keskiviikko 3. helmikuuta 2021

Miksi saan itseäni kutsua? Nyt?

Pxhere
Saatuani jatko-opinto-oikeuden lokakuun lopulla 2019 kirjoitin lyhyesti uuteen asemaan liittyvästä nimityssekasotkusta jatko-opiskelija/tohtorikoulutettava/väitöskirjatutkija (jatkossa j/t/v). Sittemmin aihe on tainnut nousta somekuplassani pinnalle pariinkin kertaan, mutta omat terminologiahaasteeni ovat olleet toisaalla. Eli ihmetellessä, että "jos aiemmin henkilöstölle (johon kuulun) tarkoitettu virtuaalikahvitauko on nyt tiedotteessa henkilökunnalle (johon en kuulu), tarkoittaako tämä uudelleen rajausta vai sitä, että viestintäharjoittelija ei ymmärtänyt, että sanoilla on eri merkitys"? Tai "tarkoittaako tässä tiedotteessa apurahatutkija kaatoluokkaa "ei yliopiston palkkalistoilla" vai apurahasopimuksen yliopiston kanssa tehnyttä"?

Mutta toissapäivänä j/t/v-kysymys tuli ajankohtaiseksi uudella tavalla, kun Opinahjo ilmoitti ulkoisellakin tiedotteella, että "yliopiston hallitus on hyväksynyt tohtorikoulutettava-nimikkeen muuttamisen väitöskirjatutkija-nimikkeeksi. Uusi nimike astuu voimaan 1.3. ja se koskee työsuhteisia nimikkeitä." Mihin totesin FB:ssä:

Jee, huhuttu muutos tehty Opinahjossa. Nyt jatko-opiskelijat, joilla _on työsuhde_, ovat väitöskirjatutkijoita. Kyseessä siis työnimike. Siitä, mitä olioita työsuhteettomat apurahalliset tai apurahattomat ovat, ei tiedotteessa ollut sanaakaan, vaikka luulisi olevan selvää, että porukkaa kiinnostaa tämä(kin). "Hallitus näkee tärkeänä, että nimike tukee tohtoriksi valmistuvan tulevaa työuraa siten, että väitöskirjan tekemiseen käytetty aika tulkitaan tutkimustyöksi. " Ja tunnetusti vain palkallinen toiminta on _työtä_. Kauan eläköön rajanveto! Nimimerkillä "Sanonko paljonko tohtori_koulutusta_ olen tänä vuonna saanut ja mistä aiheesta?"

Minulla ei ole mitään vastaan sitä, että yliopistolta palkkaa saavat väitöskirjatutkijat saavat palkkakuittiinsa, oveensa ja herra-ties-minne salonkikelpoisen tittelin. Mutta kun en kyseiseen ryhmään kuulu, niin heräsi kysymys, että mikäs minä nyt saan olla. Ryhmäpiiskuri valittaa siitä, että käytän blogiteksteissä sanaa jatko-opiskelija eikä olisi tyytyväisempi tohtorikoulutettavastakaan. Jos maaliskuun alusta väitöskirjatutkija Opinahjossa tarkoittaa työsuhdetta, niin enhän minä valehtelemaan voi ruveta? Insinöörikoulutuksella varustettuna en voi hyväksyä sitä, että yhdellä sanalla tarkoitetaan kahta eri asiaa. Eli humanistiseen sivistykseen on vielä matkaa.

Saa nähdä miten nopeasti asia ratkeaa. Lähetin (tietenkin) kyselyn ja sain kuulla, että "muiden kuin työsuhteessa väitöskirjaansa tekevien henkilöryhmien nimikesuosituksia" aletaan piakkoin neuvotella. Ehkä odotellessa olen "muuten kuin työsuhteessa väitöskirjaa tekevä henkilö"? Jääkö tulkinnanvaraa? Riittääkö merkit ilmoittautumislomakkeissa, joissa titteliä ensisijaisesti tarvitsen?

Miten on muualla? "Helsingissä tämä oli ainakin aiemmin absurdisti niin, että työsuhteisten nimike oli nimenomaan tuo todella kökkö tohtorikoulutettava, ja oli epäselvää, sopiko ei-työsuhteisten käyttää sitä, joten he saattoivat sitten rauhassa kutsua itseään esim. fiksusti väitöskirjatutkijoiksi." Tampereella oli toisinpäin eli työsuhteiset olivat väitöskirjatutkijoita ja muut tohtorikoulutettavia. Itä-Suomen yliopistossa (ainakin yhdessä tiedekunnassa) "Väitöskirjaa työsuhteessa yliopistoon tekevät ovat meillä virallisesti nuorempia tutkijoita (joskus tilanteesta riippuen myös projektitutkija). Jatko-opintoja tekevät on jatko-opiskelijoita. Puheissa voi toki vilahdella muitakin sanoja." Särkeekö jo päätä? Tuntuuko, että yliopistojen resurssit laitetaan hyödylliseen johtamistyöhön? Että akateemisesti koulutetut ovat ymmärtäneet käsitteiden määrittelyn ja selkeyden olennaisuuden?

Selvää on, että oleellista/olennaisinta on erotus, joten täytynee olla vain kiitollinen, etten tykästynyt väitöskirjatutkijaan tittelinä. Ja vaikka ryhmäpiiskuri ottaisi käyttöön kovat aseet, en oikeasti jaksa välittää. Liian vanha ja väsynyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti