Kallio 1880-luvulla

Eläintarhan huvilassa lapsena asunut Y. Weilin kertoo tekstissään Muistelmia Helsingistä vuosilta 1885-1888 (Finlandia 1924 s. 72-89) naapurustosta, jonka kartta yllä on vuodelta 1862. Siihen on merkitty selvästi tulli Siltasaaresta tulevan sillan päähän.

Siinä oli kaksi puomia, josta toinen oli Söörnäisistä ja toinen Eläintarhasta tulijoille. Tullimaksu hevosesta kuormineen oli 4 penniä. Töölössä oli myös tulli, mutta maksu siellä oli 5 penniä, josta se sai nimekseen »Viidenpennintulli», jota nimeä sama paikka vielä nykyäänkin pitää.

Silloin oli nykyinen Hakasalmentori — merta. Siltasaari oli todella saari, sillä sinne oli mentävä Pikkusillan yli. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että sen alta soudettiin suurellakin veneellä Pohjoissatamaan, sillä niin hyvin se on nyt täytetty maalla, ettei luulisi niin lyhyen ajan kuin 35 vuoden aikana sellaista mahdolliseksi.

Tullista lähtevän Hämeentien varrella

oli hieman oikealla J. D. Stenbergin konepaja. Sitten oli samoin oikealla talo, jonka Alli Trygg juuri silloin oli vuokrannut ja nimittänyt »Kansantaloksi». Siellä hän piti sekä ruokalaa että iltaisin raittiusesitelmiä. Yritys ei tainnut kannattaa, koska hän sen pian lopetti.

Edelleen oikealle oli Osbergin kone —nykyisen Kone- ja Silta O. Y. —ja sen jälkeen jonkun matkan päässä Andstenin kaakelitehdas. Muutamia puurakennuksia oli siellä täällä, ennenkuin oikealle vievä tie näytti, missä Söörnäisten vankila oli. Vankilan takana aivan erikoisen kauniilla ja idyllisellä paikalla oli vankilan pastorin asumus. 

Kartan sana Berghäll jäi otteen ulkopuolelle, isoksi alueeksi Eläintarhan huviloihin vievän tien pohjoispuolelle. Weilinin mukaan

Kallion kaupunginosaa ei silloin ollut lainkaan olemassa, sillä suuri osa siitä oli vuokrattu herra Hernbergille, Alarik Hernbergin isälle. Hänellä oli siellä kaksikerroksinen huvila, joka näkyi etäälle Unioninkadulle saakka. Sama huvila on vielä olemassa, vaikka sen nykyään piirittävät suuret kivitalot.

Kun huvila oli olemassa 1924 luulisi siitä olevan valokuva ja muutakin tietoa verkossa, mutta hakuni olivat tuloksettomia.

Alarik Hernbergin isä oli kielenkääntäjä Robert Nikolai Hernberg. Hänen tyttärensä Gertrud Helena meni naimisiin Karl Alfred Branderin (vsta 1906 Paloheimo) kanssa. Blogissa Tsaarin Helsinki Uudesta Suomettaresta 1907 lainatussa Kallion kuvauksessa huvila kuuluu hänelle. Kaiun alueella?

Osoitekalenterissa 1890 leskirouva Amanda Hertzbergillä on hallussa oli sekä "villaområde i Sörnäs, C" että Viidennen linjan 10-12. Osoitekalenterissa 1895 Alarik Hernbergillä on Viidenneltä linjalta numerot 12-16 ja seuraavana vuonna K. A. Brander ilmoittaa osoitteekseen "Bärghäll 12, 5:e linj". Helsinki ennen -sivuston karttakohdistuksella huvilan näkyminen Viidennen linjan numeron 12 kohdalta Unioninkadulle ei tunnu mahdottomalta.

Weilin jatkaa

Jonkun verran länteen oli Renlundin petroolimakasiini ja siitä vielä hiukkasen matkaa mökki nimeltään Ketunpesä. Siellä asui vanha suutari, joka huvikseen oli teettänyt pihamaalleen suuren kiikun, jonka luona sunnuntaisin tapasi joukon väkeä kiikkumassa. Kukin koetteli taitoaan kiikkua kokonaan akselin ympäri ja useimmat siinä onnistuivatkin. Muita rakennuksia ei silloin ollut Kalliossa. 

Suunnilleen Kolmannen linjan kohdalle on Helsinki ennen -sivuston 1800-äluvun kartassa merkitty ampumarata. Weilin kertoo, että

n.s. Josafatinlaaksossa — nykyään Helsinginkatu — oli Helsingin Ampumaklubin paviljonki, joka muistaakseni 1888 revittiin ja jonka sijalle rakennettiin pyöröhirsistä norjalaiseen tapaan rakennettu komea uusi koti yllämainitulle klubille. Olin siellä hyvin usein ja muistan m.m. sen pomomiesten joukossa olleen insinööri Wadénin sekä senaattori Fellmanin. Ampujia oli paljon, mutta paras kaikista oli opettaja Kunelius, joka muutama vuosi paviljongin rakentamisen jälkeen kuoli.

P. S. Weilinin muistelmat saman ajan Siltasaaresta lainasin aiempaan blogipätkään kuin myös tekstin Eläintarhan huviloista.