Diedrichin seurassa ollut Ahrenberg totesi rehellisesti olevansa itsekin svekomaani. Sitten hän vei Diedrichin kaupunkiin nauttivaan vahvistavia.
Poliittisista mielipiteistään huolimatta Ahrenberg sai sisustaa kenraalikuvernöörin virka-asunnon eli nykyisen Kesärannan Obolenskille. Bobrikoff ei Ahrenbergin muistelmien mukaan ehtinyt Kesärannassa kääntyäkään ja näin asia esitetään myös Valtioneuvoston kotisivuilla.
Ahrenberg kutsuttiin Obolenskin illallisillekin. Hän rohkeni siellä ehdottaa kenraalikuvernöörille Suomen lehdistön vapauttamista Bobrikoffin asettamista rajoituksista. Erityisesti Ahrenberg mainitsi Päivälehden ja Obolenskin ihmetellessä kielikamppailun vastapuolen asian ajamista, Ahrenberg totesi "Pressfriheten står öfver alla partier".
Ajatus, jonka monet jakavat edelleen. Tutulta, harmittavasti, kuullostaa myös Ahrenbergin käsitys venäläisistä ja lehdistönvapaudesta. Hämmästyttävästi tämä on mennyt sensuurista läpi kun muistelmien Människor som jag känt : personliga minnen, utdrag ur bref och anteckningar viides osa on ilmestynyt 1910:
"En lifslång erfarenhet har hos mig stadgat den fasta öfvertygelsen, att när man talar med en bildad ryss om en fri press och om konstitutionalism, så förstår han saken, medan man talar och så länge man talar med honom, sedan är det slut."
~Elinikäinen kokemukseni on vahvistanut näkemykseni, että kun puhuu koulutetulle venäläiselle vapaasta lehdistöstä ja perustuslaista, hän ymmärtää asian niin kauan kuin puhe kestää ja sitten se loppuu.Ulkomainen näkemys Suomen tilanteesta Obolenskin aikaan on luettavissa kirjasta The revolution in Finland under Prince John Obolensky (1911).
Obolensnkin muotokuva sanomalehdestä Wiipurin Sanomat 13.7.1904. Huvilan piirros kaapattu kaupunginosat.net -sivustolta.
Minulla on kirje lähisukulaiselta naapurihuvilasta, jonka mukaan B. olisi käynyt Kesärannassa laivalla Hietaniemestä. Tarkistanpa.
VastaaPoista