1844: Kuopion lukio vihittiin

Kuopio Pehr Adolf Kruskopf ikuistamana noin 1845-1852
Wikimedia

Maamiehen ystävä 31.8.1844:

Koulu korkia vihitty Savon kansan kaupungissa 24:tenä päiv. Elokuussa 1844. 

Onpa ollut oiva miesi / Ruotsin Gustavi Kuningas, / Joka käski kaupunkia, /  Tähän rannalle raketa, / Jota Kuopioks kutumme / Savon kansan kaupungiksi. 

Mistäs oisi onnen juuri, / Saatu suurempi Savolle, / Mistä sais Savon asujat, / Riemun aikoja alulle / Paremmin kun Kuopiossa, / Oman kansan kaupungissa? / Kyllä pellon pehmitellä / Savon ukkoset osaavat, / Korvet muokata kovasti / Niittumaiksi mainioiksi, / Josta leipämme leviipi / Eväs värkit vahvistuupi; / Vaan ei tunne tuosta vielä / Ihan kylliksi iloa, / Mutta riemun rinnasamme / Tuosta tunnemme totisen / Kuin me näämme Kuopiosta, / Oman Kansan Kaupungista / Valon kirkkaat kipinät / Sulosesti suihkuaavan, / Jotka polttavat povessa / Veren kylmän kuumentavat, / Että sytyypi sydämmet / Koko kaiken kansakunnan / Ilon tundohon ihanan. 

Mistä saisin nyt sanoja / Syvempiä, syytä myöten / Ilmottaakseni iloa / Tätä kuin nyt Kuopiolle / Tänä päivänä tapahtui! 

Ah jos oisi luoja luonut / Mulle kielen kerkiämmän / Millä oikein nyt osaisin / Iloamme ilmotella, / Meiän, kaiken kansakunnan, / Savon ankarat asujat! / Voi jos oisi Väinämöinen / Ukko entinen elossa / Kyllä sitte kuulisitta / Hyvät Herrat! sen helinän / Kuinka kaikki kansakunta / Tässä suuressa Savossa / Ilon tunteepi ihanan, / Riemun kanssa rinnassansa, / Kuin on suonut suuri Luoja / Kunniata Kuopiolle, / Että ompi oppi huone / Koulu korkia vihitty. / Tosin, antaakin asia / Tänä iltana iloita. / Kyllä ompi korkiasta / Tämä arvosta asia. / Koska kuuluu Keisarimme, / Majesteetti mainiompi, / Taas nyt armossa asetti, / Uuden Koulun Kuopjohon. / Koulun joka korkiampi / Ompi entist' etevämpi. / Tästä säännöstä samasta, / Käskystänsä korkiasta, / Ompi Herra hengellinen / Piispa tullut Porvohosta, / Jolta oli johdatettu / Paljon muita Pappiloita / Magisteria mokomia / Opistosta oppineita. 

Voi jos antasi ajuni, / Järki köyhä kerkiäisi, / Saaha suuhuni sanoja, / Suomen pulskia puheita, / Miten mielessäin menisi / Luonnossani lainehtisi / Siitä Juhlasta jutella, / Sekä ihmisten ilosta, / Jotka koulun Kuopiossa / Tänäpäivänä perusti. 

Ensin kuparit kumisi / Kimakasti kirkon kellot, / Jotka saattevat sanoman, / Juhlan julkisen julisti. / Urku alko uudet äänet, / Pillit kiistasa kimota, / Että helty Herran huone, / Kivi muurit kyyneleihin, / Siitä ihmisten ilosta, / Riemun toivosta totisen. 

Muuri joka myöskin muisti / Sekä muille muistutteli, / Kuinka murheessa murisi, / Muurin kanssa kansakunta, / Muurin ollessa alulla / Tekehellä temppeliksi, / Koska paukkuvat kovasti / Vihan nuolet viereksellen, / Kuin ol' sota Suomen maalla, / Valtakuntien välillä. 

Näitä muuri muistellessa, / Syystä helty Herran huone / Rauhan pauhusta pakahtu, / Siitä ihmisten ilosta, / Kuin nyt ompi Kuopiossa, / Riemun tuntohon totisen. 

Eikös sitte aine ollut / Tässä ihmisten iloita, / Jotka näitä nyt näkivät, / Kuulla saivat Kuopiossa? / Niin kuin armas aamu rusko / Näytti kaikki kaunihilta, / Tämä toimitus totinen, / Koulun korkian vihintä. 

Tässä Pispa Porvohosta, / Oli Herra hengellinen, / Jolle Keisar kunniaksi / Armossansa antanunna / Opin merkiksi metallit, / Kannettavaks kaulassansa, / Sekä rindahan riddarit / Tähdet kullasta, komeat. / Paljon myöskin muita kanssaa, / Oli täällä, oppineita / Valistuksen valvojita, / Kuuluisia Kuopiossa. 

Näitä täällä nähdessänsä / Savon asujat sanovat: / "Sydämmessämme sytööpi / Tämä toivotus totinen: / Että soisi suuri Luoja, / Herra armosta avara / Ijän pitkän Keisarille! / Osaksensa onnen suuren! / Että riemu ruskettaisi / Palveljainsakin povessa / Josta kaikki kansakunta / Soisi eleä iloiten. 

Suokoon luoja sinnausta / Koulun korkian osaksi! / Onnea Opettajille! / Yltä kyllä ymmärrystä! / Teille, vielä viimeseksi / Oppivaiset! onnellista / Hartautta ja halua / Totisesti toivotamme, / Että kaikki kasvasitte / Isän maallenne iloksi!" 

Henr. Hannikainen.

Veikkaan, mutten tiedä, että runon kirjoittanut Henrik Hannikainen on Pietari Hannikaisen veli ja P. J. Hannikaisen lukkari-isä. 

Muuta vuodelta 1844:

• Turkulainen sisäoppilaitos tytöille
• Kamariurkujen varhaiset valmistajat maassamme
• Kuka oli Severin Falkman?
• Keisarin Suomeen antamia mitaleita 1843-44
• Hesperian puistossa 1844-1847
• A. Liukkosen Ajanjuoksu- ja elämänrakennuksen mukaan "V. 1844 helmikuussa oli niin kova pakkainen, että elävähopia jäätyi ja lintuja kuoli. Kevät oli kaunis; mutta Juhannuksen aikana alkoi sade, jota kesti syksyyn asti. Sitte saatiin niin huono vuosi, ettei tullut paljon enempää kuin 1 kappa rukiita kuhilaalta (22:sta sitomasta) ja nekin huonoja, etteivät tahtoneet leipänä koossa pysyä, vaan tahtoivat uuniin mureta. "