sunnuntai 18. joulukuuta 2022

Historiantutkimus 2020-luvulla, käytännön esimerkkejä

Keskiviikkona päivitiin FB:hen

Pienen tauon jälkeen esimerkki siitä, miksi olen kiitollinen nykyajan mahdollisuuksista. Eilen tekstin edauksessa huomasin, että "kukkakalentereiden" konteksti oli jäänyt kirjoittamatta. Koska en edes tiennyt tekstityypin oikeaa nimeä olisi ollut aivan turha lähteä harhailemaan sen paremmin verkkoon kuin kirjastoonkaan. Mutta tuli mieleen, että näitä on varmaan jo käytetty ilmastohistoriassa, joten lähetin kyssärin ilmastohistorioitsijalle, jonka kanssa juttelin Göteborgissa. Pehmityksenä saatoin onnitella häntä Koneen rahoituksesta (sillä verkko). 
 
Vastausviestissään oli linkki tuoreehkoon artsuun, jonka lähdeviite vei luonnontieteelliseen väikkäriin vuodelta 1999. Oli jälkikäteen digitoitu ja linkitetty Finnaan. Siitä löytyi oikea tieto, jonka kirjallisuuslähde pitää lähteä hakemaan kirjastosta. 
 
Jaa, se oikea termi? Fenologiset havainnot.

Pian tuli uusi aihe kiitollisuuteen internetistä. En viitsinyt vaivata sillä tuttaviani, mutta kirjattakoon tähän. 

Saatuani fenologiset havainnot kontekstoitua tarkistin väikkärin aineisto"tietokantani" ja totesin, että aiheesta voisi kirjoittaa inan laajemminkin. Silmäilyssä huomasin yhden paikkakunnan toistuvan riveillä useasti. Kiitos menneisyyden Kaisan, joka oli äheltänyt tietueisiin paikkakoodauksen saatoin nopeasti tarkistaa kaiken, mitä kyseiseltä seudulta oli lehteen lähetetty. Enimmäkseen sääkatsauksia, joten joku pitäjässä oli ilmiselvästi pitänyt säätilastoa. Mutta kuka? 

Ekana tuli mieleen kirkkoherra. Googlaten sain onnekkasti esiin paimenmuiston, jossa vuodet eivät kuitenkaan sopineet erityisen hyvin lehtikirjoituksen kanssa yhteen. Vaihdoin hakusanoja ja osuin säämuistiinpanojen arkistoluetteloon, joka oli järjestetty alueittain! Kelasin oikeaan lääniin ja heti päällimmäisenä oli kyseinen paikkakunta. Jee!

Kirjaajasta oli vain etunimen alkukirjain ja sukunimi, mutta nämä pitäjänimeen lisäten sain jälleen Googlella esiin varsin antiikkisen ja osin toimimattoman sukututkijan kotisivun. Siitä näkyi, että lähteenä oli käytetty 1880-luvun sukukalenteria. Jälleen Googleen turvautuen selvisi, että painate oli (ainakin) käytettävissä ArkivDigitalilla, jonka tilaus minulla oli edelleen voimassa. Ta-daa: koko nimi, elinvuodet ja titteli, enkä muuta kaivannutkaan.

Edelleen samana päivänä sukututkijoiden ryhmässä pyydettiin apua Helsingin osoitekalenterissa vuonna 1917 mainitun "Itä Luodon" paikantamiseen. Tein haun Kansalliskirjaston digitointeihin, poimin yhden kyseisen asuinpaikan ilmoittaneen tyypin nimen ja tein uuden haun. Ruotsinkielisessä osoitekalenterissa asuinpaikkansa oli "Ö Örholmen". Googlaus osui vuoden 1920 Helsingin digitoituun väestönlaskentaan, jossa oli molemmat kielet rinnan ja selvisi, että Örholmen oli (tuolloin) Ourasaari. Uusi haku Kansalliskirjaston digitointeihin paljasti saaren olleen Hietaniemessä eli lienee jo liittynyt mantereeseen. En halua edes kuvitella työtä, jonka tämä selvitys olisi vaatinut vielä vuonna 2000.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti