keskiviikko 22. joulukuuta 2021

Täydennysosia

Ote Signe Branderin valokuvasta 1906
HKM CC BY

1) Kootessani mainintoja Kampin kallioista en älynnyt hakea kuva-aineistoa, mutta sitä tuli sittemmin esiin, joten esillä yllä.

2) Kun lainasin Maamiehen ystävän opastusta sanomalehden tilaukseen vuonna 1851 jätin tarkoituksellisesti pätkän, joka täydensi vanhaa katsaustani Kun sanomalehden liitteenä jaettiin romaani. Kirjoittaja vuonna 1851 kommentoi tätä tapaa kriittiseen sävyyn:

Suomettarelle erittäin sopii tässä saman tien muistuttaa, että se olisi parasta, jos se tulevana vuonna tulisi ilman lisälehdettä, sillä nyt se lisälehtinensä on kovin kallis. Sen lisälehti on kokonaista kirjaa ja loppuneeko tasan vuoden lopullakaan. Postirahoinensa tulee semmoisen kirjan paljaat lehdet maksamaan puoli viidettä kopeekkaa hopeassa kukin arkki, ja, nivomisen maksettua, nousee semmoisen kirjan hintaa arkin päälle kuusikin kopeikkaa. Parempihan se sitte on, että semmoinen kirja ostetaan kirjapuodista valmiina, niin sitte ovat lehdet siinä tuhrautumattomina ja kaikki tallella, kannet ovat hyvät ja hninta kuitenkin huokeampi.

Jotakin tahoa käytäntö kuitenkin palveli, sillä se jatkui vielä puoli vuosisataa. Mutta mitäköhän kirjaa Suomettaren tilaajat saivat vuonna 1850? Kansalliskirjaston digitoinneista se ei selviä, sillä lisälehtiä ei ole tallennettu samaan paikkaan kuin varsinaiset lehdet. 

Lehden tilaukseen saattoi kuulua myös "lahjoja", kuten Lördagsqvallens Jul- och teater-kalender, joka Kansalliskirjaston digiympäristössä näyttää täysin erilliseltä nimikkeeltä.

3) Vieläköhän joku ajattelee, etteivät naiset toimineet opettajina ennen 1800-luvun loppupuolta? Viimeisin vastaesimerkki tuli eteen Frans Michael Franzénin (s. 1772) omaelämäkerrallisissa muistelmissa (Suomentaneet Kai Kaila ja Eva Vaahtera, osa Atte Kalajoen kirjaa Franzénin matkassa. Kotona ja maailmalla. Oulu-seura r.y. 1990)

"Ensimmäisenä opettajanani toimi muuan vanha postimestarin leski. Opettaessaan lapsia lukemaan hän välillä kertoi heille kauheista kokemuksista, joita hän oli joutunut kestämään suuren Venäjän sodan aikana" (s. 127)

Postimestarin leski Oulussa ei tietenkään ollut välttämättä Oulun postimestarin leski. Heihinkin rajautuen on kuitenkin tarjolla yksi vahva vaihtoehto (Lähteenä Otto Mauritz Kugelbergin Postmästare i Sverige och Finland från äldre till närvarande tid : biografiska anteckningar, sillä olen liian laiska lähteäkseni lukemaan Grapea kirjastoon.).  Vuonna 1767 kuolleen postimestari Johan Wacklinin leskeksi jäi Maria Ansenius, joka oli syntynyt 1715 ja kuoli vasta 4.12.1793. Mutta olisiko hänellä ollut muistoja "suuresta" Venäjän sodasta, joka yleensä viittaa suureen Pohjan sotaan?

Ainakin Maria Ansenius Veikko Perttusen puhtaaksikirjoittamien rippikirjojen mukaan asui Oulussa.

4) Kun mietin kysymystä Kenen nimiin 1700-luvun väitöskirjat? heräsi tietenkin kysymys siitä, mitä järkeä koko systeemissä oli. Tätä ihmetteli myös aikalaiset, tai ainakin Johan Henrik Kellgren, jolta poimin talteen lainauksen - ilman lähdetietoja ("jonkun kirjan sivulta 135, todnäk se yksi vanha, joka oli ikuisuuden lainassa")

"Hvartil tjenar det, at utgifva Disputationer, då man nästan altid är försäkrad, at en annan är Auctor, än den som derföre är titulerad? Då en god och en oduglig äro lika gällande til at förskaffa den därmed påsyftade hedren? - Hvartil tjenar, at i Academien ventilera dessa Disputationer, då hvar och en förut vet, at Auctor och des Präses omöjligen kunna fela, och då en Opponens, som ej medger det, löper fara at ej blifva buden på Calaset?"

(Kiitos nykyajan varsinaiseksi lähteeksi voin kertoa Stockholmspostenin numeron 28.4.1779.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti