Poliisisarja lauantai-illaksi

Tavanomaiset poliisisarjat eivät ole minua pitkään aikaan kiehtoneet, mutta tänään löytyi jotain sopivaa. Ruotsin koulu-tv:n eli UR:n Historiepolisen. Tiukassa formaatissa selvitetään 10 minuutissa 10 identiteettivarasta:

Leif Eriksson,  Heliga Birgitta,  Drottning Margareta, Gustav Vasa, Drottning Kristina, Sophia Elisabet Brenner, Jonas Alströmer, Anders Celsius, Eva Ekeblad, Carl Michael Bellman (Ohjelman tarkoituksesta)

Ohjelmat on tarkoitettu 4-6 -luokkalaisille ja ne on tehty huumorilla. Oma piponi kiristyi vain pari kertaa. Pyhä Birgitta ei tietenkään eläessään ollut "Pyhä Birgitta". Ja näyttivätkö Kalmarin unionin osat tosiaan alla olevan kuvan mukaisilta? Mieleen tulee pari muutosehdotusta.

Hirvihavaintoja vuosina 1886 ja 1803

Yksi hyödyllisimmistä kirkkovierailuista kautta aikojen oli se, jossa opas osoitti parvea ylläpitävään pylvääseen kiinnitettyjä hirvensarvia ja kertoi eläimen olleen 1800-luvulla erittäin harvinainen. Jäi mieleen, mutta vaikka luen kuinka monta sanomalehtijuttua erikoisina pidetyistä hirvihavainnoista, en saa päähäni mahtumaan tätä nykytilan ja menneisyyden eroa. Joka oli vallalla vielä vuonna 1886, jolloin aikakauslehti Uljas kertoi numeroissaan 1.5., 8.6. ja 3.7.1886 seuraavat havainnot.

Hirven tappamisesta tuomittiin entinen kaartilainen R. Hupponen, kotoisin Heinjoen kappelista, Muolaan talvikäräjissä, vetämään sakkoa 200 mk. eli varojen puutteessa pidettäväksi vankeudessa vedellä ja leivällä 24 vuorokautta.

Kahdeksan hirveä nähtiin, kuten meille kirjoitetaan, Kymin pitäjässä aivan lähellä Mämmölän kylää tämän kuun 25 p:nä rauhallisesti kävelevän.

Kolme hirveä, kaksi isompaa ja yksi pienempi, on useita kertoja nähty Kurussa Pyydysmäen talon torpan ruispellossa, jossa he useita kertoja päivässä käyvät ruualla. Katsojat sanovat noita paikkakunnallamme harvinaisia eläimiä erittäin kauniiksi ja uljaan näköisiksi.

Hirviä on nähty Toukokuun loppu päivinä Partsinmaan kylässä. Elukat ovat oleskellet kahdessa parvessa, toisessa 6 toisessa 7 kappaletta. Joku viikko sitten saivat Tervarummun talonmiehet kiinni yhden 7:ntä korttelia korkean hirven vasikan, joka oli uponnut suo ojaan. Pari viikkoa elätettiin sitä Tervarummun talossa, mutta päästettiin sitten nimismiehen käskystä vapauteen.

16 hirveä on äskettäin tapettu Venäjän puolella Suomussalmen pitäjän rajalla. Suurimmasta saatiin 40 leiviskää lihaa.

Aikanaan Sveaborg-blogin kommentiksi  sanomalehdestä Päivätär 17.10.1863 kopioimani ote artikkelista  “Hirvet Suomessa nykyjään ja muinoin” sopii jatkoksi ja ansaitsee uus-uusjulkaisun:

