Helmi omasta näkökulmastani oli Fiskarsin museon opastus, joka tarjosi huomattavasti lisää tietoa viime kesän käyntiin. Miksi tästä ei mainittu museon kassalla? Museovieraita oli niin vähän, että olisin ihan hyvin voinut kuunnella tämän kännykästä muita häiritsemättä. Ja kauniina (joskin tuskaisen kuumana) kesäpäivänä olisin myös voinut innostua 2 km reitistä, jonka luvataan tarjoavan "uudenlaisen näkökulman ruukista sekä sen elämästä". Ehkä en olisi innostunut Fiskarsin myllyn tarinasta, mutta mistä sitä tietää.
Yliopistomuseossa olen muutamia kertoja käynyt, mutta en ole huomannut tyrkytystä mobiilioppaaseen, joka näyttää tarjoavan joistain esineistä mielenkiintoistakin tietoa. Pitänee tarkistaa ja testata paikan päällä.
Varkauden museossa Suomen kiertueellani vastaanottanut puhelias henkilö mainitsi (syystä, jota muista en) arkkitehdit Valter ja Ivar Thomé, mutta ei (parhaan muistini mukaan) töitänsä esittelevää kävelykierrosta oppaineen. Eikä aikatasoja sekoittavaa savolaisjaaritusta, joka oli siinä määrin viihdyttävä, että kuuntelin sen kokonaan ja opin Varkauden historiasta enemmän kuin paikan päällä.
Ainakin virtuaalisessa kotikäytössä ääneen puhuttu tekee kauppansa paremmin kuin teksti, joten verestin muistojani diakonissalaitoksen vierailusta vuonna 2011 mielummin kuuntelemalla 14 tarinaa (också 14 historier) kuin tutustumalla Alppikatu 2:een. Myöskään Karkkilan valimomuseon tarinat eivät täten houkutelleet, mutta vilaisin ja ne tosiaan olivat tarinoita. Joita useimpia en käynniltäni museoon muista. Kauniin lieden sentään.
Karkkilasta puheen ollen, siellä näyttää olevan käymättä ulkomuseoalue, joka kertoo ruukkilaisten kotioloista ja asumiskulttuurista 1850 - 1990-luvuilla. Jos muistan poiketa, muistanko mobiilioppaan?
Siidan opas on tieteellisesti todistetusti kävijöille näkyvissä. Muistan viime syksyn luennolta hyvin selvästi Eerika Koskinen-Koiviston selostuksen siitä, miten Siidassa ei sota ollut mitenkään esillä, mutta ulkomuseon alueelta löytyi QR-koodi, joka avasi verkkosivun (sama tekstinä ks. Suzie Thomas & Eerika Koskinen-Koivisto "Ghosts in the background" and "The price of the war". Representations of the Lapland War in Finnish museums (Nordisk museologi 2016, s.60-77))
Kävijöille tuskin tyrkytetään oppaita kauan sitten purettuihin näyttelyihin, mutta hienoa, että Kansalliskirjasto on jättänyt näkyville tekstiäkin sisältävät kirjaseikkailut ja Brummerianan. Mutta sisältö voisi tavoittaa laajemman yleisön muokattuna yhdeksi dokumentiksi julkaisuarkistoon, jossa siihen haut tarttuisivat.
Informatiivisia oppaita olivat myös kivikaudestakin kertova Nurmijärven luonto ja historia lähellämme, Saarijärven kivikauden kylän opastukset, Lahden torikaivauksen poiminnat sekä Vili Pehkosen Pieksämäen kotiseutumuseolle lahjoittaman rahakokoelman esittely. Wähälasten Uusikaupungista opin, että "Uudenkaupungin murteessa vähälapsi tarkoittaa nuorta lasta. Perheen nuorimmainen poika on siis "vähäpoik""
Ensi kesän retkisuunnitelmien kannalta Raision vaskipolku houkutteli, kunnes huomasin, ettei sen kartta ainakaan selaimessani toiminut. (Alustassa on epästabiliteettia, monet oppaatkin vaativat useamman klikkauksen avautuakseen.) Liedon Vanhalinnasta sai puhuvasta selostuksesta niin hyvän kuvan, ettei tarvetta paikan päälle menoon tunnu olevan. Vantaan historialliset jokikävelyt palauttivat mieleen, että nämä piti Petter Sund -projektin osana tehdä, mutta jäivät sitten kuitenkin tekemättä.
Niin, ja yksi pääkaupunkiseudun museo lupaa "pienen palkinnon" oman opastavan tietokilpailunsa suorittajalle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti