Virtuaalisesti viidessä Tukholman museossa

Koronan takia jäi väliin kaksi alkuvuodesta ostettua päiväristeilyä Tukholmaan. Kävelyä Östermalmilla ei korvaa mikään, mutta olen pitänyt silmät auki sikäläisen museomateriaalin suhteen.

Melko tuoreeltaan katsoin kaupunginmuseon kahvipaussit, joissa vietettiin vaihtelevan mittainen aika museon tiloissa. Alunperin livenä FB:ssä jaettu tuotanto on kevyt, mutta puhujat asiansa osaavia. Vaikka olin mielestäni kiertänyt museon huolella kahdella käynnilläni toukokuussa ja joulukuussa, näissä tuli esiin ihan uutta tietoa. Nyt olisi kiva päästä takaisin tarkistamaan kyltit. Luinko ne todella näin huonosti?

Kierroksen alusta eli yhteisen historiamme ajalta on koettavissa (bara på svenska) seuraavat. Livefika hos Änkan Bökman, jonka mies oli mukana Kustaa Vaasan salamurhahankkeessa, josta minulla ei ollut mitään muistijälkeä. Livefika på Ryssgården kertoo museon paikalla 1600- ja 1700-luvulla olleesta venäläisten kauppapaikasta. Perusasiat siitä olin toki saanut huoneesta irti, mutta 20 minuutin selostuksesta, jossa esim. katsottiin yksityiskohtia kuvista, sain huomattavasti enemmän kuin itse museosta, mikä pisti suoraan sanoen vihaksi. Eikö vastaavaa voisi jakaa kävijöille ääniopastuksena? 

Englanniksi tekstitetty Kopparmatte esittelee Suurtorilla häpeäpaalun päällä seisseen patsaan, jonka ohi olen kävellyt mitään huomaamatta. Livefika vid Palatset Makalös selittää pikkuhuonetta, josta en siitäkään en paikan päällä hirvittävästi oppinut. Onneksi 1700-luvusta kertova Livefika på Skeppsbron tuntui tutummalta, ettei tarvinnut alkaa epäillä järkeään.

Kaupunginmuseon toinen osa on Medeltidsmuseet, jossa kävin joulukuussa vaihtuvan näyttelyn takia. Siellä koronakauden videosisältö on säilötty Facebookiin soittolistaksi. Tuorein video esittelee juuri avattua näyttelyä Tukholman verikylvystä 500 vuotta sitten.

Kahdeksassa videossa ei olla paljoakaan itse museossa vaan useimmiten kaupungilla. Videoista selvisi, että en ole koskaan edes nähnyt vanhan kaupungin kapeinta kujaa! Ilmiselvästi kannattaisi hakeutua asiatuntevalle kaupunkiopastukselle. Pieniin kyltteihin seinissäkin voisi kiinnittää enemmän huomiota.

Pyövelipätkästä opin, että naisten kuolemantuomiot keskiajalla pantiin toimeen elävältä hautaamalla. Miten tämä on voinut mennä minulta ohi? Mestausmetodin tunnen vain Tobolskista, jossa se oli käytössä vielä 1710-luvulla. 

 

Joulukuussa toinen pääkohteeni oli Livrustkammaren, jonka uusittu asu ei minua suuremmin miellyttänyt. Sveriges Utbildningsradion verkkosivuilla julkastu sarja Bling-bling, mord och storstilad prakt. Berättelser kring föremål i Livrustkammarens samlingar sen sijaan osoittautui jossain määrin antoisaksi. (Videoihin on saatavilla ruotsinkielinen tekstitys.) Sarjan nimi pitää ottaa kirjaimellisesti: esineistä itsestään puhuttiin huomattavasti vähemmän kuin niiden historiallisesta kontekstista. Eli olivat lähinnä kuvitusta. Eniten tietoa esineistä oli 1500-luvun haarniskoista pätkässä Furstemakt och rustningsprakt.

Näköjään UR:n sivuilla on myös sarjat Historiska bakom stängda dörrar. Berättelser från Historiska museets samlingar ja Armémuseum bakom stängda dörrar. Föreläsningar som anknyter till Armémuseets utställningar, jotka eivät tulleet esiin historia-aluetta selaamalla. Historiska museetin videoita en kaikkia ole ehtinyt katsoa, mutta testasin koomikon keskiaikaisen. Ehkä en menettänyt paljoa, kun en päässyt kierrokselleen, joita vedettiin taannoin. Jälkimmäisestä (enimmäkseen) kuuntelin Narva-näyttelyssä kuvatun pätkän Fanor på liv och död. Vaikka kyseisessä näyttelyssä paljon opinkin, jäi käsittämättä yhteys alkuhuoneen epävarman tiedonsiirron ja sotasaaliin esittelyn välillä. Paraati oli (jokseenkin) kiistaton tapa todistaa, että vihollinen oli (kertaalleen) voitettu.