Kuinka paljon hirviä muinoin löytyi maassamme näkyy myös siitä, että vuonna 1802 Kesäk. 30 p.pyydettiin kaksi nuorta hirveä Helsingin pitäjässä “Nissbacka” nimisen kartanon maalla. Tästä olemme lukeneet kertomuksen kirj. “Nissbacka Helmik. 2 p. 1803″ itse pyytäjältä E. Elfgren’iltä, joka silloin oli yliopistolainen ja opettajana Nissbacka’n herran Majuori ja Ritari de la Motte’n lapsille. Kertomuksen ovat todistaneet vara-amiraali C. O. Cronstedt ja tohtori C. F. Hornstedt. Kirjoittajalla näkyy olleen aikomus lähettää kertomuksensa Helsingin maaherralle, vaan jos se tuli lähetetyksi, sitä emme tiedä.
Pyytäjä oli myös koettanut näitä eläimiä kesyttää, ja olikin onnistunut. Ensin piti hän heitä noin kolme viikkoa navetassa. Sen ajan kuluttua, talutettiin he päihisillä joka päivä, vaan olivat alussa hyvin arkaluontoisia; kuitenkin tottuivat he kohta ihmisiin, eivätkä enään pelänneet. Ruohoja eivät tahtoneet mielellään syödä, ja maahan eivät suullansa ulotu, jos eivät laskeudu polvillensa. Tavallisin ruoka-aineensa oli puitten lehtiä, erinomattain pihlajaa ja haapaa. Viime mainitun kuori oli heille muuta makuisampaa. Kesällä söivät he myös kaikenlaista kaalia, potaatti-varsia, nauris-varsia y.m., vaan leipää eivät syöneet ollenkaan. Kuin juomaveteensä sekoitettiin jauhoja, tulivat he siitä ensin ikäänkuin juovuksiin; he laskeutuivat polvillensa, sitten pitkällensä ja alkoivat sen perästä hyppiä. “Sittemmin panin vähemmin jauhoja” sanoo kertoja.
Talvis-aikana syötettiin heille puunkuorta, kauroja ja hakoja. Kaikki ruokansa nielaisevat he pian ja makaavat sitten märehtien. Talvella oli herra Elfgren koettanut ajaa niillä niinkuin hevoisilla, ja muutaman viikon perästä saanut koetuksensa onnistumaan. Ehkä hän ei pannut isompaa kuormaa heidän peräänsä, vakuuttaa hän, että kyllä sietäisivät isompiakin. Ruokansa puolesta ovat he melkein helpommat kuin hevoiset.

Kuvituksena Daniel Nyblinin mv-valokuva Gunnar Berntsonin maalauksesta Vakoilemassa, jolla ei ole mitään tekemistä hirvien kanssa. Tietääkseni.

Helmikuun keskiosaa

8.2.

• Hupaa löytää tietokannasta gradu, jonka syntymistä on seurannut nimimerkillä pidetyssä blogissa.
• Rijksmuseum och Sverige, uppdaterad.
• "Suomenkielisestä Wikipediasta puuttuu tätä kirjoitettaessa artikkeli tiedonhankinta."
• "Aivan liian harvoin valokuva-arkistossa törmää hyvään valokuvaan..." , mutta hyvät kuvat tarjosi jälleen @SLSarkiv

9.2.

• Sama asiakirja mikrofilmattu ja digitoitu kahteen kertaan: kuva sisältää eri informaation! Aina pitää tuntea alkuperä!

10.2.

• Kotiinpaluu. Pe postissa tullut vastaus talohistoriikkikyselyyn. Vastaus% hipoo kymppiä!

11.2.

• Onko 2562 latausta gradulle Suomen ennätys?
• Tuttu sai gradunsa valmiiksi: Asklepiokselle omistetut votiivipiirtokirjoitukset. FB-keskustelukin yli, turha avata?
• Väitös tämänkin päivän teemasta: The cognitive basis of paranormal, superstitious, magical and supernatural beliefs 
• Arkistoholvista löytyi aarre - kuninkaan kuolinilmoitus 300 vuoden takaa | Yle Uutiset | yle.fi
• Yliopistomuseo joutuu muuttamaan Arppeanumista + keskustelua FB:ssä
• Achtung aseveljet! Miksi suomalaiset rakastavat sotahistoriaa? Roman Schatzin vieraina Pertti Jarla ja Teemu Keskisarja

 12.2.

• Adoptio voi pelastaa vanhan talon | Yle Uutiset | yle.fi
• "Mutta eihän niiden kosketeltavien esineiden tarvitse aina olla aitoja ja alkuperäisiä,"
• Ta-daa. Käyttäjät luovat hakemistoja sinne ja tänne, kun Arkistolaitoksen malli ei toimi. Jotain opittavaa?
• Historiankirjoitus esineiden kautta on levinnyt jo biografiaankin. NPR: Small Objects Reveal 'The Real Jane Austen
• "Pähkähullu ajatus" toi rintamataidetta yleisön nähtäville | Yle Uutiset | yle.fi
• Ei kasvissyöjille, vastaa muistikuvaa käynnistä Hattuvaarassa. Sotahistoriaa ja läskisoosia - nykymatkailua itärajalla 
• Paini poistuu olympialaisista? Mitä seuraavaksi? Kiekonheitto?

13.2.

• Kirjoituskutsu suomalaisten tyttökirjojen lukukokemuksista:  
• Hitleriä vastaan sodittiin Suomessa hajanaisesti | Yle Uutiset | yle.fi
• Näkökulma: Metsäkaartilaisten kohtaloista Suomessa on vaiettu | Yle Uutiset | yle.fi
• Pisteitä Poliisimuseolle. Näyttelyblogi omalla sivustolla ja/mutta toimiva rss-syöte!
• SukuForumilla jäljitetään auton omistajaa ja saatiin vastaukseksi asiallisia linkkejä.
• Kivikautisessa vaatetuksessa on ilmeisiä puutteita?
• Testauksessa Kiasman Tosi kyseessä-semma. Taiteellisen ja nuoren näköistä yleisöä.

14.2.

• Vapaaehtoiset korjaavat myrskyn tuhoamia kotivalokuvia / NEED TO KNOW: Preserving memories after Sandy.
• Ei kiitosta eikä kaunista sanaa. Ja minähän en katkeroidu.  

• Voi hellantut... Jos asiakas kertoo kokemuksestaan, onko oikea ratkaisu vastahyökkäys ja selittely?
• Se on jännää miten tutkimalla asiat selviää. Mutta miksei voi sitten tutkia?

15.2.

• "Every cultural institution has an interface with what is non-cultural [=] everyday" What? Curating Public Space
• Väitös: Sodanjälkeinen julkinen taide rakensi kuvaa uudesta yhteiskunnasta
• Voitin @skskirjat ystävänpäivän kirja-arvonnassa Aleksis Kiven Kirjeiden kriittisen edition! Jee, taas kirja myytäv... luettavaksi.
• Uhrimyyteistä ja suomalaisesta identiteetistä på svenska. Varför lider finnen?
• "Lähihistorioitsija"? Siirtolaisuuden hinta: kivipölykeuhko ja hauta | Yle Uutiset | yle.fi

Saamelaisista

Saamelaisten kansallispäivä oli ja meni. Silloin julkaistiin Sukukansojen ystävät ry:n Saamelaiset Suomessa: Näkökulmia ja ääniä tämän päivän saamelaisuuteen, josta sain mielestäni hyvää tietoa saamelaisista. Alkaen neljällä kielellä kirjoitetuista alkusanoista, joista näkyi kuinka erilaisia eri saamen muodot ovat. Sampsa Holopainen aloittaakin artikkelinsa Saamelaiskielten nykytila

Toisin kuin usein luullaan, saamelaiskielet eivät ole yhden kielen murteita, vaan ”saamen kieleen” kuuluu useita yksittäisiä kieliä, joista tätä nykyä puhutaan yhdeksää (aiemmin kieliä on ollut enemmän, mutta osa niistä on kuollut sukupuuttoon).

Lisää kielitietoa on Holopaisen artikkelissa Saamelaisten historia Suomessa, sillä "kielihistorian kautta voidaan hahmottaa myös kieliyhteisön etnistä historiaa." Holopainen selostaa maallikon silmin tasapuolisesti teorioita, jotka eroavat toisistaan saamen ja suomen välisessä suhteessa. Minulle oli uutta että

Saamelainen kielialue laajeni myöhemmin nykyiseen Pohjois-Suomeen, jossa se sulautti alleen alueen vanhoja kielimuotoja. Näiden muinaiskielten puhujat siis ryhtyivät puhumaan saamea ja sulautuivat saamelaisiin. Saamelaiskielissä on runsaasti alkuperältään tuntematonta ei-suomalais-ugrilaista sanastoa, joka on todennäköisesti saatu juuri näistä nyt jo kadonneista muinaiskielistä.

Linkkivaraston antia jatkeeksi.

Gradu Tampereen yliopistosta. Jouste, Marko:  Jutavista saamelaisista talollisiksi poronhoitajiksi - Enontekiöläisten Guhtur Maggan ja Gáddjá Nikodemuksen muutto Inarin Kutturaan osana pohjoissaamelaisen suurporonhoidon ekspansiota 1800-luvun jälkipuoliskolla

Wikisourcessa Kuvauksia olosta ja elannosta Lapissa

Kirjallistaiteellisessa joulualbumissa Nuori Suomi vuodelta 1900: O. S. Muistelmia rajankäynnistä Suomen ja Norjan välillä 1896-1897

Kuva saamiblog, Flickr (CC BY-NC-SA 2.0)

Sitaatti perhehistoriasta

Eilisessä Taustapeilin Pyöreässä pöydässä, Kaarina Hazard kohdasta 04:40 alkaen

"Historiallinen tosiseikka on se, että ydinperhettä ei koskaan varsinaisesti ole edes ollut vallitsevana käytäntönä ikinä missään. Ei Suomessa, Skandinaviassa, Euroopassa eikä muuallakaan päin maailmaa. Lapset on aina kasvatettu sellaisten hoteissa, joilla on ollut voimavaroja, aikaa ja varallisuutta heidän hengissä pitämiseen, niin Suomessa kuin muuallakin. Siis ydinperheidea syntyi toisen maailmansodan jälkeen ja sitä kaunista ajatusta on hellitty ja siitä on jollakin ihmeellisellä tavalla saatu aikaan ikään kuin kuvitelma siitä että tämä on joku luonnollinen järjestys että on mies ja nainen ja heidän lapsensa ja tämä on se perusyksikkö. Eikä ole. Perusyksikkö on epälukuinen määrä porukkaa, johon kuuluu kaiken maailman isoäitejä, setiä ja myöskin tätejä ja myöskin erilaisia rampoja serkkuja, hieman myöskin kotieläimiä ja lapsia erimoisista liitoista - neljännestä avioliitosta jonkun leskeyden kautta tapahtuneesta ja kaikkea tämmöistä. Ihmiset kaikkialla ovat ja suurimmassa osassa maailmaa  edelleenkin elävät miten sattuu."

Turussa talvella 1828-29

Vasemmalla sarjassa miehiä, joista en ole koskaan kuullut mitään:  Johan Fredrik Wallenius. Hänet on maalannut Gustaf Wilhelm Finnberg ja maalauksen mv-valokuvannut Daniel Nyblin. Wikipedia-sivunsa mukaan Wallenius oli monella tavalla ansioitunut mies.

Tartun kuitenkin tekstin epäolennaisempaan kohtaan: "Turun palon jälkeen akatemia muutti Helsinkiin, mutta Wallenius ei." Näin saan aasinsillan Turun Wiikko-Sanomien raporttiin 7.3.1829 (tuolloin jo enimmäkseen menneestä) talvesta. Syksyllä 1827 palaneessa kaupungissa ei vielä ollut kunnollisia asuntoja kaikille:

Pakkanen on ollut täällä sangen ankara pitkin talvea ja on saattanut paljo surua ja vaivaa meille, erinomattain niille viheljäisille joilla myös oli ennen omat talot ja lämpömät majat, mutta joidenka nyt täytyy muiden armoloukkaissa, sanoakseni puolittain elää ja vaikuttaa, ja täydellista työtä vaaditaan yhtähyvin kaikissa; mahtakoon tämä pian loppua että me ja meidän lapsemme edes hengiin jäisimme!
Me mainittemme tämän pakkasen seuraamisista sen että paljo ihmisiä, erittäin lapsia on kuollut ja pelkäämme viellä enämmin kuoleman; ja että meidän tähtemme tahtovat kuivua ja jäätyä. Skansin lähdekin (1 virsta Uudemaan tullin takana) sanotaan päältäpäin jäätynen, kuin hyvin harvoin on tapahtunut.

Mutta vaikka oli surkeaa ja vaikka minulla on taipumus ajatella, että menneisyyden ihmiset olivat vakavia ja totisia, niin samassa lehdessä kerrottiin myös, että

Yksi hyvä ystävä kertoi minulle näinä päivinä kuinka se 24 p. viimeisessä Helmikuussa yksi harmajapää ukko 60 ajastajaan vanha, joka asuu talossa N:o 95 kaupunkin Merikortelissa ja on eri uskosta meidän kanssamme, oli ahneudesta rahan perään (sillä ei hän pidä olla köyhä mies) saahaksensa 5 Rupla Pankko Assign. vedon päälle riisunut ittensä alasti ja kiirinnyt lumessa koko tiiman niin kovassa pakkasessa kuin oli ja viellä siinä kauhiassa pyryilmassa sen päivän ehtoolla — ja kuin tämä oli tehty, oli hän viellä luvannut Ruplan edestä tehdä sen, että hän olis käynyt alasti yhtä vierua kryydimaan aitaa myöten ylös ja sieltä alas kieriskellyt; jota väliä saatto olla pari sataa syltää. Hän sanotaan myös viellä, jos joku tahtois, vastakin rahalla semmosta tekemän.

Nimeä ei sanota, mutta talo niin tarkasti, että kaikki varmasti tiesivät kenestä oli kyse. Rippikirjasta häntä on turha hakea, sillä "on eri uskosta meidän kanssamme". Venäläinen? Henkikirjasta vuonna 1830 luulisi olevan apua, mutta se ei tunne Merikorttelia. Yhteydenottoni Turun museokeskukseen tuotti yksityiskohtaisen analyysin, joka päätyi ehdottamaan Uudenkaupungin tonttia 95. Se on kuitenkin vuoden 1830 henkikirjassa merkitty rakentamattomaksi.

Onkohan tämä kuitenkin urbaanihuhu? Epäilyttävän paljon yksityiskohtiakin. Tosin muutkin ovat todenneet talojen löytämisen Turusta haastavaksi.

P. S. Kaksi viikkoa myöhemmin Turun Wiikko-Sanomat välitti uutisen idästä

Helsingistä kerrotaan siitä 14 päivästä Helmikuussa, että Suomen lahti on sen kovan pakkasen kautta niin vahvasti jäätynyt, että muutamia talonpoikia Revalin tienoista kompassin johdatuksella on ajaten tänne tullut. Heidän oli kuitenkin tiellä oleman rairon tähden täytynyt idän puolellen ajaa väärää lähes Ruottin penikulman.

Ei onnistuisi enää. Kun on jäänmurtajat.

Digitoitu Karjala herättää kysymyksiä

Lappeenrannan maakuntakirjasto avasi tammikuussa uudistuneen sivuston DigiCarelica, jonne "on koottu osa Lappeenrannan maakuntakirjaston kotiseutukokoelma Carelican aineistosta. Alueellisesti kokoelma käsittää nykyisen Etelä-Karjalan, Karjalankannaksen Kurkijoelta etelään sekä Inkerin."

Siistin näköisen sivuston ulkonäkö toi mieleeni Hämeenlinnan Lydian, minkä tarkistettuani totesin unohtaneeni Lydian tietosisältöön perustuvan rakenteen. DigiCarelica rakentuu vain ja ainoastaan mediatyyppeihin.

Kartat on ulkopuolisen silmin nimetty niin, että listan silmäily todennäköisesti tuottaa halutun tuloksen. Olisi voinut ehkä harkita myös asiasanoittamista? Onko pdf paras mahdollinen formaatti? Tiedostokoot ovat melko pieniä, onko tarkkuus sopiva? Rajavuodeksi on valittu 1941 - miten? Olisiko samalle sivulle kuitenkin mahtunut myös pari linkkiä ulkomaalimaan, kuten luovutetun Karjalan karttoihin?

Lehdet on lista näytteitä "Kansalliskirjaston digitoimista lehdistä, joista valtaosa löytyy siis myös kirjastosta mikrofilmattuina." Täh? Yksittäisen lehden sivulta löytyy näytenumero pdf:nä ja linkki kyseiseen numeroon Kansalliskirjaston palvelussa. Mikään teksti ei paljasta, että lehtiä on luettavana verkossa enemmänkin ja vain tuoreempia numeroita tarvitsee mennä lukemaan kirjastoon. Mitä tämä palvelee?

Kirjat ei sisällä montakaan opusta, mutta joukossa on valtakunnallisesti merkittävä Suomen nais-yhdistyksen ulosantama Kuvauksia kansannaisen elämästä maalla. Josta on kuitenkin digitoitu vain Karjalaa koskevat luvut.

Pienpainatteet ja Luettelot ja muut listat näyttävät sisältävän monipuolisimman ja mielenkiintoisimman aineiston. Parin testin perusteella jään kuitenkin siihen uskoon, että vain osa materiaalista on digitoitu tekstintunnistusta hyödyntäen. Kokotekstihaku olisi ollut hieno lisä.

Muu aineisto on pääasiallisesti kuvia, joten otsikointi olisi voinut olla kutsuvampi. Pdf ei tiedostomuotona kutsu hyödyntämään aineistoa, mutta tarkoitus oli joku muu? Joukossa on helmiä, mutta jätin niiden löytämisen ilon kiinnostuneille ja poimin tämän postauksen kuvituksen aivan muualta:

Allmoge i Karelen. Akvarellerad punktgravyr av Fredrik Erik Martin efter Elias Martin, fr 1790-talet. Riksantikvarieämbetet

Allmoge i Karelen. Akvatint över konturetsning av Johan Fredrik Martin efter Pehr Hilleström d.ä. Ca 1800. Riksantikvarieämbetet

La Carélie, et l'Ingrie ; ou Ingermenland / par le Sr Sanson. Gallica

église de Usikukko et arbre des ancêtres dans la même région, territoire annexé par la Russie en 1945. Don du phot. Alexandre Vassilievitch Grigoriev en 1886. Gallica

P.S. Oulusta tiedoksi tuore väitöskirja. Korjonen-Kuusipuro, Kristiina: Yhteinen Vuoksi : Ihmisen ja ympäristön kulttuurinen vuorovaikutus Vuoksen jokilaaksossa 1800-luvulta nykypäiviin

P.S. 2  Voisiko maakunnallisen tietoportaalin rakentaa maakuntakirjasto, -museo ja -arkisto yhteistyössä? Voisiko se olla avoin myös jopa ei-instutionaalisille toimijoille?

Lehtileikepinosta

Taannoisessa Tieteen yössä oli Suomen arkeologisen seuran pöydällä jaossa Arkeologiapäivien julkaisuja. Äskettäin huomasin, että ne olisivat luettavissa myös verkossa. Miksiköhän sivuille ei ole päivitetty Muinaistutkijan viimeisimpiä sisällysluetteloita?

Helsingin Sanomissa 13.1.2013 Siskon palstalla oli kysymys "voiko saada tietoa vuonna 1942 kuolleen sairauskertomuksesta", joka toisinaan vilahtelee sukututkijoiden keskustelupalstoillakin. Sisko vastasi hieman sivuun ja totesi, että omainen "on oikeutettu saamaan kopion läheisensä kuolintodistuksesta" Tilastokeskuksen kuolintodistusarkistosta.

Toisella puolella samaa sivua Annamari Sipilä kirjoittaa isoäitien neuvoista: "Paljon tärkeämpää on tehsä lapsille kirja siitä, mitä isovanhemmat ovat sanoneet. Lapset näyttävät samalta ja puhuvat samat jutut. Mummoilla on oikeaa sanottavaa. Lapsia saa lisää, mummoja ei." Sipilä lienee saanut innoituksensa Euroopan unionin rahoittamasta Grandma's Design -hankkeesta, jossa 15 suomalaista isoäitiä leipoi videokameran edessä. Videot ovat verkossa.

Hesarissa 27.1. Tänään-palstalla oli esillä Mauri Suo, joka esiteltiin historianharrastajana poikkeuksellisesti tervejärkisenä. Sisällissotamme on sopiva aihe? Suolta lainaus "Tutkijoiden kanssa ei ole järjeä kilpailla, heitä on niin monta erinomaista."

Yhteishyvässä 2/2013 Marianne Valola kertoo "Oivalsin, että jos kansallispukuja saa käyttää vain tietyssä paikassa, tietyllä tavalla ja kokonaisina pukuina, perinne pölyttyy ja unohtuu kansakunnan kaapin päälle. En halunnut astua kansallispukuja rakastavien varpaille, vaan pitää perinteen elossa ja suunnitella samoista kankaista arkiasuja." Kuvia Valolan verkkosivuilla. Tämän postauksen kuvat puolestaan SLS:n digitoimia otoksia kansallispuvuista, joiden alkuperä minulle tuntematon. (Tuntematon ja tuntematon, K. E. Ståhlbergin ateljee Helsingissä)

Vihreässä Langassa 1.2.2013 toimittaja Vesa Sisättö elää päivän 1970-luvulla. Mainio teksti palauttaa lapsuuteeni ja saa visioimaan teemaretkiä tämän kulttuuriperinnön jakamiseksi muutenkin.

Tekniikka ja Talous 1.2.2013 kertoi miten Museovirasto vaikeuttaa Meilahden sairaalatornin remonttia. Julkisivun suojelu aiheuttaa kustannuksia ja heikentää lopputulosta. Onko "Hilton" tärkeämpi kuin kansanterveys ja -talous?

Hesarin lauantai-sivuilla oli 9.2.2013 kaksi aukeamallista viikinkejä. Karttakuvassa nuolet ohittavat Suomen ja infoboksin otsikkona on "Suomi oli syrjäseutua viikingeille". Hieman toisenlaista "totuutta" löysin kesällä Mauri Kunnaksen Viikinki-kirjan karttakuvasta ja pettymyksekseni saman tekijän Koirien Kalevalassa oli kuvituksena riimukivi. Niin "ruotsalaisia" emme sentään ole!

Espoolainen, joka varasti kuninkaalta

Vanha Espoossa syntynyt pursimies Jacob Henrichsson tuotiin Tukholmassa oikeuden eteen 28.2.1624. Miestä syytti Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa hopeanihti melko merkittävästä varkaudesta. Kun Hänen Kuninkaallinen Majesteettinsa oli ollut Svartsjössä oli hopeakamarista hävinnyt 35 luodin painoinen kullatusta hopeasta tehty konfektimalja.

Jacob ei kiistänyt syytettä eli ilmeisesti hän oli sen mukaisesti sulattanut maljan ja vienyt sen kultaseppä Robertille. Ottaen huomioon varastetun esineen arvon oikeudella ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tuomita Jacob kuolemaan.

Stockholms tänkeböcker från år 1592 utgivna av Stockholms stadsarkiv,  Del XIV 1624-1625. (1979) s. 21
Kuva  Peter Sillén SHMM

Terroriteon jälkeen

Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi, minkälaista oli Bobrikoffin seuraajalla tulla asemapaikkaan, jossa edeltäjä oli murhattu. Jac Ahrenbergin kuvauksen mukaan ainakin Obolenskin palvelija, herra Diedrich, oli aivan hermoheikko. Kun hän näki kenraalikuvernöörille tarkoitetun asuinpaikan, hän oli täysin kauhistunut: puinen huvila keskellä ei mitään, svekomaanit voivat hyökätä mistä suunnasta tahansa. Matalaan kellarikerrokseen voidaan heittää helvetinkoneita, tai mitä tahansa...

Diedrichin seurassa ollut Ahrenberg totesi rehellisesti olevansa itsekin svekomaani. Sitten hän vei Diedrichin kaupunkiin nauttivaan vahvistavia.

Poliittisista mielipiteistään huolimatta Ahrenberg sai sisustaa kenraalikuvernöörin virka-asunnon eli nykyisen Kesärannan Obolenskille. Bobrikoff ei Ahrenbergin muistelmien mukaan ehtinyt Kesärannassa kääntyäkään ja näin asia esitetään myös Valtioneuvoston kotisivuilla.
Ahrenberg kutsuttiin Obolenskin illallisillekin. Hän rohkeni siellä ehdottaa kenraalikuvernöörille Suomen lehdistön vapauttamista Bobrikoffin asettamista rajoituksista. Erityisesti Ahrenberg mainitsi Päivälehden ja Obolenskin ihmetellessä kielikamppailun vastapuolen asian ajamista, Ahrenberg totesi  "Pressfriheten står öfver alla partier".

Ajatus, jonka monet jakavat edelleen. Tutulta, harmittavasti, kuullostaa myös Ahrenbergin käsitys venäläisistä ja lehdistönvapaudesta. Hämmästyttävästi tämä on mennyt sensuurista läpi kun muistelmien Människor som jag känt : personliga minnen, utdrag ur bref och anteckningar viides osa on ilmestynyt 1910:

"En lifslång erfarenhet har hos mig stadgat den fasta öfvertygelsen, att när man talar med en bildad ryss om en fri press och om konstitutionalism, så förstår han saken, medan man talar och så länge man talar med honom, sedan är det slut."

~Elinikäinen kokemukseni on vahvistanut näkemykseni, että kun puhuu koulutetulle venäläiselle vapaasta lehdistöstä ja perustuslaista, hän ymmärtää asian niin kauan kuin puhe kestää ja sitten se loppuu.

Ulkomainen näkemys Suomen tilanteesta Obolenskin aikaan on luettavissa kirjasta The revolution in Finland under Prince John Obolensky (1911).
Obolensnkin muotokuva sanomalehdestä Wiipurin Sanomat 13.7.1904. Huvilan piirros kaapattu kaupunginosat.net -sivustolta.

Kohdattua

Kuva: George Eastman House, Flickr

Johanna kävi houkuttelemanani tutustumassa Kiasman näyttelyyn Tosi kyseessä. Valitettavasti piti rahan hukkana, pahoittelen. Culturelle osallistui Eero Järnefeltin 150-vuotisnäyttelyn avajaisiin. Marika Räsänen raportoi Uusi keskiaika -seminaarista. Wikimedia Suomen blogissa oli raportti Kiasman Wikimaratonista.

Pni mietti muistin epäluotettavuutta.

Lars Lundqvist jakoi på svenska peruslinkit käytettävien kuvien löytämiseksi.

Blogistaniaan on ilmestynyt "arkeologin, kulttuuritutkijan, arkisto-opiskelijan ja monilla muilla nimikkeillä kulkevan turkulaisen mietteitä ja havaintoja", esim Artikkelilistaus 2013: to do, Aikaansaannoksia ja kertomuksia lukulistan tiimoilta, Aseiden ase – luettu

Marja Leena Toukonen kirjoitti suvun tutkimisesta. Soihdunkantaja toi esiin Jörn Donnerin sukutaustaa.

Pertti Haapala kirjoitti sääty-yhteiskunnan paluusta. Juha-Matti Granqvist kirjoitti Kustaa III:n liiteriyöpymisestä.

Inkeri Valtonen oli ehtinyt tänä vuonna jo tarttumaan moneen sotahistorialliseen aiheeseen: Balettia ja Säkkijärven polkkaa,  Neuvostoliiton vakooja kosmetologikoulussa, Vaikenevien miesten sota, Elokuva Abraham Lincolnista.

Jukka Kemppinen oli lukenut Pilvi Torstin kirjaa Suomalaiset ja historia ja kirjoitti:

Itse suosimaani nimitystä ”mentaliteettien historia” on myös pilkattu. Kukaties se on pohjaltaan näitä ranskalaisia höpsötyksiä. Ainakaan toistaiseksi en kuitenkaan käsitä, että jokin ”Montaillou” olisi yhdentekevä kirja. Minulle se on mahtava avaus mielen historiaan, keskiajan luuloihin, uskomuksiin, oletettuihin totuuksiin ja oppeihin. Olen edelleen sitä mieltä, että suomalaisen virkamiehen tai ainakin tuomarin sielunhistoriaa voisi hiukan avata.

Seppo-zen-selällään tarttui Vänrikki Stoolin tarinoihin. Kirsi Hietanen luki Jyrki Heinon dekkarin Kellari.  Marja Leena Toukonen luki Kirsi Reinikan kirjan Finns Down Under – Kielisten maassa. Kirjavinkkien Kini luki Laila Hirvisaaren romaanin Minä, Katariina. Sami Suodenjoki luki Hannu Soikkasen väitöskirjan Sosialismin tulo Suomeen. Ensimmäisen yksikamarisen eduskunnan vaaleihin asti. Kirjavinkkien Tuija luki Timo Sandbergin historiallisen rikosromaanin Mustamäki. Tuuve vastasi kysymykseen "Kerro jostakin historiaan keskittyvästä tv-sarjasta, elokuvasta tai kirjasta josta pidit. Saa olla vaikka sarjakuvakirja tai piirretty kunhan se sivuaa tai keskittyy historiaan tai historiallista ajanjaksoa."

Onnistunut laivanrakennus 1783

Ulvilan pitäjästä, joka ulottui tuolloin joka puolelle varsinaista Porin kaupunkia, raportoitiin 5.9. laivanrakennuksesta. Kirjoitus painettiin sanomalehteen Inrikes tidningar 2.10.1783. Yyterissä oli vänrikki Johan Lagermarck rakennuttanut turkulaisen H. Baerin laskuun (?) 287 lästin laivan, joka sai nimen Amphion. Varsinaisesta rakentamisesta vastasi vaasalainen rakennusmestari Jacob Cantlin.

Porin kaupunginhistoriasta selviää, että vuosina 1783-1807 Porissa rakennettiin kaikkiaan 24 alusta. Amphionin kuuluisa kaima oli Kustaa III:n paatti, jonka osa on tiirailtavissa Tukholman Sjöhistoriska museetissa. Turussa olisi Hiski-osumissa kaksi tai kolme Baeria, mutta yhdenkään etunimi ei ala h:lla.

Vaasalaista rakennusmestaria lähimpänä on Hiski-osumissa Mustasaaren Böhlassä 7.11.1770 isäksi tullut Jacob Kantlin. Tämä oli renki mennessään naimisiin 3.12.1769. Aikaisempaa sukupolvea edustanee Kokkolassa ja Uudessakaarlepyyssä vuosina 1734-45 lapsia saanut Jacob Kantlin/Cantlin.

Vänrikki Johan Lagermarck on uskottavasti useamman lapsen isänä Porin kastetuissa, asuinpaikkansa Päänäs, joka on suomeksi Pietniemi (kuten taannoin työläästi opin). Avellanin artikkelin mukaan Johan oli sukunsa kolmas isäntä Pietniemessä.

Alla Ulvilan pitäjä ja Porin kaupunki Arkistolaitoksen digitoimassa kartassa:

Maanmittaushallitus - Maanmittaushallituksen kartat - Alue- ja rajakartat - Charta öfver Ulfsby Socken uti Nedre Satakunda Härad och Björneborgs Län. (MH MH 15/- -).Yläkulman mukaan 1800-luvun alusta, Vakka-tiedoissa ei mitään ajoitusta. Turhanpäiväisiähän moiset metatiedot olisivat, puhumattakaan kartan luontikontekstista... Kyllä ammattilaiset tietävät ja amatöörejä vaan sekoittaisi ylimääräinen informaatio.