Leikkimuseo ja teatterikuningas

Luuhasin Livrustkammaren perusnäyttelyn niin intensiivisesti muutama vuosi sitten, että tällä käynnillä kävelin reippaasti läpi ja siirryin yläkertaan. Tavoitteenani oli vaihtuva näyttely, mutta sitä ennen kohtasin uusitun lasten osaston. 

Ihastuin sen tunnelmaan suuresti. Tosin kuvauspiste kuninkaallisen viitan kanssa vaati lapsikävijän, ennen kuin tajusin teltalta vaikuttaneen rakennelman tarkoituksen.

Erityisesti pidin lipastosta, jonka ylälaatikossa oli lista esineistä, joita piti sitten muista laatikoista hakea. Esimerkiksi Katarina Jagellonican haarukkaa ja kuninkaan paperipapiliotteja. Mutta koska olen kärttyisä kukkahattutäti niin mietitytti kyllä se, että lapsia näin opetettiin koskemaan museoesineisiin. 

Vaihtuva näyttely oli nimeltään Teatterikuningas ja se koostui neljästä tilasta. Ensimmäisessä kerrottiin sekä oopperan perustamisesta että kruunajaisseremoniasta joka oli kehystetty teatteriksi. En ollut painanut mieleen sitä, että Kustaa teetti (tms) kaksi varhaista tuotantoa kaimoistaan eli Kustaa Vaasasta ja Kustaa II Adolfista.

Toisessa huoneessa käsiteltiin Kustaa III:n turnamentteja ja karuselleja, jotka liittyvät myös historiakulttuuriin. Teema oli tuttu mutta yllätti se kuinka monta tällaista näytäntöä järjestettiin. Ilmeisesti en siis ollut lukenut huolella  Liisa Kunnaksen artikkelia. Mieleen tuli myös podcast När Gustaf III råkade arrangera Fyre Festival 1785, jossa kerrottiin epäonnistuneista järjestelyistä. Niistä en löytänyt sanaakaan näyttelyteksteistä. 

Kolmannessa huoneessa pääosassa olivat oopperan ja baletin esiintyjät. Sekä muotokuvin että asuin.

Neljännessä huoneessa esiteltiin lisää teatterissa käytettyjä roolipukuja, joiden olin kuvitellut olevan näyttelyn pääasia. Samaan saatiin ympättyä naamiaiset eli Kustaa III:n kuolema. Täydennystä saatiin esittelemällä juhlapukuja, joilla ehkä olisi voitu käydä oopperassakin. 

Reissun yhdeksi teemaksi muodostunut Makalös, myöh. Arsenal oli täällä teatteri, joka paloi 1825.