Kokemäen Haistilan Ala-Härkälän valtoimen pojaksi 19.7.1892 syntynyt Valto Villiam otti sukunimellä Raitti passin 28.4.1913. Tavanomaisesta poiketen hänelle löytyy tulomerkinto kahdesta satamasta. Bostonin satamaan hän tulee 30.5.1913 laivalla Arabic Liverpoolista. Vastaanottajakseen ilmoitti Syne Stenvallin osoitteessa "Old Fellows Hall, Worcester, Mass." New Yorkin satamaan päivää myöhemmin Liverpoolista lähteneellä Cedric-laivalla (matkustusluettelossa yliviivattu nimi Arabic) . Vastanottajan etunimi on muuttunut Signeksi. (Porilainen Signe Stenvall oli saapunut maahan vuonna 1911)
Ensimmäisen maailmansodan kutsuntakorttia täyttäessään Valto asui Massachutessin Worcesterissa ja ansaitsi elantonsa räätälinä. Hän ilmoitti elättävänsä vanhempiaan sekä vaimoa ja yhtä lasta.
Lähteet:
Kokemäki rippikirja, 1891-1900 s. 1143
Siirtoilaisuustilaston aineisto, Kansallisarkisto
Ancestry.com. Boston Passenger and Crew Lists, 1820-1943
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918 (Registration Location: Worcester County, Massachusetts; Roll: 1674502; Draft Board: 2.)
lauantai 3. syyskuuta 2011
Lisää kokkatarinoita Suomesta
Julkaisusarjassa Lukemisia kansalle ilmestyi vuonna 1862 vihkosessa 166 "Kokka-tarinoita", joita jo muutaman tänne aiemmin kopsasin. Vielä kaksi lisää:
* Suomen talonpoika on, monien avujensa keralla, valitettavasti, sangen taipuvainen lainkäymisiin ja riitoihin, usein niin vähäpätöisistä asioista, että itse voittajakin tule tuhlaamaan aikansa ja rahansa, jotka hiljaisesti vierivät asianajajain eli alvokaattein plakkariin.
Aikanansa eli maanmmittari, joka huvittavain tapainsa ja monen kokka-puheensa varten sai lisänimen: Hullu-Heikki. Jakaissansa tilukset kahden talonpojat välillä, tuli toinen hänen tykö ja sanoi, näyttäin kartalla:
- Jos te ja'atte niin, että minulle tulee osaksi tuo pelto-palanen, ehkä se ei ole kahden tynnyrin alan maata suurempi, maksan minä teille sata riksiä.
Maanmittari silmäillen karttaan vastasi:
- Anomukses, Tervonen, on kartan jälkeen likimittäin vilpitön. Annan siis sen pelto-palasen sinulle.
Maanmittarin pitäissä sanansa, sai hän myös Tervoselta luvatun makson. Mutta Tervosen naapuri, Yrjölä, ei saanut mieleensä, tämän asian oikein käyneen, jonkatähden lähetti valituskirjan asianomaiselle oikeudelle. Oikeus, nähden valituksen ei juuri perättömäksi, lähetti toisen maamittarin tutkimaan jakoa. Tämä uusi jakaja päätti asian tuiki toisin, niin että Yrjölä sai pelto-palansa takaisin. Kun tästä päätöksestä ei enää kelvannut aplierata, tuli Tervonen vihastuneena ja murheellisena Hullu-Heikin tykö, ja pyysi sata riksiänsä takaisin. - "Kuules, Tervonen, etkös sinä luvannut minulle sata riksiä, jos minä sinulle antaisin tuon peltokappaleen. Minä jaoin sen sinulle; enkö minä puolestani sitä sinulle antanut? Mutta sinä, miks' ett'et pitänyt sitä?"
* Eräs talonpoika tuli liki-asuvaisen lakimiehen tykö, sanoen tulleensa suureen pulaan onnettomasta, äsken tapahtuneesta kohtauksesta. - Yhden teidän häristänne on minun sonnini pahasti puskenut. Olisin iloinen, kun saisin tietää, minkä palkinnon saisin tarita. - "Te olette kunnian mies, sanoi advokaatti - ette suinkaan pidä sitä sopimattomana, jos minä toivon teiltä soisen härjän, haavoitetun siaan." - "Tämä ei ole muuta kun oikein, mutta - huomasi talonpoika - kuinka olen sanonut? Todella sanoin väärin, teidän sonninnehan se oli, joka puski minun härkäni kuolijaksi." - "Onko niin", haastoi alvokaatti - "tämä tekee asian toiseksi. Minun täytyy likemmin tiedustella koko seikka, jos...." Mikä jos? - katkaisi talonpoika hänen puhettansa - koko asia olisi tullut päätetyksi ilman tuota sanaa jos, kun vaan te herra sihtieri oisitte yhtä valmis antamaan toisille oikeutta, kuin olette sitä toisilta vaatimaan."
perjantai 2. syyskuuta 2011
Espoo = frustraatio
A. Aloitetaan positiivis-negatiivisesti. Sain vihdoin vastauksen Espoon kaupunginmuseolta (alkuperäinen tiedustelu syyskuussa 2009, toisto 19.8.2011) koskien A. L. Bornin Espoolle lahjoittamaa hopeakannua.
D. Wahlbergia googlaillessa saavuin selvitykseen Soldater och dragoner i socknarna Håtuna och Håbo-Tibble i Upplands-Bro kommun, josta löytyi "HOLM Hans Hindrik Johansson född 1788 i Esbo Nyland, Illimäki församling". Unohdin Wahlbergin ja ryhdyin (Hiskin tuotettua pettymyksen) tarkistamaan Espoon kastettujen luetteloa alkuperäisestä. Kyseiseltä vuodelta Hansin kastetta ei löytynyt, mutta olisi voinut olla jossain lähiympäristössä.
Jäljittämiseen tarjoaisi johtolankaa vielä "Illimäki". En moista nimeä koskaan kuulleeni ja ottaen huomioon, että Espoo oli ruotsinkielistä aluetta pitkälle 1900-luvulla en suuresti hämmästynyt, että haku Kansalaisen karttapaikassa tuotti nollatuloksen. Myöskään Hiski ei tunnista kyseistä paikannimeä.
Eli E. Wahlberg jäi selvittämättä ja käsiin jäi myös Hans Henrik. Espoolaiset miehet ovat hankalia. Tai sitten minäkään en osaa kaikkea.
Todetakseni jotain marginaalisesti mielenkiintoista (?): Hans Henrikin tiedoissa oli merkintä "på sjukhus i Kiel 1814" eli hän varmaankin osallistui Ruotsin toiseksi viimeiseen sotaan. Se viimeinenhän ei ole Suomen sota vaan sotaretki Norjaan 1814.
K: 20.03.1880 Helsingfors Dagblad no 77 raportoi (sivu 2) Espoossa pidetyistä juhlallisuuksista, joiden osana kotiseutuneuvos Born lahjoitti pitäjälle hopeakannun vuodelta 1638 käytettäväksi tulevissa juhlissa. Missä kannu on nyt?
V: Meillä ei ole tietoa k.o. kannun sijainnista. Kunta on todennäköisesti myynyt sen ennen museon perustamista 1958. Jos se on tapahtunut enne vuotta 1933, siihen liittyvät asiakirjat ovat saattaneet tuhoutua kunnantalon tulipalossa. Valitettavasti meillä ei ole tämän enempää tietoa tarjottavana.B. A. L. Bornin perukirjaa en myöskään onnistunut paikantamaan vuonna 2009. Nyt se on Hämeenlinnasta tiedonantajani mukaan löytynyt. Hienoa! Mutta milloinkahan saan vastauksen Arkistolaitokselle viralliseen osoitteeseen lähettämääni spostiin, josta tuli tällainen automaattivastaus 22.8.2011. Huom! ei luvata vastausta eikä muutakaan toimintaa.
Kiitos yhteydenotostanne, Arkistolaitos on vastaanottanut viestinne. Mikäli tarvitsemme lisätietoja, otamme yhteyttä sähköpostitse.C. Juha-Matti Granqvist oli taas käynyt Sveaborg-hengessä retkeilemässä ja bongannut Espoonkartanon sillan pielestä kaiverruksen "Warsam och Försiktig /Alla kunna ike alt / E. Wahlberg". Jonka kirjoittaja olisi ollut kiva saada selville, mutta Hiski-haku ei löytänyt yhtään lasta, jolla olisi ollut tuon niminen isä. Yksi syy tulokseen saattaa olla se, että Hiskiin ei ole tallennettu Espoon kastettuja.
D. Wahlbergia googlaillessa saavuin selvitykseen Soldater och dragoner i socknarna Håtuna och Håbo-Tibble i Upplands-Bro kommun, josta löytyi "HOLM Hans Hindrik Johansson född 1788 i Esbo Nyland, Illimäki församling". Unohdin Wahlbergin ja ryhdyin (Hiskin tuotettua pettymyksen) tarkistamaan Espoon kastettujen luetteloa alkuperäisestä. Kyseiseltä vuodelta Hansin kastetta ei löytynyt, mutta olisi voinut olla jossain lähiympäristössä.
Jäljittämiseen tarjoaisi johtolankaa vielä "Illimäki". En moista nimeä koskaan kuulleeni ja ottaen huomioon, että Espoo oli ruotsinkielistä aluetta pitkälle 1900-luvulla en suuresti hämmästynyt, että haku Kansalaisen karttapaikassa tuotti nollatuloksen. Myöskään Hiski ei tunnista kyseistä paikannimeä.
Eli E. Wahlberg jäi selvittämättä ja käsiin jäi myös Hans Henrik. Espoolaiset miehet ovat hankalia. Tai sitten minäkään en osaa kaikkea.
Todetakseni jotain marginaalisesti mielenkiintoista (?): Hans Henrikin tiedoissa oli merkintä "på sjukhus i Kiel 1814" eli hän varmaankin osallistui Ruotsin toiseksi viimeiseen sotaan. Se viimeinenhän ei ole Suomen sota vaan sotaretki Norjaan 1814.
Assosiatiivinen kuvatrio
Oheinen pulskan oloinen mies on Kaarle Fredrik Mennander ja kuvansa Kyläkirjaston Kuvalehdestä 30.4.1889. Ennenkuin aloin kirjoittamaan, että kuuluu sarjaan miehiä, joista en ole koskaan kuullut mitään, älysin tehdä tekstihaun tämän blogin sisältöön.
Toukokuussa 2009 olen poiminut esiin sanomalehtikirjoitussarjan, jossa osa "Männäinen - Mennander. Sanomia Turusta 24.9.1884 no 223". Saman vuoden kesäkuussa raportoin Turusta ja viittasin Mennanderin kirjeenvaihtoon. Johon palasin marraskuussa, sillä Mennander oli osallistunut Sursill-suvun selvittelyyn.
Jo sen meriitin pitäisi riittää muistijälkeen. Lisäksi kuvalehden tekstistä selviää, että Mennander on kääntänyt raamattua, tutkinut historiaa, miettinyt kansantaloutta ja harrastanut kasvitiedettä. Huh, kaikkea sitä ihmiset ehtivät ennen TV:tä ja internetiä.
Sursill-ihmisten iloksi vielä toinenkin keräilykuva eli piispa Juhana Terserus poimittuna Kyläkirjaston Kuvalehdestä 30.9.1888, jossa ei kyllä puhuta mitään hänen jälkipolville merkityksellisimmästä suorituksestaan sukutietojen keruussa.
Terseruksen olen aiemmin maininnut täällä kiukutellessani sukututkimuksen juhlavuodesta ja kehuessani Tuure Vierroksen trilogiaa (jonka olen sittemmin onnistunut saamaan omaan kirjahyllyyni)
Trilogia, jonka yhden osan aiheena...
Pietari Brahe, minkä kunniaksi kuva myös hänestä (patsaana), lähteenä Kyläkirjaston kuvalehti 31.7.1890. Kreivin ajan miehen muistavat tietenkin kaikki Suomessa koulunsa käyneet. Jollei, perustietoja voi etsiä sivustolta I grevens tid, joka on varsinaisesti kylläkin tarkoitettu tukemaan ruotsin opetusta lukiossa. Monta historia-aiheista tekstiä, esim. Malin och Grels - en soldat från Satakunta och hans familj unders trettioåriga kriget. (Olen muuten ollut uskossa, että Satakunta on Satagunda ruotsiksi. Niin se ainakin kirjoitettiin Inrikes tidningarin uutisessa 14.12.1761.)
Brahe mukana myös Hikipediassa, minkä noteerasin täällä aikanaan. Olen myös raportoinut hänen sanojaan suomalaisista sekä julkaissut hänestä täällä aiemminkin kuvan.
P.S. Kaksi pappia ja kaksi 1600-luvulla elänyttä toivat mieleen (*) Ville Nymanin opinnäytteen Yhtenäisyyden pyhä ideologia. Yhteisön rakentuminen 1600-luvun ruotsalaisessa kirkollisessa kansankasvatuksessa.
(*) No ei oikeesti. Löytyi linkkivarastosta 1600-luvun kohdalta.
Toukokuussa 2009 olen poiminut esiin sanomalehtikirjoitussarjan, jossa osa "Männäinen - Mennander. Sanomia Turusta 24.9.1884 no 223". Saman vuoden kesäkuussa raportoin Turusta ja viittasin Mennanderin kirjeenvaihtoon. Johon palasin marraskuussa, sillä Mennander oli osallistunut Sursill-suvun selvittelyyn.
Jo sen meriitin pitäisi riittää muistijälkeen. Lisäksi kuvalehden tekstistä selviää, että Mennander on kääntänyt raamattua, tutkinut historiaa, miettinyt kansantaloutta ja harrastanut kasvitiedettä. Huh, kaikkea sitä ihmiset ehtivät ennen TV:tä ja internetiä.
Sursill-ihmisten iloksi vielä toinenkin keräilykuva eli piispa Juhana Terserus poimittuna Kyläkirjaston Kuvalehdestä 30.9.1888, jossa ei kyllä puhuta mitään hänen jälkipolville merkityksellisimmästä suorituksestaan sukutietojen keruussa.
Terseruksen olen aiemmin maininnut täällä kiukutellessani sukututkimuksen juhlavuodesta ja kehuessani Tuure Vierroksen trilogiaa (jonka olen sittemmin onnistunut saamaan omaan kirjahyllyyni)
Trilogia, jonka yhden osan aiheena...
Pietari Brahe, minkä kunniaksi kuva myös hänestä (patsaana), lähteenä Kyläkirjaston kuvalehti 31.7.1890. Kreivin ajan miehen muistavat tietenkin kaikki Suomessa koulunsa käyneet. Jollei, perustietoja voi etsiä sivustolta I grevens tid, joka on varsinaisesti kylläkin tarkoitettu tukemaan ruotsin opetusta lukiossa. Monta historia-aiheista tekstiä, esim. Malin och Grels - en soldat från Satakunta och hans familj unders trettioåriga kriget. (Olen muuten ollut uskossa, että Satakunta on Satagunda ruotsiksi. Niin se ainakin kirjoitettiin Inrikes tidningarin uutisessa 14.12.1761.)
Brahe mukana myös Hikipediassa, minkä noteerasin täällä aikanaan. Olen myös raportoinut hänen sanojaan suomalaisista sekä julkaissut hänestä täällä aiemminkin kuvan.
P.S. Kaksi pappia ja kaksi 1600-luvulla elänyttä toivat mieleen (*) Ville Nymanin opinnäytteen Yhtenäisyyden pyhä ideologia. Yhteisön rakentuminen 1600-luvun ruotsalaisessa kirkollisessa kansankasvatuksessa.
(*) No ei oikeesti. Löytyi linkkivarastosta 1600-luvun kohdalta.
torstai 1. syyskuuta 2011
Dickensin toimituksia
Syksyssä on hyviäkin puolia, seuraamani ulkomaalaiset historiaradio-ohjelmat ovat aloittaneet kautensa. BBC:n Making Historyn ensimmäisestä jaksosta kuulin, että Dickensin aikanaan toimittamaa lehteä on digitoitu ja parhaillaan vapaaehtoisten toimesta oikoluetaan. Pelkästään koneluetustakin tekstistä voi kokemukseni mukaan olla iloa, joten ei kun hakuja tekemään. Tuloksia:
Household Words 5.5.1854 sisältää pikkuartikkelin Poetry of Finland. Samassa lehdessä 29.9.1855 runo Ghost-Music, joka sijoittuu Suomeen lähelle paikkaa "Rupes Nova". Artikkeli Finnish Mythology löytyy 27.3.1858 julkaistusta numerosta.
Lehdessä All the Year Around kerrottiin 15.8.1863 Viron rannikon merihirviöstä ja Suomi oli salakuljettajien tavaroiden lähde. Saman lehden numerossa 22.4.1865 otsikon Antlers alla todetaan
Household Words 5.5.1854 sisältää pikkuartikkelin Poetry of Finland. Samassa lehdessä 29.9.1855 runo Ghost-Music, joka sijoittuu Suomeen lähelle paikkaa "Rupes Nova". Artikkeli Finnish Mythology löytyy 27.3.1858 julkaistusta numerosta.
Lehdessä All the Year Around kerrottiin 15.8.1863 Viron rannikon merihirviöstä ja Suomi oli salakuljettajien tavaroiden lähde. Saman lehden numerossa 22.4.1865 otsikon Antlers alla todetaan
And for their height, since I came into England, I have read Dr. Schrcederas, his chemical dispensatory, translated into English by Dr. Rowland, where he writes, 'that when he lived in Finland under Gustavus Horn, he saw an elke that was killed and presented to Gustavus his mother, seventeen spans high.All the Year Around 17.10.1863 sisälsi artikkelin Eatable ghosts, joka käsitteli Viron rannikon ruotsalaista väestöä, nimeltään tässä "Eibo-folk". Suomalaiset esiintyvät tekstissä taikojina:
The Finns are born conjurors, which certainly does not seem to be the case with the Eibo-folk ; and hence it is but natural that in the legends of the latter, magical victories over the plague are ascribed to their more astute neighbours. A Finnish servant-girl at Kertell contrived to lock up the plague in an empty stable, but a stupid slut would sleep in the stall in spite of all warnings, and not only perished herself, but let loose the malady. So large a space as a stable was not required, for on another occasion the same Finnish girl bored a hole in the door-post, into which she thrust the pestilence, and then stopped up the aperture with a peg of juniper, which kept the prisoner fast for seven years, seven months, and seven days.Kertomusta Oolannin sodasta Hangon kohdalla löytyy lehdestä Household Word Narrative vuonna 1855, myös toiseen otteeseen. Sodan suomalaisia vankeja esiintyy myös edellisen vuoden lehdessä:
The officers are stout-built, powerful men, but the soldiers have that thin lathy appearance which is seen in our workhouses and prisons. There was not a single robust looking man among them, and their hard, spare forms contrasted strangely with those of our well-fed sailors. The prisoners brought by the Termagant are for the most part young men, and have little about them of that military air and carriage which the nations of the west inseparably associate with the profession of arms. They were scantily clad, having no undercoats. The stripes indicating grades of ranks or good conduct, instead of being upon the arm, are on the lapel ; the number of the regiment is marked upon the band of the forage caps, but not in metal, and facings seem used as in other European services. One half of the prisoners belonged to a Russian corps, and wore red facings ; the other were Finnish Chasseurs, and had blue facings. During the voyage they held entirely aloof from each other, the Finlanders disclaiming the idea of being considered Russians, and the Russians probably equally jealous of being confounded with the Finlanders.
keskiviikko 31. elokuuta 2011
Kun tietoa ei niellä sellaisenaan, kolme esimerkkiä
1. Löysin taannoin kartan, jossa minusta luotettavan oloisesti esitettiin Ruotsin rantaviivan kehitys menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Lähetin linkin (> Beställ karta > Tema: Strandnivå & Karta: ...) tuttavalleni, joka tutkii merta ammatikseen. Hän huomasi ensimmäiseksi kartan väittävän hänen ahvenanmaalaisen lomasaarensa olevan edelleen veden alla. Sitten hän kiinnitti huomioita siihen, ettei tarjolla ollut mitään tietoa mallinnustavoista. Oliko otettu huomioon pelkästään maankohoaminen vai myöskin valtamerien pinnan vaihtelut? Ööö... valtameren...?
2. FamilySearch laittoi FB-sivulleen esille videon Letters from Estonia. Ensimmäinen kommentoija totesi "Don't watch this without a tissue! " Tarina oli liikuttava, mutta minä en tapaillut nenäliinaa vaan keskityin mainintaan talvisodasta, lavastettuun mitalinjakoon sekä lähikuvaan "urheus"mitalista. Tuntuivat vaativan tarkempaa tarkastelua ja alistin ne Agricolan keskustelupalstan käyttäjien katseille. Sana talvisota tehosi otsikossa ja parissa tunnissa selvisi, että mitali oli virolaisille järjestetyn upseerikurssin tunnus ja kyseinen kurssi pidettiin talvi- ja jatkosodan välissä. En tiedä haluaisiko filmissä esiintynyt amerikkalainen oikeasti tietää isoisänsä sodankäynnistä vai pitää utuisen kuvansa sukutarinoista. Varmaan ainakin kurssista olisi arkistoissa jotain tietoa jäljellä.
3. Viimeviikkoisessa FB-keskustelussa tutun tuttu muisteli kuulleensa Turun linnan oppaalta, että Kustaa Vaasa jakeli alushousuistaan kuivattuja hedelmiä. Ensimmäisenä tuli mieleen muistivirhe, mutta pienellä googlailulla löytyi muutaman vuoden takaisen erikoiskierroksen kuvaus, jossa todellakin todetaan:
*) Kirjailijan perustiedot ja kirjasarjan täydellisempi nimi löytyvät en français tästä. Mies oli syntynyt vuoden 1527 paikkeilla.
2. FamilySearch laittoi FB-sivulleen esille videon Letters from Estonia. Ensimmäinen kommentoija totesi "Don't watch this without a tissue! " Tarina oli liikuttava, mutta minä en tapaillut nenäliinaa vaan keskityin mainintaan talvisodasta, lavastettuun mitalinjakoon sekä lähikuvaan "urheus"mitalista. Tuntuivat vaativan tarkempaa tarkastelua ja alistin ne Agricolan keskustelupalstan käyttäjien katseille. Sana talvisota tehosi otsikossa ja parissa tunnissa selvisi, että mitali oli virolaisille järjestetyn upseerikurssin tunnus ja kyseinen kurssi pidettiin talvi- ja jatkosodan välissä. En tiedä haluaisiko filmissä esiintynyt amerikkalainen oikeasti tietää isoisänsä sodankäynnistä vai pitää utuisen kuvansa sukutarinoista. Varmaan ainakin kurssista olisi arkistoissa jotain tietoa jäljellä.
