Virtuaalikonffa VII Ruotsin 1700-luvusta

Tammikuun tutkimusputken jälkeen oli hyvä pysähtyä hetkeksi kuuntelemaan muiden näkemyksiä. (Aiemmat vastaavat koosteet: I, II, III, IV, V, VI)

Aluksi Ivan Klaesson antoi peruskatsauksen ruotujakolaitokseen ja elämään sotilaana 1700-luvun alussa. En tiennyt, että ratsumiesten hevosia ei saanut käyttää maataloustöissä. Ihan järkeenkäypää kyllä.

Lyhyempi esittely Pohjanlahden rannan 1600-luvun kappelista, joka koristemaalattiin 1719, oli mielenkiintoinen, sillä seinällä on ikäportaat. Pitää tarkistaa väikkärin käsiksestä, milloin väitin tämän vertauskuvan tulleen Ruotsiin. Maalaukset ovat myös hyvä muistutus siitä, että 1700-luvun kirkot eivät olleet simppeleitä, jos koristeluun oli resurssit.

Ajallisesti järjestetyssä ohjelmassa kuulimme seuraavaksi Simon Sorgenfrein esityksen Linnén Lapin matkasta. Sitten oli aika palata sotaisiin aiheisiin ja Sofia Gustafsson puhui Suomenlinnan rakentamisesta.

Seurasi hieman toistoa aiemmasta virtuaalikonffasta, kun ensin Carl Frängsmyr selitti 1700-luvun käsityksiä ilmaston ja kansanluonteen yhteydestä ja Susanna Scherman kaakeliuuneja. Scherman mainitsi Lovisa Ulrican Tukholman linnaan vaatiman kaakeliuunit, joten sopivasti seuraavaksi Merit Laine puhui hänestä ja miehestään, kuningas Adolf Fredrikistä. Molemmat olivat luonnonnäytteiden kerääjiä, joten he vilahtivat Hanna Hodacsin esityksessä Habegär och samlarmani – den naturaliehistoriska marknadsplatsen. Hodacs keskittyi 1700-lukuun, mutta Clive Aslet antoi keräilyyn laajemman historian. Siihen liittyi kasvien käyttö lääkkeinä, joten loppuun sopi lyhyt katsaus apteekkari ja kemisti Carl Wilhelm Scheelen elämään. 

Sitten hypättiin vuoteen 1772. Jonas Nordin selosti Kustaa III:n vallankumouksen tapahtumakulun ja Dominik Collet yhdisti siihen 1770-luvun alun katovuodet, joista seuranneen nälän Kustaa III pääsi työntämään aatelin syyksi. 

Kustaa III tuki Fredrik af Chapmania, jonka kokoelmiin kuuluneita kiinalaisia tauluja selostivat Kerstin Barup & Mats Edström. Kiina-kuvasta laajemmin puhui Magnus Olausson.

Lopuksi kuljettiin 1700-lopun Tukholmassa, jossa Tobias Olsson kertoi väitöskirjansa tuloksia. Maininnan puhtaanpidon realiteeteista olivat hyvää vastapainoa viime vuonna kuunnellulle Christopher O'Reganin jankutukselle Tukholman erinomaisesta puhtaudesta. Miehen videot tulivat mieleen myös vallankumouksesta puhuttaessa, sillä tulkinnat olivat inan erilaisia kuin O'Reganin.