Kansallisarkiston joulukalenterin 12. luukussa oli "Tutkijasaliasiakkaita joulukuussa 1889. Nykyinen päärakennuksemme Helsingin Rauhankadulla valmistui vasta seuraavan vuoden lokakuussa. Sitä ennen silloisen Valtionarkiston tilat sijaitsivat senaatin rakennuksessa (nyk. Valtioneuvostonlinna Senaatintorin laidalla)." Mielenkiintoni herätti isänsä puolesta Karjalan 1500-luvun tilejä tarkastellut neiti Lagus. Niinpä oli pettymys, että tammikuun Tieteiden yön Kansallisarkiston ohjelmasta peruuntui Maria Kallio-Hirvosen esitys "Kaiken takana on nainen. Mitä tutkijasalin luettelot kertovat tutkimuksesta 1800-luvun lopussa?"
Sittemmin alkoi avoimen yliopiston kurssi, joka sai tarttumaan Helsingin tilastollisiin vuosikirjoihin. Joihin oli kuukausitasolle kirjattu Valtionarkiston kävijät jaettuna kahteen ryhmään: tutkijain käynnit ja muut käynnit. Jälkimmäiset olivat "Sellaisten henkilöiden käyntejä, jotka ovat lyhyemmän ajan käyttäneet asiakirjoja arkistossa tai sieltä pyytäneet tietoja". Iltani iloksi naputtelin vuosien 1901-1925 luvut taulukkoon.
Mielenkiintoisin muutos valitettavasti ajoittuu aivan aikasarjan loppuun, mutta ei houkutellut lisäaskarteluun. Trendin selventämiseksi vielä vuosittaiset luvut.
Dippi vuonna 1915 selittyy sodalla: "Tutkijain sali oli suljettuna elok. 1914-syysk. 1915; seuraavana sota-aikana oli arkisto vain osaksi käytettävänä." Vuoden 1918 sodan aikana arkiston kävijäluvut olivat kuitenkin nollilla vain helmikuussa ja maaliskuussa.
Tutkijoiden lempparikuukausi oli marraskuu ja kesällä oli monilla parempaakin tekemistä.
Aikaisempia Kansallisarkiston kävijälukujen tarkastelujani:
.png)
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti