Hirvihavaintoja vuosina 1886 ja 1803

Yksi hyödyllisimmistä kirkkovierailuista kautta aikojen oli se, jossa opas osoitti parvea ylläpitävään pylvääseen kiinnitettyjä hirvensarvia ja kertoi eläimen olleen 1800-luvulla erittäin harvinainen. Jäi mieleen, mutta vaikka luen kuinka monta sanomalehtijuttua erikoisina pidetyistä hirvihavainnoista, en saa päähäni mahtumaan tätä nykytilan ja menneisyyden eroa. Joka oli vallalla vielä vuonna 1886, jolloin aikakauslehti Uljas kertoi numeroissaan 1.5., 8.6. ja 3.7.1886 seuraavat havainnot.

Hirven tappamisesta tuomittiin entinen kaartilainen R. Hupponen, kotoisin Heinjoen kappelista, Muolaan talvikäräjissä, vetämään sakkoa 200 mk. eli varojen puutteessa pidettäväksi vankeudessa vedellä ja leivällä 24 vuorokautta.

Kahdeksan hirveä nähtiin, kuten meille kirjoitetaan, Kymin pitäjässä aivan lähellä Mämmölän kylää tämän kuun 25 p:nä rauhallisesti kävelevän.

Kolme hirveä, kaksi isompaa ja yksi pienempi, on useita kertoja nähty Kurussa Pyydysmäen talon torpan ruispellossa, jossa he useita kertoja päivässä käyvät ruualla. Katsojat sanovat noita paikkakunnallamme harvinaisia eläimiä erittäin kauniiksi ja uljaan näköisiksi.

Hirviä on nähty Toukokuun loppu päivinä Partsinmaan kylässä. Elukat ovat oleskellet kahdessa parvessa, toisessa 6 toisessa 7 kappaletta. Joku viikko sitten saivat Tervarummun talonmiehet kiinni yhden 7:ntä korttelia korkean hirven vasikan, joka oli uponnut suo ojaan. Pari viikkoa elätettiin sitä Tervarummun talossa, mutta päästettiin sitten nimismiehen käskystä vapauteen.

16 hirveä on äskettäin tapettu Venäjän puolella Suomussalmen pitäjän rajalla. Suurimmasta saatiin 40 leiviskää lihaa.

Aikanaan Sveaborg-blogin kommentiksi  sanomalehdestä Päivätär 17.10.1863 kopioimani ote artikkelista  “Hirvet Suomessa nykyjään ja muinoin” sopii jatkoksi ja ansaitsee uus-uusjulkaisun:

Kuinka paljon hirviä muinoin löytyi maassamme näkyy myös siitä, että vuonna 1802 Kesäk. 30 p.pyydettiin kaksi nuorta hirveä Helsingin pitäjässä “Nissbacka” nimisen kartanon maalla. Tästä olemme lukeneet kertomuksen kirj. “Nissbacka Helmik. 2 p. 1803″ itse pyytäjältä E. Elfgren’iltä, joka silloin oli yliopistolainen ja opettajana Nissbacka’n herran Majuori ja Ritari de la Motte’n lapsille. Kertomuksen ovat todistaneet vara-amiraali C. O. Cronstedt ja tohtori C. F. Hornstedt. Kirjoittajalla näkyy olleen aikomus lähettää kertomuksensa Helsingin maaherralle, vaan jos se tuli lähetetyksi, sitä emme tiedä.
Pyytäjä oli myös koettanut näitä eläimiä kesyttää, ja olikin onnistunut. Ensin piti hän heitä noin kolme viikkoa navetassa. Sen ajan kuluttua, talutettiin he päihisillä joka päivä, vaan olivat alussa hyvin arkaluontoisia; kuitenkin tottuivat he kohta ihmisiin, eivätkä enään pelänneet. Ruohoja eivät tahtoneet mielellään syödä, ja maahan eivät suullansa ulotu, jos eivät laskeudu polvillensa. Tavallisin ruoka-aineensa oli puitten lehtiä, erinomattain pihlajaa ja haapaa. Viime mainitun kuori oli heille muuta makuisampaa. Kesällä söivät he myös kaikenlaista kaalia, potaatti-varsia, nauris-varsia y.m., vaan leipää eivät syöneet ollenkaan. Kuin juomaveteensä sekoitettiin jauhoja, tulivat he siitä ensin ikäänkuin juovuksiin; he laskeutuivat polvillensa, sitten pitkällensä ja alkoivat sen perästä hyppiä. “Sittemmin panin vähemmin jauhoja” sanoo kertoja.
Talvis-aikana syötettiin heille puunkuorta, kauroja ja hakoja. Kaikki ruokansa nielaisevat he pian ja makaavat sitten märehtien. Talvella oli herra Elfgren koettanut ajaa niillä niinkuin hevoisilla, ja muutaman viikon perästä saanut koetuksensa onnistumaan. Ehkä hän ei pannut isompaa kuormaa heidän peräänsä, vakuuttaa hän, että kyllä sietäisivät isompiakin. Ruokansa puolesta ovat he melkein helpommat kuin hevoiset.

Kuvituksena Daniel Nyblinin mv-valokuva Gunnar Berntsonin maalauksesta Vakoilemassa, jolla ei ole mitään tekemistä hirvien kanssa. Tietääkseni.