3. Viimeviikkoisessa FB-keskustelussa tutun tuttu muisteli kuulleensa Turun linnan oppaalta, että Kustaa Vaasa jakeli alushousuistaan kuivattuja hedelmiä. Ensimmäisenä tuli mieleen muistivirhe, mutta pienellä googlailulla löytyi muutaman vuoden takaisen erikoiskierroksen kuvaus, jossa todellakin todetaan:
Kustaa Vaasan tiedetään olleen hyvin komea ja suosittu naisten keskuudessa. Kalukukkarossaan hänellä oli tasku, jossa oli aina kuivattuja taateleita ja viikunoita. Niitä hän jakeli ympärillään oleville naisille.Tekstistä Kustaasta ja 1500-luvusta jotain ymmärtävä tuttavani totesi "no voi tsiisös", minkä tulkitsin tarkoittavan epäuskoa. Itse aloin kelaamaan, voisiko olla jotain lähdettä, josta tällainen käsitys voisi saada alkunsa, ja mitä kautta välittynyt Turun linnan kierroksen suunnittelijoille. Ensimmäiseen kysymykseen teoreettinen vastaus olisi kai lähinnä yksityinen kirje. Toiseen yritin saada vastausta ruotsinkielisellä googlailulla, mutta epäonnistuin. Englanniksi löytyi Googlen digitoimien kirjojen joukosta Edouard de Beaumontin Sword and Womankind Being an Informative History of Indiscreet Revelations, jossa sivun 131 alaviitteessä:
And it was considered polite, when at table, to offer fruits that had been kept some time in this cod'piece, as to the present day some men offer fruits from their pocket.Tämä lainausta Louis Gyonin tekstistä Diverse Leçons (bk. LIV, ch. VI *), joka kuvasi ranskalaisen hovin tapoja. Siellä Kustaa ei tietääkseni käynyt vaikutteita hakemassa?
*) Kirjailijan perustiedot ja kirjasarjan täydellisempi nimi löytyvät en français tästä. Mies oli syntynyt vuoden 1527 paikkeilla.
tiistai 30. elokuuta 2011
Sotaisia uutisia touko-kesäkuulta 1712
Tapahtui noin 299 vuotta sitten...
Venäjän armeijan saapumista Viipuriin ei London Gazette hakujeni perusteella huomioinut ollenkaan. Ensimmäiset uutiset Suuresta Pohjan sodasta Suomen aluetta koskien löytyivät vasta toukokuussa 1712. Tuolloin numerossa 1.5.1712 julkaistiin kirje Pietarista päiväyksellä 12.4. Siinä raportoidaan suurista valmisteluista, kun 14 000 miestä oli lähdössä kohti Turkua.
Lehteen 6.5.1712 ehti Danzigista 30.4.1712 päivätty kirje. Sinnekin oli ehtinyt kirje Pietarista "We have advice from Petersburg, that the Preparations which the Czar is making for a Descent into Finland are still continu'd with Vigour"
Hampurissa oli eri kalenteri kuin Lontoossa ja 20.5. päivätty tiedote ehti saman päivän lehteen: "It is reported here, that the Czar has sent Orders for a Bedy of his Troops, consisting of Fifteen or Sixteen thousand Men to March by tho way of Ingermerland in Finland to attack the Fortress of Abo."
Seuraava Hampurin raportti on päivätty 3.6. ja ilmestyi myös saman päivän lehdessä. Väite maan valloitukselta tuntuu ennenaikaiselta, mutta juttu on samalla sivulla kuin lehden päiväys, joten on uskottava näin tosiaan käsitetyn. Että enää Turku oli valloittamatta. "We have Advice from Petersburg of the Twenty-eighth of the last Month, that in all probability his Czarish Majesty would not arrive in Germany, so soon as he had at first designed, because he had since taken a Resolution to go in Person with his Transports into Finland, to make the Siege of Abo, which is the only Place that remains under the Swedish Dominion in that Province."
Hampurissa 28.6. päivätty raportti löytyy 20.6.1712 lehdestä. "His Czarish Majesty has a Body of fifteen thousand chosen Men in Finland, under the Command of the Admiral Apraxin, and it is expected that they shall undertake something of great Importance."
Ja tähänhän tämä ei lopu.
Venäjän armeijan saapumista Viipuriin ei London Gazette hakujeni perusteella huomioinut ollenkaan. Ensimmäiset uutiset Suuresta Pohjan sodasta Suomen aluetta koskien löytyivät vasta toukokuussa 1712. Tuolloin numerossa 1.5.1712 julkaistiin kirje Pietarista päiväyksellä 12.4. Siinä raportoidaan suurista valmisteluista, kun 14 000 miestä oli lähdössä kohti Turkua.
Lehteen 6.5.1712 ehti Danzigista 30.4.1712 päivätty kirje. Sinnekin oli ehtinyt kirje Pietarista "We have advice from Petersburg, that the Preparations which the Czar is making for a Descent into Finland are still continu'd with Vigour"
Hampurissa oli eri kalenteri kuin Lontoossa ja 20.5. päivätty tiedote ehti saman päivän lehteen: "It is reported here, that the Czar has sent Orders for a Bedy of his Troops, consisting of Fifteen or Sixteen thousand Men to March by tho way of Ingermerland in Finland to attack the Fortress of Abo."
Seuraava Hampurin raportti on päivätty 3.6. ja ilmestyi myös saman päivän lehdessä. Väite maan valloitukselta tuntuu ennenaikaiselta, mutta juttu on samalla sivulla kuin lehden päiväys, joten on uskottava näin tosiaan käsitetyn. Että enää Turku oli valloittamatta. "We have Advice from Petersburg of the Twenty-eighth of the last Month, that in all probability his Czarish Majesty would not arrive in Germany, so soon as he had at first designed, because he had since taken a Resolution to go in Person with his Transports into Finland, to make the Siege of Abo, which is the only Place that remains under the Swedish Dominion in that Province."
Hampurissa 28.6. päivätty raportti löytyy 20.6.1712 lehdestä. "His Czarish Majesty has a Body of fifteen thousand chosen Men in Finland, under the Command of the Admiral Apraxin, and it is expected that they shall undertake something of great Importance."
Ja tähänhän tämä ei lopu.
Kesänlopetusretki - sunnuntai
Yövyimme kylpylähotelli Summassaaressa. Ominaiseen tapaani heräsin jo kuudelta enkä viitsinyt jäädä kääntelehtimään sänkyyn, kun ulkona odotti lukuisia merkittyjä reittejä, joita olin edellisen illan pimeytyessä ehtinyt kiertää vain 3 km. Nyt kävelin tunnin verran, poikkesin minne huvitti. Opastustauluista selvisi, että hotellin ja rannan välissä oli kivikautinen asuinpaikka. Että kaksi pienempää tuli ohitettua käydessäni kääntymässä Haikankärjessä selvisi vasta pari tuntia myöhemmin.
Aamiaisen jälkeen aloitimme päivän Saarijärven kivikauden kylässä. Ensimmäisessä näkemässämme rakennuksessa tuohet oli kiinnitetty modernein nauloin, mikä ei luvannut kovin laadukasta kokemusta. Varsinainen kylä oli kyllä sitten autenttisemman oloinen. Lukuunottamatta oviaukon päälle asetettua pääkalloa.
Isoin kylän taloista, josta kuva yllä, perustuu alla kilometrin päässä tehtyjen kaivausten löytöihin. Poikkesimme paikalla ja ilokseni hahmotin talonpohjan vaivattomasti. Se oli suorakulmio, jossa kasvoi vesakkoa.
Kivikaudelta siirryimme läheisempään menneisyyteen eli tutustuimme Suomen viimeiseen säilyneeseen karsikkometsään Saarijärven Pyhäkankaalla. Olin ajatellut tunnelman olevan dramaattinen, mutta aurinkoisessa kangasmetsässä sorruin keskittymään mustikoiden suuhun napsimiseen. Opastuksesta erotin sen verran, että Jussi T. Lappalainen oli yrittänyt yhdistää kaiverruksia haudattujen listoihin melko heikoin tuloksin. Kuullosti oudolta, kun hautausvuosi on puuhun kaiverrettu, mutta eihän onnistumisen mahdollisuuksia tiedä ennenkuin kokeilee. (Aiemmin tässä blogissa: Näkymiä karsikkoon)
Laukaan Saraakallio on kalliomaalausten ystäville tunnettu. Minulle jäi tuntemattomaksi, sillä lähestyminen rantakalliolla vaikutti liian riskaabelilta. Jäin mielummin nauttimaan auringonpaisteesta, järvimaisemasta ja mustikoista.
Lounaan jälkeen pysähdyimme Toivakan kirkolle, jonka maalaukset jakoivat mielipiteet. Minusta ne olivat mainio lisä mitäänsanomattomaan tusinakirkkoon.
Viimeinen kohteemme oli Joutsan Viherinkosken kalliomaalaukset. Sillalta tiirailimme kaukaista kalliota, jossa monet olivat erottavinaan punaista väriä. Joukkosuggestiota, sanon minä. (Olen osittain puna-viher-sokea, joka on meriselitykseni marjojen poiminnan välttelylle sekä kalliomaalausten erottamattomuudelle.) Mutta sillan viereisessä irtokivessä kivikauden ihmiset olivat ilokseni käyttäneet muuta kuin punaväriä. Eli tämän kerran ei ollut mitään vaikeuksia erottaa värialueita ja erotin jopa kuva-aiheen. Istuva apina. Ihan selvästi. Valitettavasti ei kuitenkaan ottamassani valokuvassa, mutta käykää itse katsomassa.
Kun pääsimme bussiin alkoi sataa. Syksy on saapunut.
Aamiaisen jälkeen aloitimme päivän Saarijärven kivikauden kylässä. Ensimmäisessä näkemässämme rakennuksessa tuohet oli kiinnitetty modernein nauloin, mikä ei luvannut kovin laadukasta kokemusta. Varsinainen kylä oli kyllä sitten autenttisemman oloinen. Lukuunottamatta oviaukon päälle asetettua pääkalloa.
Isoin kylän taloista, josta kuva yllä, perustuu alla kilometrin päässä tehtyjen kaivausten löytöihin. Poikkesimme paikalla ja ilokseni hahmotin talonpohjan vaivattomasti. Se oli suorakulmio, jossa kasvoi vesakkoa.
Kivikaudelta siirryimme läheisempään menneisyyteen eli tutustuimme Suomen viimeiseen säilyneeseen karsikkometsään Saarijärven Pyhäkankaalla. Olin ajatellut tunnelman olevan dramaattinen, mutta aurinkoisessa kangasmetsässä sorruin keskittymään mustikoiden suuhun napsimiseen. Opastuksesta erotin sen verran, että Jussi T. Lappalainen oli yrittänyt yhdistää kaiverruksia haudattujen listoihin melko heikoin tuloksin. Kuullosti oudolta, kun hautausvuosi on puuhun kaiverrettu, mutta eihän onnistumisen mahdollisuuksia tiedä ennenkuin kokeilee. (Aiemmin tässä blogissa: Näkymiä karsikkoon)
Laukaan Saraakallio on kalliomaalausten ystäville tunnettu. Minulle jäi tuntemattomaksi, sillä lähestyminen rantakalliolla vaikutti liian riskaabelilta. Jäin mielummin nauttimaan auringonpaisteesta, järvimaisemasta ja mustikoista.
Lounaan jälkeen pysähdyimme Toivakan kirkolle, jonka maalaukset jakoivat mielipiteet. Minusta ne olivat mainio lisä mitäänsanomattomaan tusinakirkkoon.
Viimeinen kohteemme oli Joutsan Viherinkosken kalliomaalaukset. Sillalta tiirailimme kaukaista kalliota, jossa monet olivat erottavinaan punaista väriä. Joukkosuggestiota, sanon minä. (Olen osittain puna-viher-sokea, joka on meriselitykseni marjojen poiminnan välttelylle sekä kalliomaalausten erottamattomuudelle.) Mutta sillan viereisessä irtokivessä kivikauden ihmiset olivat ilokseni käyttäneet muuta kuin punaväriä. Eli tämän kerran ei ollut mitään vaikeuksia erottaa värialueita ja erotin jopa kuva-aiheen. Istuva apina. Ihan selvästi. Valitettavasti ei kuitenkaan ottamassani valokuvassa, mutta käykää itse katsomassa.
Kun pääsimme bussiin alkoi sataa. Syksy on saapunut.
maanantai 29. elokuuta 2011
Kaverit on kivoja ja sukulaisia pitää sietää
Aamullisen postauksen seurauksena Kiteetä Tutkinut Tuttavani (KTT) lähetti sähköpostiini tiedoston, joka selvitti muutaman listaamistani oikeuspöytäkirjamaininnoista esi-isästäni Zacharias Månssonista. Kunhan ehdin lukea kunnolla tiedän ukosta paljon enemmän kuin tänään herätessäni. Eli on kaverit kivoja.
Samaisen tekstini johdosta Eräs Tuntemani Sukututkija (ETS) vaihtoi kanssani pari sanaa Facebookissa:
ETS: Nicolaus Magni Eosander on minunkin esi-isäni. Olenko siis sukua Goethelle? :o
minä: Viis siitä - ME ollaan sukulaisia!
ETS: No siltä se nyt pahasti näyttää.
minä: Tuloksekas postaus, KTT:ltä tuli faili, jossa on erinäisiä Sakke Maununpojan esiintymisiä Kiteen käräjillä. Mies näköjään väitti ja valitti. Ei kuullosta kovin mukavalta yksilöltä.
ETS: Selvästi sukua siis
ETS lienee perinyt sanavalmiutensa muualta kuin yhteisistä juuristamme, sillä jäin sanattomaksi.
Samaisen tekstini johdosta Eräs Tuntemani Sukututkija (ETS) vaihtoi kanssani pari sanaa Facebookissa:
ETS: Nicolaus Magni Eosander on minunkin esi-isäni. Olenko siis sukua Goethelle? :o
minä: Viis siitä - ME ollaan sukulaisia!
ETS: No siltä se nyt pahasti näyttää.
minä: Tuloksekas postaus, KTT:ltä tuli faili, jossa on erinäisiä Sakke Maununpojan esiintymisiä Kiteen käräjillä. Mies näköjään väitti ja valitti. Ei kuullosta kovin mukavalta yksilöltä.
ETS: Selvästi sukua siis
ETS lienee perinyt sanavalmiutensa muualta kuin yhteisistä juuristamme, sillä jäin sanattomaksi.
Kesänlopetusretki - lauantai
Neljännen kerran lopetin elokuun ja kesän retkiputken Helsingin seudun kesäyliopiston kaksipäiväisellä retkellä, joka tänä vuonna suuntautui keskeiseen Suomeen. Ihana viikonloppu sekä kohteiden että paistaneen auringon ansiosta.
Ensimmäinen pysäys oli Sääksmäen Toppolanmäellä. Seisoimme ryteikköisessä metsässä ja tuijotimme kohtaa, jossa oli joskus kaivettu. Ristiretkiajan hautoja, jada-jada. Minulta meinasi mennä pointti ohi. Alueen haudat eivät olleet aivan tusinatavaraa. Yhteen oli sijoitettu neljä ruumista sidottuna yhteen. Arkut oli sulkettu rikotuilla aseilla. Arkun kansille oli pinottu kiviä. Haluttiin olla varmoja, etteivät ylös nousisi. Joten oma tulkintani on, että kyseessä olivat varhaiset kristityt, joiden naapurit ja läheiset olivat kyllästyneet käännytysjaaritukseen ja päättäneet varmistaa, ettei mitään turhanpäiväistä ylösnousemusta tapahtuisi.
Lempäälän Pirunlinna oli niin outo paikka, että voi hyvin kuvitella parikin "kansantarinaa" sen syntyhistoriasta. Luola jäi minulta katsastamatta, mutta kaikki haastattelemani vakuuttivat, etten menettänyt mitään.
Lounaan jälkeen oli vuorossa Keuruun vanha kirkko, joka viehätti niin paanukaton reunuksella kuin sisäpuolen maalauksillaankin. Kadutti, etten ollut jaksanut ottaa mukaan oikeaa kameraa. Retkellä ei ollut kiirettä jatkaa ja ehdin ihmetellä kirkkomaalla säilytettävää kirkkovenettä. Suojaan oli kiinnitetty infolappusia. Ylimmän mukaan "Heinäsen vanha kirkkovene (1910-luvulta) siirrettiin vanhan kirkon venekoppeliin" ja alimman tieto oli "Vene valmistui vuonna 1879 Heinäsniemen isäntien venelahkon käyttöön". Tällaisesta menee vieraspaikkakuntalainen sekaisin.
Kunnon kameraa olisi tarvittu myös Petäjäveden vanhalla kirkolla, jossa jokainen taisi napsia kuvia saarnatuolin naivistisen oloisista koristeista. Komein näistä oli tuoli kannatteleva pyhä Kristoffer.
Naivismin oloa oli myös päivän viimeisessä kohteessa, Matti Rutasen Maapallopatsaassa Saarijärven Mahlussa. Tekijän elämäntarina taisi kuitenkin koskettaa minua enemmän kuin taiteensa.
Ensimmäinen pysäys oli Sääksmäen Toppolanmäellä. Seisoimme ryteikköisessä metsässä ja tuijotimme kohtaa, jossa oli joskus kaivettu. Ristiretkiajan hautoja, jada-jada. Minulta meinasi mennä pointti ohi. Alueen haudat eivät olleet aivan tusinatavaraa. Yhteen oli sijoitettu neljä ruumista sidottuna yhteen. Arkut oli sulkettu rikotuilla aseilla. Arkun kansille oli pinottu kiviä. Haluttiin olla varmoja, etteivät ylös nousisi. Joten oma tulkintani on, että kyseessä olivat varhaiset kristityt, joiden naapurit ja läheiset olivat kyllästyneet käännytysjaaritukseen ja päättäneet varmistaa, ettei mitään turhanpäiväistä ylösnousemusta tapahtuisi.
Lempäälän Pirunlinna oli niin outo paikka, että voi hyvin kuvitella parikin "kansantarinaa" sen syntyhistoriasta. Luola jäi minulta katsastamatta, mutta kaikki haastattelemani vakuuttivat, etten menettänyt mitään.
Lounaan jälkeen oli vuorossa Keuruun vanha kirkko, joka viehätti niin paanukaton reunuksella kuin sisäpuolen maalauksillaankin. Kadutti, etten ollut jaksanut ottaa mukaan oikeaa kameraa. Retkellä ei ollut kiirettä jatkaa ja ehdin ihmetellä kirkkomaalla säilytettävää kirkkovenettä. Suojaan oli kiinnitetty infolappusia. Ylimmän mukaan "Heinäsen vanha kirkkovene (1910-luvulta) siirrettiin vanhan kirkon venekoppeliin" ja alimman tieto oli "Vene valmistui vuonna 1879 Heinäsniemen isäntien venelahkon käyttöön". Tällaisesta menee vieraspaikkakuntalainen sekaisin.
Kunnon kameraa olisi tarvittu myös Petäjäveden vanhalla kirkolla, jossa jokainen taisi napsia kuvia saarnatuolin naivistisen oloisista koristeista. Komein näistä oli tuoli kannatteleva pyhä Kristoffer.
Naivismin oloa oli myös päivän viimeisessä kohteessa, Matti Rutasen Maapallopatsaassa Saarijärven Mahlussa. Tekijän elämäntarina taisi kuitenkin koskettaa minua enemmän kuin taiteensa.
Romanttista verta?
Sattuneesta syystä avasin viime viikolla vuonna 2004 kokoamani sukuhutkimuksen. Samalla kun maalailin siitä punaiseksi virheelliseksi osoittautunutta osuutta, silmäni osui tekstin pätkään "Saksalaisen kirjailijan Johan Wolfgang Göthen esi-isä." Hmmm... kuuluisille kirjailijoille on aina ilo olla sukua ja Goethe on kansainvälisesti tunnetumpi kuin nanoserkkuni F.E. Sillanpää.
Tämä yhteiseksi esi-isäksemme väitetty henkilö oli Magnus, Åsbon kirkkoherra vuosina 1532-1560. Lähteiksi olin kohdalleen merkinnyt "Setterdahl och Meurling, Linköpings stifts herdaminne, del V:1-2 sid 76" ja "Ättartavlor [Göthe]". Ei mitään havaintoa mitä aatelismatrikkelia olin tarkastellut. Ainakaan Anrep ei puhu Goethesta mitään. (Mutta antaa ymmärtää, että on sukuyhteys Saksaan päätyneeseenhoviarkkitehtiin, josta löytyisi Googlen digitoimista kirjoista suuri määrä tietoa. Jo toinen kaukainen arkkitehtisukulainen ja kuitenkaan minä en osaa piirtää mitään?)
Anrepin virtuaalinen selailu ja Google-osumat viittaavat siihen että kirjalliset kykyni (jos niitä edes on olemassa) eivät ole kytköksissä Goetheen, jonka kuva oikealla peräisin Wikipediasta. Ties mistä olen 10 vuotta sitten tuon "tiedon" repäissyt. Alkuperäinen tehtailija on ilmeisesti innostunut vetämään yhteyden aateloinnissa otetusta Göthe-nimestä saksalaiseen vastineeseen? Mistä on var-sin pitkä harppaus vahvistettuun tietoon. Eli päivän opetus: lähdekriittisyys ja lähdemerkinnät säästävät aikaa ja energiaa.
Toivottavasti kyseisessä sukututkimuksessani ei ole tuota yhtä ilmaisua enempää vikaa. Jäjelle jäi:
5425/15 Magnus, Åsbon kirkkoherra 1532-1560 (Työpaikan kulttuurihistoriallinen inventointi vuodelta 2006)
2713/14 Nicolaus Magnusson Eosander, Opiskeli ulkomailla, Skällvikin kirkkoherra 1560-1606 Itä-Götanmaalla. Allekirjoitti Uppsalan kokouspäätöksen 1593. Kuoli äkillisesti 1606 Skällvikin pitäjässä. Kuollessaan ehdolla Linköpingin hiippakunnan piispaksi. (Anbytarforumille kopioidun tekstin, lähde "Greifswalds matrikel år 1633", perusteella vaimonsa Christina Jansen)
1357/13 Magnus Nicolausson Eosander (s. 1603 k. 12/1658), Ylioppilas Uppsalassa 3.9.1625 (matrikkelissa nimellä Israel). vihitty papiksi 1627, kappalainen? Ingatorpissa ja Bellössä 7.7.1627; sotilaspappi 1647. Örbergan ja Nässjan kirkkoherra Itä-Göötanmaalla 1657. Haudattu kirkkoon 30.1.1659 (vaimo Anna Tönnesdotter Aurelius. Itä-Göötanmaalaisen Per Jönssonin pappispoika Nicolaus Petri otti samaisen sukunimen, mahdollisesti jokin yhteys?)
679/12 Zacarias Magnuksenpoika Eosander (s. 25.5.1639 Åsbo k. 14.12.1687), Läänitystilojen hoitaja, viimeksi Savossa Haudattiin Viipurissa 8.1.1688
Tämä yhteiseksi esi-isäksemme väitetty henkilö oli Magnus, Åsbon kirkkoherra vuosina 1532-1560. Lähteiksi olin kohdalleen merkinnyt "Setterdahl och Meurling, Linköpings stifts herdaminne, del V:1-2 sid 76" ja "Ättartavlor [Göthe]". Ei mitään havaintoa mitä aatelismatrikkelia olin tarkastellut. Ainakaan Anrep ei puhu Goethesta mitään. (Mutta antaa ymmärtää, että on sukuyhteys Saksaan päätyneeseenhoviarkkitehtiin, josta löytyisi Googlen digitoimista kirjoista suuri määrä tietoa. Jo toinen kaukainen arkkitehtisukulainen ja kuitenkaan minä en osaa piirtää mitään?)
Anrepin virtuaalinen selailu ja Google-osumat viittaavat siihen että kirjalliset kykyni (jos niitä edes on olemassa) eivät ole kytköksissä Goetheen, jonka kuva oikealla peräisin Wikipediasta. Ties mistä olen 10 vuotta sitten tuon "tiedon" repäissyt. Alkuperäinen tehtailija on ilmeisesti innostunut vetämään yhteyden aateloinnissa otetusta Göthe-nimestä saksalaiseen vastineeseen? Mistä on var-sin pitkä harppaus vahvistettuun tietoon. Eli päivän opetus: lähdekriittisyys ja lähdemerkinnät säästävät aikaa ja energiaa.
Toivottavasti kyseisessä sukututkimuksessani ei ole tuota yhtä ilmaisua enempää vikaa. Jäjelle jäi:
5425/15 Magnus, Åsbon kirkkoherra 1532-1560 (Työpaikan kulttuurihistoriallinen inventointi vuodelta 2006)
2713/14 Nicolaus Magnusson Eosander, Opiskeli ulkomailla, Skällvikin kirkkoherra 1560-1606 Itä-Götanmaalla. Allekirjoitti Uppsalan kokouspäätöksen 1593. Kuoli äkillisesti 1606 Skällvikin pitäjässä. Kuollessaan ehdolla Linköpingin hiippakunnan piispaksi. (Anbytarforumille kopioidun tekstin, lähde "Greifswalds matrikel år 1633", perusteella vaimonsa Christina Jansen)
1357/13 Magnus Nicolausson Eosander (s. 1603 k. 12/1658), Ylioppilas Uppsalassa 3.9.1625 (matrikkelissa nimellä Israel). vihitty papiksi 1627, kappalainen? Ingatorpissa ja Bellössä 7.7.1627; sotilaspappi 1647. Örbergan ja Nässjan kirkkoherra Itä-Göötanmaalla 1657. Haudattu kirkkoon 30.1.1659 (vaimo Anna Tönnesdotter Aurelius. Itä-Göötanmaalaisen Per Jönssonin pappispoika Nicolaus Petri otti samaisen sukunimen, mahdollisesti jokin yhteys?)
679/12 Zacarias Magnuksenpoika Eosander (s. 25.5.1639 Åsbo k. 14.12.1687), Läänitystilojen hoitaja, viimeksi Savossa Haudattiin Viipurissa 8.1.1688
Taitaisi vaatia hieman tarkistuksia, jotka pitäisi tietenkin aloittaa tuoreimmasta miehestä. Hän meni naimisiin Helena Sutthoffin kanssa eli löytynee Ny följd mikä-se-nyt-olikaan-julkaisusta, joka ilmestyi joskus parin viime vuoden aikana Kristian Stockmannin toimittamana. Lisäksi hänestä on tarkistamatta tiedot Käkisalmen tuomiokirjoista, joihin löytyi viitteet paikallisesta tuomiokirjakortistosta. Taitaa jäädä eläkepäiville, tämä.
- Setterdahl och Meurling, Linköpings stifts herdaminne, del V:1-2 sid 76
- Ättartavlor [Göthe]
- Westerlund och Setterdahl, Linköpings stifts herdaminne, del 3 sid 561
- Håhl, Linköpings stifts herdaminne, del 2 sid 176
- Solfrid Cederberg: Anteckningar om släkten Eosander. Suomen Sukututkimusseuran vuosikirja 17 (1939)
- Zacharias Månsson, inspector * Kitee 1678.02.19-20, gg2/1048/14
- Zacharias Månsson, inspector * Pälkjärvi 1678.02.5-6, gg2/1031/13
- Zacharias Månsson, inspector * Kitee 1679.03.24-26, gg2/929v/22
- Zacharias Månsson, inspector * Kitee 1679.03.24-26, gg2/930/25
- Zacharias Månsson, inspector * Kitee 1679.03.24-26, gg2/931/29
- Zacharias Månsson, inspector * Kitee 1679.03.24-26, gg2/932/37
- Zacharias Månsson, * Kitee 1679.12.20-22, gg2/991v/2
- Zacharias Månsson, hoppman * Kitee 1681.12.2-3, gg2/604v/9
- Zachrias Månsson, Amptman * Kitee 1666.01.29-30, gg1/891v/33
- Zachrias Månsson, amptman * Kitee 1666.01.29-30, gg1/891/29
- Zachrias Månsson, Amptman * Kitee 1666.09.12-13, gg1/961/15
- Zachrias Månsson, amptman * Kitee 1666.09.12-13, gg1/963v/28
- Zachrias Månsson, amptman * Kitee 1666.09.12-13, gg1/964/30
- Zachrias Månsson, * Kitee 1667.01.31-02.01, gg1/702v/1
- Zachrias Månsson, amptman * Kitee 1667.01.31-02.01, gg1/704/8
- Zachrias Månsson, amptman * Kitee 1667.01.31-02.01, gg1/703/2
- Zachrias Månsson, amptman * Kitee 1667.01.31-02.01, gg1/702v/A
- Zachrias Månsson, amptman * Kitee 1667.11.28-29, gg1/858v/9
- Zachrias Månsson, amptman * Kitee 1667.11.28-29, gg1/854v/4
- Zachrias Månsson, amptman * Kitee 1669.09.03-04, gg1/561v/6
- Zachrias Månsson, amptman * Kitee 1673.02.10-11, gg1/106/14
- Zachrias Månsson, inspector * Kitee 1673.09.02-03, gg1/144v/7
- Zachrias Månsson, * Kitee 1673.09.02-03, gg1/143v/10
- Zachrias Månsson, inspector * Kitee 1673.09.02-03, gg1/146v/13
- Zachrias Månsson, inspector * Kitee 1673.09.02-03, gg1/144/12
- Zachrias Månsson, inspector * Kitee 1673.09.02-03, gg1/144v/15
- Zachrias Månsson, * Kitee 1673.09.02-03, gg1/143/8
- Zachrias Månsson, amptförwaltare * Kitee 1674.09.3-4, gg1/57v/4
- Zachrias Månsson, inspector * Kitee 1675.02.12-13, gg2/1161/14
- Zachrias Månsson, inspector * Uukuniemi 1675.02.6-8, gg2/1157v/10
- Zachrias Månsson, hoppman * Kitee 1681.12.2-3, gg2/604/4
- Zachries Månsson, amptman * Pälkjärvi 1666.01.29-30, gg1/893/2
- Zachries Månsson, amptman * Kitee 1666.01.29-30, gg1/888v/14
- Zachries Månsson, amptman * Kitee 1666.01.29-30, gg1/892/35
- Zachries Månsson, amptförwaltare * Kitee 1673.02.10-11, gg1/107/18
- Zachris Månsson, * Kitee 1670.09.12-13, gg1/456v/33
- Zachris Månsson, amptförwaltare * Kitee 1670.09.12-13, gg1/455v/28
- Zachris Månsson, amptförwaltare * Kitee 1670.09.12-13, gg1/455/25
- Zachris Månsson, amptman * Kitee 1670.09.12-13, gg1/454v/21
- Zachris Månsson, amptförwaltare * Kitee 1670.09.12-13, gg1/452/9
- Zachris Månsson, amptförwaltare * Kitee 1671.09.4-5, gg1/346v/26
- Zachris Månsson, * Kitee 1673.02.10-11, gg1/108/24
- Zachris Månsson, * Kitee 1674.03.4-3, gg1/38/19
- Zachris Månsson, * Kitee 1674.09.3-4, gg1/63v/13
- Zachris Månsson, inspector, Kijdes * Kitee 1678.02.19-20, gg2/1050/18
- Zachris Månsson, inspector * Ilomantsi 1678.09.13-14, gg2/1136v/3
- Zachris Månsson, inspector * Kitee 1679.03.24-26, gg2/926/17
- Zachris Månsson, hopman * Kitee 1679.12.20-22, gg2/996v/18
- Zachris Månsson, inspector * Kitee 1679.12.20-22, gg2/995v/10
- Zachris Månsson, inspector * Kitee 1679.12.20-22, gg2/995/9
- Zachris Månsson, inspector * Kitee 1680.09.18-20, gg2/826v/6
- Zachris Månsson, inspector * Kitee 1680.09.18-20, gg2/832/25
- Zachris Månsson, * Kitee 1680.09.18-20, gg2/831v/20
- Zachris Månsson, * Kitee 1681.02.12,14-15, gg2/486v/15
- Zachris Månsson, inspector * Kitee 1681.02.12,14-15, gg2/494v/27
- Zachris Månsson, hoppman * Kitee 1681.02.12,14-15, gg2/488/24
- Zachris Månsson, inspector * Kitee 1681.12.2-3, gg2/607v/26
- Zachris Månsson, hoppman * Kitee 1681.12.2-3, gg2/608v/29
- Zachris Månsson, * Kitee 1681.12.2-3, gg2/608v/30
- Zachris Månsson, hoppman * Kitee 1681.12.2-3, gg2/608/28
- Zachris Månsson, hoppman * Kitee 1681.12.2-3, gg2/606v/21
- Zachris Månsson, hoppman * Tohmajärvi 1681.12.6-7, gg2/620v/20
- Zahries Månsson, amptman * Kitee 1666.01.29-30, gg1/887v/10
sunnuntai 28. elokuuta 2011
Kerääntynyttä
Kapakalle kerääntyneet miehet ovat kirjan The Entertaining History of Jobson & Nell kuvitusta. Lisää "iloisia" kuvia ja tekstiä 1600-luvun alkoholin käytöstä löytyy blogitekstistä The Fumes Of The Wine Do Ascend, And Other Pieces Of 17th-Century Drinking Wisdom
Jos yhtä, niin toista tarjoaa Finlandia-kilpailun, jonka vastaukset löytyvät Finlandia-katsauksista. Joita siis oli 700 kpl.
Espan lyyli kertoi työtilanteestaan:
Työnkuva säilyy, mutta museo ja luetteloitava aineistokin vaihtuu hetkeksi välillä, vaikka haave lyhyestä työmatkasta ja monipuolisemmasta työstä ei toteudu vielä. Tosin luetteloinnin yksitoikkoisuuden puolustukseksi täytyy sanoa se, että mitä enemmän tietää luetteloitavasta aiheesta, sitä tutkimuksellisemmaksi työ muuttuu. Siksi mäkihyppykuvat miellyttävät nyt hieman enemmän, kun tietämys ja tiedonhankintakyky on parantunut huomattavasti. (Ja syytäkin tiedon karttumiseen on, koska en tiennyt mäkihypystä ja sen historiasta kuin Matti Nykäsen ja Toni Niemisen tarttuessani tähän työhön.)Anu Lahtinen jakoi löytöjä kirjallisen kulttuurin lomasta.
Nautelankosken museossa vietettiin radioamatöörien päivää.
Velma katsoi DVD:ltä dokumentit Kenen joukoissa seisot.
Kirjavinkeissä Kaisa esitteli Kristina Carlsonin romaanin William N. päiväkirja, joka on "historiallisen henkilön fiktiivinen päiväkirja". Sinisen linnan kirjastossa oli luettu Kaari Utrion tuorein historiallinen romaani Oppinut neiti.
Julius Murtojärven opinnäyte esittelee Turun kauppatorin talot.
Sivistys-lehdessä todettiin "Syksyn harrastekirjoista moni on saanut alkunsa blogista. Sosiaalinen media toimii myös kirjan markkinoinnissa." Tjaa.
Dick Harrison kirjoitti på svenska aiheesta "milloin Venäjästä tuli vihollinen". Oli se kamalaa, että venäläiset idässä kantoivat veroja väkivallalla. Ei ruotsalaiset länsi-Suomessa moista varmaankaan tehneet?
Iloksi muuttuu -blogin kirjoittaja työstää historiallista romaania. Kesäkuussa hän vieraili tapahtumapaikoilla ja kirjoitti:
Suurin asia oli tajuta, että tämänhetkinen miljöö tekstissäni on ihan vääränlainen. Nyt olen sijoittanut tapahtumat ympäristöön, jossa on paljon alavia peltoja, ja niiden vieri kulkevia sorateitä, mutta todellisuudessa miljöö tuolla ei ollut lainkaan sellainen. Alavien peltojen sijaan oli paljon tiheiden metsien keskellä meneviä hiekkateitä. Lisäksi sain ihan sattumalta paljon informaatiota paikalle tyypillisistä lintulajeista ja hyönteislajeista. Kenties niitäkin tietoja voi jossain kohtaa tekstiä hyödyntää. Olin laatinut pitkän listan kysymyksiä joihin toivoin matkan antavan vastauksia. Vaikka monet historialliset faktat tarkentuivatkin, niin vain puolet kysymyksistä tuli ratkaistua ja puolet jäi edelleen auki. Oli kuitenkin avartavaa ihan konkreettisesti kävellä samoja katuja kuin kirjani henkilöt.
Päänsä menetystä pelännyt Iisakki Antinpoika Niemi
Jo aiemmin täällä mainitun (tässä ja tässä) Bayard Taylorin matkamuistoja pohjoisesta löytyi lisää niteestä The R.I. schoolmaster, Volume 3 vuodelta 1858. Taylorin näkemys kohtaamastaan 73-vuotiaasta suomalaismiehestä Iisakki Antinpoika Niemi, joka pelkäsi kallonsa menetystä:
Ludwig was dispatehed to procure an old fellow by the name of Niemi, a Finn, who promised to comply with my wishes; but his ignorance made him suspicious, and it was necessary to send again. "I know what travelers are," said he, "and what a habit they have of getting people's skulls to carry home with them. Even if they are arrested for it, they are so rich, they always buy over the judges. Who knows but they might try to kill me for the sake of my skull?" After much persuasion, he was finally induced to come, and, seeing that Ludwig supposed he was still afraid, he said, with great energy: "I have made up my mind to go, even if a shower of knives should fall from heaven!" He was seventy-three years old, though he did not appear to be over sixty—his hair being thick and black, his frame erect and sturdy, and his color crimson rather than pale. His eye-brows were jet black and bushy, his eyes large and deep-set, his nose strong and prominent, and the corners of his long mouth drawn down in a settled curve, expressing a melancholy grimness. The high cheek-bones, square brow and muscular jaw belonged to the true Finnish type. He held perfectly still while I drew, scareely moving a muscle of his face, and I succeeded in getting a portrait which everybody recognized.Pääkalloja oikeasti keränneestä ruotsalaisesta kirjoitin alkuvuodesta.
I gave him a piece of money with which he was greatly delighted; and, after a cup of coffee in Herr Knoblock's kitehen, he went home quite proud and satisfied. "They do not at all look like dangerous persons," he said to the carpenter; "perhaps they do not collect skulls. I wish they spoke our language, that I might ask them, how people live in their country. America is a very large, wild place. I know all about it, and the discovery of it. I was not there myself at the time, but Jenis Lampi, who lives in Kittila, was one of the crew of the ship, and he told me how it happened. Jenis Lampi said they were going to throw the captain overboard, but he persuaded them to give him three days, and on the third day they found it. Now I should like to know whether these people, who came from that country, have laws as we have, and whether they live as comfortably." So saying, Isaaki Anderinpoika Niema departed.