Jo pari vuotta Turun akatemiassa opiskellut Erik Wallenius palasi kaupunkiin vanhempiensa luota maaliskuussa 1796 ja aloitti uuden tilikirjan. Mahdollisesti ensimmäisensä, sillä se on ainakin varhaisin säilynyt sarjassa, joka kanteen tehdyn lyijykynämerkinnän mukaan on joku piika kiikuttanut yhdessä miekan kanssa yliopistolle. Mitä lie miekalle tapahtunut, tilikirjat ovat nykyään Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmissa signumilla Fö I 38.
Erik ei kuulunut niihin ylioppilaisiin, jotka nälkävyötä kiristäen sinnittelivät kotoa saaduilla kuivilla leivillä. (Olihan isänsä Gabriel Wallenius "Karjalan kuningas".) Kerran Turkuun palatessaan hänellä oli mukanaan niin paljon elintarvikkeita, että joutui maksamaan niistä tullia, mutta useimmiten hän sai mukaansa puhdasta rahaa, jota toimitettiin lisää Turkuun pitkin vuotta. Erik maksoi tällä ruokaylläpidostaan, jonka lisäksi hän osti leipää, voita, korppuja, kahvia (kerran huomauttaen sen kiellon alaisuudesta), sokeria, kotikaljaa, simaa, omenoita, sitruunoita, appelsiineja, alkoholia ynnä muuta. Erikoisimmalta näytti perunoiden ostaminen.
Ulkonäön ylläpitoon meni runsaasti rahaa. Esimerkiksi maaliskuussa 1796 Erik osti hatun, peilin, tupeekamman, hiuspuuteria, vaateharjan, hattunauhoja, kangasta liiveihin, housuihin ja frakkiin. Frakkiin kului osineen ja ompelutöineen lähes 12 riikintaaleria eli yli viidennes kotoa tuodusta 50 riikintaalerista.
Vaikka pukeutumiseensa oli sijoittanutkin, joutui (tai halusi) Erik vuokraamaan mustan takin ollakseen soveliaasti pukeutunut kuninkaan vieraillessa Turun akatemiassa syksyllä 1796. Kuukautta myöhemmin hän osti kuninkaan muotokuvan ja erikseen sille sopivan kehyksen, joka oli kuvaa hieman kalliimpi. Arvatenkin joku (tai jotkut) kauppiaat olivat aavistaneet kuninkaan vierailun synnyttävän halun muistoesineeseen. Vasta syksyllä 1801 Erik sijoitti toiseen taide-esineeseen: omaan siluettikuvaansa.
En tiedä onko näitä tilikirjoja käytetty jo Turun huvielämän lähteenä. Erik kävi ahkerasti konserteissa ja assembleissa, joten jonkinlaista täydennystä näiden frekvenssiin voisi kirjoista kerätä. Musiikin arvostamisesta on myös merkkinä alkuvuodesta 1800 maksettu 12 killinkiä "itävaltalaiselle, jolla erikoinen positiivi". (Kiva laajennus aiemmin keräämilleni tiedoille: Posetiivarit pappiloissa ja muuallakin, Posetiivien paluu)
Erikin uhkapeliin menettämät rahat tuntuvat menevän vaiheissa. Liekö kyse yleisestä muodista, heikoista taidoista alkuvaiheessa vai omasta vaihtelunhalusta? Heinä-elokuussa 1799 hän merkitsi tilikirjaan häviöitä biljardissa, seuraavan vuoden tammikuussa lautapelissä ja vuoden lopussa Boston-korttipelissä, jossa tuli menetyksiä myös alkuvuodesta 1801, ennenkuin toukokuussa alettiin pelata vistiä, joka oli korttipelinä vielä lokakuussa. (Turun biljardisalista olen maininnut vanhassa tekstissä ja korttipeleistä toisessa.)
Yhden Erikin ostoksen voi vieläkin nähdä. 15.6.1801 hän maksoi ilmoituksesta Åbo Tidningiin ja se löytyy 17.6.1801 julkaistusta numerosta. Erik väitti unohtaneensa kenelle oli lainannut kirjansa Domarens pröfning efter Sveriges lag ja pyysi palauttamaan. En muista oliko nimenomaan tämän kirjan ostoa säilyneissä tilikirjoissaan, mutta todettakoon jo luodun kuvan vakavoittamiseksi, että oli niissä kirjaostoksiakin. Ja joitakin mainintoja kerjäläisille annetuista rahoista.
Erikin opiskelijaelämän vaihtumista virkamiesharjoitteluun en tilikirjoissa paria tutkintomaksua lukuunottamatta huomannut. Avioliiton hän solmi vasta vuosikymmeniä myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti