nimen taustasta löytyy Juho Siirilän kirjoituksesta Kotiseudussa 3/1913. Siinä tapahtunut yhdistettiin kirkkoherra Holmiin, joka oli virassaan Kälviällä vuodet 1835-56. Tieto on vanhempana lähtökohtaisesti luotettavampi. Ehkä asia olisi varmistettavissa käräjäpöytäkirjoista ja ehkä selvitetykin tuoreemmassa kirjallisuudessa. Mutta Siirilän kuvaus on minusta kierrätyksen arvoinen:

Jo vanhoista ajoista siihen asti, kun Saimaan kanava avattiin liikenteelle (1856), olivat itä-suomalaiset Venäjän rajoilta asti pakotetut noutamaan suolansa y. m. välttämättömät tarpeensa Pohjanlahden rantakaupungeista, enimmin Kokkolasta. Siinä olikin silloin paljon suurempi kauppa- ja laivaliike kuin myöhempinä aikoina. Eräälläkin kauppamiehellä sanottiin olleen 18 laivaa. Talvitiellä, joka johtaa Kälviän pitäjän läpitse Kokkolaan, nähtiin enimmäkseen joka päivä pitkät jonot »savolaisia« kuormineen, joko kaupunkiin tai kotiansa menossa. Nuo »savolaiset» olivat vielä viimme-aikoinakin omituisesti puettu: neliniitisestä hamppuvaatteesta (hurstista) tehty paita ja sen päällä matalat sarkahousut (kangas), pieni liivi, joten liivin ja housujen väliltä jäi paita näkyviin noin 5 sentimetriä jopa enemmänkin. Se oli vielä useasti ripahtanut ulospäin, kun mitään housunkannattamia ei ollut. Pilkkakirveet sitä sanoivat »kaupanliinaksi». Pukimeeseen kuului vielä lyhyt sarkatakki, päällysvaatteena oli lammasnahkaturkki, villavaatteella päällystetty, päässä koirannahkalakki, käsissä koirannahka-kintaat, joillakin arvokkaammat sudennahkaset ja jaloissa «kurpposet», karvaset koipikengät. Kaulassa ei ollut mitään muuta verhoa kuin paidan kaulus, joka oli soljella (priskillä) kiini, joten yläosa rintaakin jäi paljaaksi. Kun joku sitä kummasteli, sanoivat vaan: «Harvoin on mies kaklasta paleltunut». Tavallisimmat majatalot heillä oli Kälviällä Passoja, Marttila, Penttilä, Krekilä ja Puikko.

Jo mainittu talvitie menee Kälviän ison pappilan maiden ylitse Marttilan ja Tuomalan taloin välillä. Tuossa pappilassa (Kumpulassa) asui viime vuosisadan 50-luvun alussa Holm niminen rovasti. Hän teetti peltovainion, vähääkään välittämättä vanhasta talvitiestä; ojitti ja sarkoi poikki tien. Sitten hän järjesti uuden talvitien eteläpuolelta »Kukkomäen», mutta se tie tuli tekemään pahan mutkan ja siten matka tuli pitemmäksi. Vanhan tien veräjät suljettiin kovasti ja kiellettiin sitä ajamasta. Naapurit kyllä tottelivat kieltoa, mutta »savolaiset» eivät siitä mitään välittäneet, ajoivat poikki pellon. Sitten aidattiin veräjät entistä lujemmin ja illalla varustettiin rengit ja torpparit erään ylioppilaan johdolla pyssyillä ja muilla aseilla vahtimaan veräjiä. Mutta se oli turha toimi. »Savolaisia» tuli taas pitkä karavaani, eivätkä huolineet kiertää uutta tietä, vaan rupesivat aukomaan veräjää. Mutta kun ei sekään auttanut, rupesivat he ampumaan. Se kiihotti vaan »savolaisia». He ottivat aidaksia, seipäitä ja matkakirveitään aseiksi syöksyen vahtien päälle. Niiden täytyi kiireimmän kaupassa juosta käpälämäkeen ja taistelutanner jäi matkustajain haltuun. He avasivat veräjät isoiksi, eikä niitä sitten koskaan enään talveksi sulettu. Vanha talvitie on vieläkin kuljettavana. Onneksi ei tuossa kahakassa ketään kaatunut, lieneekö haavottunutkaan. — Siitä lähtien on tuota peltoa nimitetty »Sotavainioksi».

P. S. Kauppamatkoista Pohjanmaan kaupunkeihin (ja vähän muuallekin) on ollut puhetta myös teksteissä

klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti