Levänluhdan tutkimuksista kuultua

Eilen pidettiin seminaari Näkökulmia Levänluhdan vesikalmistoon – tutkimusprojektin 2013–2016 tuloksia. Hämärästi muistan Anna Wessmanin kertoneen tutkimuksen aloittamisesta kallojen ääressä Kansallismuseossa - näköjään lokakuussa 2013. Sittemmin oli tehty paljon. Muun muassa niitä hiiliajoituksia, joita tuolloin jäin kaipaamaan.

KotomiCreations, Flickr CC BY-NC 

Wessman alkupuheenvuorossaan totesi nyt niihinkin vedoten, että kalmisto oli ollut käytössä 300-800 jaa. eli huomattavan kauan. Esinelöydöistä informatiivisimmilta vaikutti pronssikattila, joka kertoi mahdollisesta yhteydestä Ruotsin kautta Norjaan, jossa saman tyyppisiä kattiloita on ollut paljon. Myös selkänappisoljen korunappi on Suomessa harvinainen löytö. Hankala sana pitäisi painaa mieleen, sillä muistan millä ihmetyksellä näitä kapistuksia British Museumissa tuijotin. Kuvassa on vielä suhteellisen yksinkertainen malli. Englanniksi näemmä tämä on 'disc-on-bow brooch'.

Jukka Palo kertoi DNA-tutkimuksen haasteista ja kertasi paljon samaa kuin Åsa Larssonin esityksessä syksyllä. Tuloksia hänellä ei ollut vielä esiteltävänä, sillä vertailuanalyysi kovalla työllä ja uusimmalla tekniikalla saaduista näytteistä oli vielä kesken.

Markku Oinonen sivisti minua ja varmaan muutamaa muutakin radiohiiliajoitusten säätämisestä isotooppimäärityksin. Ihmisluun hiilipitoisuus kun riippuu nautitusta ravinnosta. Ja syömistensä puolesta Levänluhtaan haudatut muodostivat selvästi neljä erilaista ryhmää maallisen ja merellisen annin nauttimisen suhteen.

Santeri Vanhanen kertoi Levänlahden ympäristön kartoituksista. Siitepölykairaus kertoi, että vasta kalmiston käytön loppuvaiheessa alueelle tuli viljelykasveja ja varsinainen viljely alkoi keskiajalla. Asutuksesta kalmiston lähellä ei ole löydetty merkkejä.

Kristiina Mannermaa yllätti kertomalla, että lähes kaikki kalmistosta löytyneet eläinten luut ovat keskiajalta tai sitäkin nuorempia. Ainakin 4 hevosta on haudattu tai jätetty paikalle. Mieleen tuli vaarini kertomus hevosen hautaamisesta 1930-luvulla - joku on varmaankin historiallisen ajan perinnetiedosta tehnyt synteesin hevosten käsittelytavoista?

Markku Niskanen selvitti ihmisten luista muodostettuja arvioita sukupuolesta ja ruumiin koosta toistaen monesti, että pienet miehet ovat vaarassa tulla luokitelluiksi naisiksi ja lihaksikkaat sekä isommat naiset miehiksi. Onneksi luissa oli myös sukupuolta yksiselitteisemmin määrittäviä lanneluita, joiden perusteella Levänluhdan vainajista 75% oli naisia. Sukupuolesta riippumatta kalmistoon tuodut vainajat ovat omana aikanaan olleet keskimääräistä eurooppalaista kokoa eivätkä siis erityisen pienikokoisia kuten on joskus arveltu.

Kati Salo oli tarkastellut samoja luita tautien jättämiä jälkiä hakien. Ainoa eroavaisuus hänen väitöskirjaansa varten tutkimiinsa aineistoihin oli epätavallisen yleiset nivelmuutokset. Näitä voi aiheuttaa perintötekijät eli on mahdollista, että vainajista moni oli sukua keskenään.

Viimeiseksi Elisabet Holmqvist kertoi kahdesta metallisesineiden koostumuksen tutkimusmetodista, joista toisessa mittaus tehdään pinnasta ja toisessa on irroitettava näyte. Mittaustuloksissa oli odotettuja eroja. Itse esineissä oli myös huomattavia eroja metallipitoisuuksissa. Kuparia taisi olla kaikissa ja kajoavalla metodilla siitä saatiin määritettyä lyijyn isotooppipitoisuudet, joita voidaan verrata tunnettuihin kuparikaivoksiin. Kuullostaa hyvältä, mutta vertailuarvoja ei ole käytettävissä kuin Keski- ja Etelä-Euroopasta. Lisäksi minulle ja puolestani kysymyksen ääneen esittäneellä heräsi kysymys metallien sekoittumisesta niiden uudelleenkäytössä. Tähän ei saatu selvää vastausta.